Elustiili

Täällä ollaan vietelty useampia tunteja kirjastossa päivittäin, kun kandinkokeeseen on enää kaksi viikkoa. Suoraan sanottuna tuntuu kuin lukuaika olisi loppumassa kesken, mutta samalla on helpottavaa ajatella, että parin viikon päästä on koko tutkinto paketissa.

Lately I have been spending most of my days in the library. My Bachelor's exam is in exactly two weeks. Honestly speaking it feels like I am running short of time, but at the same time I am so relieved to know that after such a short time I will have completed my whole degree.

Olen aloittanut hakemaan Mikronesian viisumiani - lähtöön on enää reilu kuukausi. Koko Mikronesia-juttu vie aika paljon ajatustilaa päästäni, enkä oikein vieläkään usko, että olen oikeasti lähdössä.

I have begun my visa application process for Micronesia - I am leaving in a bit over a month. Micronesia is occupying a lot of space from my head, and it is still quite difficult to believe that I am actually going there.

Sitäkin on vaikea sisäistää, että olen kohta lähdössä Tallinnasta. Viime viikolla vein jo osan tavaroistani Suomeen. Ensiksi kämpästä lähti mariskoolit ja koristetyynyt, taulut ja lukemani kirjat. Ne tavarat, joita en tarvitse, mutta joiden siirtäminen niiden omilta paikoiltaan tuntuu kaikista oudoimmilta. Siinä nuo pienet turhamaisuudet ovat seisseet kolme vuotta keräämässä pölyä. Siinä ne elottomat esineet jollain ihmeellisellä keinollaan toivat tuttua turvallisuutta uuteen ja tuntemattomaan Tallinnaan kolme vuotta sitten.

Another thing that is quite difficult to believe is that I am leaving Tallinn very soon. Last week I already took some of my stuff with me to Finland. It was my mariskooli-vases, sofa pillows, paintings, and the books I have already read that got to leave first. Those items that I don't need, but were the weirdest to move from their place. They have stood on their place gathering dust for three years now. There those lifeless objects brought me some strange comfort, when Tallinn was new and unknown three years ago.

Niiden koristehärpäkkeiden pakkaaminen toi kuitenkin konkreettisuutta tähän tulevaan muuttoon. Kyllä sitä pikkuhiljaa alkaa uskoa, että alle kahden kuukauden päästä olen keskellä Tyyntä valtamertä.  Olen itseasiassa jo aika ärsyttävän innoissani tästä, enkä muusta malttaisi puhuakaan.

Packing away my purposeless objects made moving away from Tallinn seem more real. I'm steadily starting to believe in the fact that in less than two months I will be living in the middle of the Pacific Ocean. I am actually starting to get to that annoying point of excitement when it is hard for me to start a conversation on any other topic than Micronesia.

Mikronesia tulee olemaan todellinen hyppy tuntemattomaan. Yhtenä yönä mietin, miltä mahtaa ensimmäinen yöni Mikronesiassa tuntua. Tuskaisen kuumalta? Rauhalliseslta? Rauhattomalta? Uupuneelta? Tyytyväiseltä? Paniikkiselta? Iloiselta? Vai nukahdanko suoraan sikeään uneen omia tuntemuksiani sen kummemmin ajattelematta?

Going to Micronesia will be a real leap into the unknown. One night I was thinking how will I feel on my first night in Micronesia. Will it be unbearably hot? Will I be calm, restless, exhausted? Content or on a verge of panic? Or will I just fall into deep sleep without further examining my feelings?

Tallinnassa parasta on koko kolmen vuoden aikana ollut elämäntyylini. Eilen heräsin, siivoilin, söin ankkasalaattia Manna La Roosassa, äänitin radio-ohjelmaa ihanien Natskun ja Mian kanssa, lueskelin Viron neuvostoaikaisesta taiteesta Kumun kirjastossa ja loppuilta kului lakanoita silitellessä. Elämä on niin vapaata ja onnellista täällä. Minulla on paljon kivaa tekemistä ja sitäkin enemmän upeita ihmisiä ympärilläni. Hassua ajatella, että elämä tulee olemaan varmaan aivan erilaista aivan pian.

In the past three the best thing in Tallinn has been my lifestyle. Yesterday I woke up, cleaned my apartment a little, had duck salad at Manna La Roosa for lunch, recorded a radio program with the lovely Nathalie and Mia, read about Estonian Soviet art in the library of Kumu and came back to iron some sheets. Freedom and happiness - that is what life in Tallinn is for me. I have a lot of things to do and even more wonderful people around me. It is funny to think that my life will probably be completely different very soon. 

Jees, nyt sushilounaani on venähtänyt kahden tunnin blogitauoksi. Takaisin kirjastolle, hyviä torstain jatkoja kaikille!

Alright, this sushi lunch has turned into a two hour blogging session. Time to head back to the library - wishing everyone a great Thursday!

♫ Cyrillus Kreek - Taaveti laulud