Loftas

Hypätään hetkeksi vielä Vilnaan - haluan nimittäin esitellä yhden todella kivan illanviettopaikan kyseisestä kaupungista. Ajattelin jo tämän euroreissuni alussa, etten esittelisi kaikkia kuppiloita yksittäisissä postauksissa. Mainitsisin vain mainitsemisen arvoisista paikoista ihan lyhyesti muiden juttujen ohella. Loftas oli kuitenkin sen verran siisti, että se ansaitsee aivan oman postauksensa.

Loftas on vanhaan tehtaaseen rakennettu yökerho/baari, jossa järkätään keikkoja ja muita juhlintoja. Kesäisin Loftaksessa järkätään arki-iltoina ilmaisia After Work -konsertteja, ja olin itse paikalla tällaisena iltana. Lavalle nousi liettualaisia rock-bändejä, ja vaikkei tämä musiikkigenre olekaan minulle se kaikista mieluisin, oli meno siltikin aivan mahtava.! Nämä After Work -konsertit kestävät sitäpaitsi ainoastaan keskiyöhön asti, joten voin vain kuvitella, miten tunnelma sen kun yltyy viikon edetessä ja viikonlopun tullessa.

Loftaksen tilat itsessään ovat erittäin viihtyisät. Baari on jätetty vanhan tehtaan näköiseksi - sieltä sun täältä roikkuu putken pätkiä ja muita hieman epämääräisiä johtoja. Klubimaisempaa ilmettä baari saa värikkäästä valaistuksesta, sekä kasveista ja muusta koristetilpehööristä. Sisällä on paljon tanssitilaa, mutta myös muutama istuskelunurkkaus. Ulkoterassi on tilava ja monikerroksinen - istumaan pääsee myös suoraan muiden juhlijoiden ylle verkkoihin, jotka roikkuivat terassin katokselta. Alla kuvaa, en tosin tiedä saako siitä mitään selvää :D

Kalliista paikasta ei tosiaankaan ole kyse - hanajuomat lähtivät alle kahdella eurolla. Ja kuten arvata saattaa: itse innostuin tuosta sandwich-baarista melkein enemmän kuin tavallisesta baaritiskistä. (Melkein.) 

Jos palaan Vilnaan, ei tule kysymykseenkään, minne suuntaan heti ensiteoikseni. Ehdottomasti Loftakseen iltaa viettämään! Suosittelen kaikkia Vilnaan matkaavia tsekkaamaan tämän yökohteen.

Nyt soi: The Kooks - Sofa Song

Vilnius II

Viimeiset päivät Vilnassa kuluivat kaupunkia ja museoita kierrellessä. Kävin esimerkiksi Vilnan nykytaiteen museon pelipatsailla. Museosta jäi parhaiten mieleen Rosa Barban videoinstallaatiossa vilahtanut lause, joka meni suunnilleen näin: "Your gaze is like a score of music where not a single note can be altered or misplaced."

Spirulina-smoothieta ja raakakurpitsaleipää avokadolla, tomaateilla ja aurinkokuivattujen tomaattien pyreellä. Raakaruokailijoiden kannttaa harkita Vilnaa seuraavaksi matkakohteekseen, sillä ainakin itse bongasin keskustassa jopa kolme raakaruokaravintolaa. Seesteinen RawRaw löytyy vanhasta kaupungista.

Tuo vanhassa kaupungissa sijaitseva katedraalin näköinen rakennus on oikeasti Vilnan keskusvankila.

Halės marketissa myytiin vurstien ja suolakurkkujen lisäksi ihanaa meloni-vihersmoothieta.

Liettuan kansanmurhan uhrien museosta. Museon päänäyttelyssä kerrottiin Liettuan nazi- ja neuvostovallan ajoista, ja samassa rakennuksessa oli Vilnan eniten keskusvankila, joka on viimeksi ollut KGB:n käytössä. Vankilasta tuli kovasti mieleen Tallinnan Patarei, mutta tätä Vilnan vankilaa oli selvästi siistitty museokuntoon. Vilnan KGB:n vankilassa tosin oli tarjolla enemmän tietoa paikan historiasta ja vankien olosuhteista kuin Patareissa. Jos reissaa Baltian pääkaupungeissa, kannattaa mielestäni käydä jokaisen neuvostohistorian museossa. Ne ovat keskenään kovin erilaisia, ja auttavat ymmärtää maiden rankkojen historioiden vaikutusta nykypäivään.

 

Ananas-porkkana-omenamehua Vegafessa. Jos asuisin Vilnassa, tämä olisi varmasti yksi vakkariravintoloistani. Vegafe on ashramin yhteydessä toimiva kasvisravintola, jossa sain tuon ihanan mehun lisäksi munakoisoa ja paneer-juustoa tomaattikastikkeessa. Todella hyvää, ja koko setille tuli hintaa alle 10 €. Vegacafeen tullessa piti riisua kengät jalastaan ja pöydän äärellä syötiin lattialla istuen. Ravintolassa soi meditaatiomusiikki ja suitsukkeet paloivat. Rauhallinen ja rentouttava ympäristö, josta tuli mieleen tammikuinen reissu Ubudin Anand Ashramiin.

Vilnan ainoa seinä, johon on laillista taiteilla graffiteja.

Nyt on kohta jo keskiyö, ja minä istun bussissa matkalla Varsovaan. Perille saavun vasta aamulla. Näitä yömatkusteluja on minulla tämän reissun aikana kolme, joten toivottavasti osaan nukkua ainakin jotenkuten bussissa. Mutta Puola!! Ihan mieletöntä päästä maahan, jossa muutamat tuttunikin ovat asuneet. Muutaman päivän päästä on siis luvassa lisää kuulumisiani, sillä kertaa sitten niistä Varsovan kokemuksistani. Hyvää yötä kaikille, lähettäkää nukkumatti tänne Liettuan ja Puolan välimaastoillekin :)

Vilnius

Odotin Vilnan olevan hyvin samanlainen Tallinnan ja Riikan kanssa. Tämä kaupunki on kuitenkin paljon isommman ja boheemimmman tuntuinen kuin pohjoisnaapurinsa.

Aivan Vilnan vanhan kaupungin keskustaan pääsee autolla, siellä on yhteensä yli 40 kirkkoa ja paljon maassivisempia rakennuksia kuin vaikkapa Tallinnassa. Yksi hyvä esimerkki on alla näkyvä Vilnan tuomiokirkko.

Eilen kävin ilmaisella kävelykierroksella, jossa kerrottiin historiallisten faktojen sijaan kiinnostavia tarinoita Vilnasta ja Liettuasta. En esimerkiksi tiennyt, että Vilna oli 1500-luvulla Euroopan suurin kaupunki (!!) ja että Liettua voitti koripallon maailmanmestaruuden kaksi kertaa 1940-luvulla.  

Vanhan kaupungin kaunis Literatų -katu. Kadun muureilla olevat laatat symboloivat liettualaisia, tai Liettuasta kirjoittaneita kirjailijoita. Näin pientä maata ei tosin hirveästi ole maailmankirjallisuudessa huomioitu, joten pienimmät ja negatiivisemmatkin maininnat ovat päässeet kadun muureille mukaan. Myös saksalainen Günter Grass on ansainnut laatan Literatųlle. Hän mainitsi Liettuan ohimennen yhdessä kirjassaan - kutsuen maata pieneksi, pimeäksi ja säälittäväksi.

Kävin muuten samanlaisella ilmaisella kävelykierroksella viime kesänä Barcelonassa, ja olin silloinkin erittäin tyytyväinen. Kannattaa ehdottomasti googlailla tietoa ilmaisista kävelykierroksista, jos on lähdössä kaupunkilomalle.

Eilen illalla treffasin vilnalaiset tiimiläiseni Marekin ja Šarūnaksen Spotted By Localsista. Pojat olivat aivan supersymppiksiä, ja he veivät minua Vilnan viihtyisimpiin baareihin. Illan parhaaksi paikaksi nousi Hostel Jamaikan baari, joka muistutti todella paljon Tallinnan lempparibaariani Red Emperoria. Jamaikassa tosin oli sisätilojen lisäksi yllä näkyvä ihana sisäpiha, ja viikonloppuiltaisin tarjolla on ruokaa yön pikkutunneille asti. Maanantai-iltana baari oli hieman tyhjillään, mutta tunnelma oli siltikin mukavan rento. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen paikka!

Liettualaista kylmää punajuurikeittoa ja paistettua juustoa. Täällä on varsin halpaa syödä ulkona - tämäkin annos maksoi n. 4,35€. Liettua siirtyy euroihin ensi vuoden alussa, mutta vielä toistaiseksi täällä käytetään litoja.

Vilnan keskellä sijaitsee mikrovaltio Užupis, joka edustaa iloisuutta ja ystävyyttä. Užupis julistautui itsenäiseksi tasavallaksi vuonna 1997,  ja  heillä on presidentti, pääministeri, iso liuta muita ministereitä ja perustuslaki. Kuka tahansa voi hakea Užupiksen joksikin ministeriksi: vaikkapa puiden tai rakkauden ministeriksi. Ministeriehdokkaat haastatellaan, ja onnistuneen haastattelun jälkeen saa ministerin pestin (mitä ikinä siihen sitten kuuluukaan).

Perustuslaki on käännetty yli 20 kielelle, myös suomenkielelle. Tässä muutamia poimintoja Užupiksen perustuslaista:

5. Jokaisella on oikeus olla ainutlaatuinen.

9. Jokaisella on oikeus laiskotella tai olla vain tekemättä yhtään mitään.

14. Jokaisella on joskus oikeus olla tietämätön velvollisuuksistaan.

26. Jokaisella on oikeus juhlia syntymäpäiväänsä tai jättää juhlimatta.

27. Jokaisen on muistettava nimensä.

Užupiksen vapauden aukiolta. Kuten arvata saattaa - Užupiksessa asuu lähinnä Vilnan taiteilijakansaa. Alue on todella viihtyisä pienine kahviloineen, taidenäyttelyineen ja graffitiseinineen.

Vilnassa pääsee ihailemaan kauniita näköaloja useammaltakin paikalta. 

Kolmen ristin mäki on Vilnan korkein kohta, ja yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä.

TV-torni ja Gediminaksen torni kolmen ristin mäeltä kuvattuna. Gediminaksen torni on myös yksi Vilnan tunnetuimmista maamerkeistä. Gediminaksen tornilta alkoi Baltian ketju, joka oli kahden miljoonan liettualaisen, latvialaisen ja virolaisen väkivallaton vastarinta neuvostovaltaa vastaan vuonna 1989. Ihmiset yksinkertaisesti muodostivat yli 600 km pituisen ihmisketjun Vilnasta Tallinnaan. Tällä oli tarkoitus osoittaa muulle maailmalle Baltian maiden halua itsenäistyä.

Minulla on aikaa kierrellä Vilnaa vielä huomiseen iltaan asti. Vielä on vaikka kuinka monta paikkaa, joissa haluaisin käydä. Odotettavissa on siis toinenkin Vilna-postaus. Aurinkoista tiistaita kaikille!

Nyt soi: Markus Rafael Nylund - Daylusions