XXVI LAULUPIDU "AJA PUUDUTUS. PUUDUTUSE AEG"

En nuorempana pitänyt Suomesta. Toivoin usein, että asuisimme edelleen Amerikassa. Olen myöhemmin kuitenkin oppinut arvostaa Suomea: kaunista luontoa, aitoja ihmisiä, ruisleipää, karjalanpiirakkaa, saunaa ja hassuja tapojamme. Sitä, että Suomessa kaikki on tuttua ja turvallista. Toki Suomessa on paljon vikojakin, mutta niin on jokaikisessä toisessakin maassa. Suomi on huonoista säistään ja juroista ihmisistään huolimatta todella ihana paikka, ja nykyään minua ärsyttää meidän suomalaisten taipumus vähätellä Suomea. “Ei tääl oo mitää, onneks Stadii sentää avattii se Staarpaksi” –tyyliin.

Tätä tismalleen samaa asennetta on havaittavissa täällä virolaistenkin keskuudessa. Ja tiedättekö, virolaisten Viron vähättely ärsyttää minua mahdollisesti vielä enemmän kuin suomalaisten Suomen vähättely. Kai se johtuu siitä, että itse olen niin innoissani tästä maasta ja elämästäni täällä, ja sitten joku tulee ja töksäyttää “miksi ihmeessä olet tullut kaikista paikoista tänne?”

Toissa viikonlopun ja laulujuhlien myötä tämä asenne kuitenkin katosi Viron ilmakehästä kuin tuhka tuuleen. Tallinnaan laululavalle nousi 20,000 henkinen kuoro laulamaan kansanlauluja, mitä koko maa seurasi innokkaana. Laulujuhlia vietettiin ensimmäistä kertaa Tartossa vuonna 1869, ja tapahtuma on siitä lähtien toistettu joka viides vuosi. Alunperin juhlat saivat alkunsa kansallisesta heräämisestä, ja sitemmin laulua on käytetty osoittamaan kansan mieltä vallan aikana. Kyseessä on siis erittäin tunnerikas ja merkittävä tapahtuma virolaisille. Ystäväni Ivo kuvaili laulujuhlia näin: “Laulujuhlat ovat hieno tapahtuma siksi, koska niihin kiteytyy koko Viron historia. Ne alkoivat ennen ensimmäistä itsenäisyyttä, jolloin laulettiin paljon vanhoista ajoista ja virolaisuudesta. Myöhemmin on laulettu Tanksan, Saksan, Ruotsin ja Venäjän vallasta. Nykyään saamme laulaa myös Neuvostoliitosta.”

Itse tapahtuma oli kaksipäiväinen. Juhlat alkoivat lauantai-iltana avajaisseremonialla, jossa laulettiin Viron kansallislaulu (on muuten niin outoa, kun sävel on sama kuin Suomenkin kansallislaulussa), sytytettiin juhlatuli ja kuunneltiin presidentti Ilveksen puhe.

Ystäväni Kelli: “Minusta on todella hyvä, että pääsit kokemaan laulujuhlat. Juhlat ovat niin iso osa meidän kulttuuriamme. Tänä vuonna laulujuhlat olivat vieläpä erityisen suuret ja kivat.”

Työkaverini Ainy: “Tänä vuonna paikalla oli paljon enemmän ihmisiä, kuin muutamana aiempana vuonna. Varmasti osittain hyvien säiden takia. Panin myös merkille, että tänä vuonna paikalla oli myös paljon ulkomaalaisia. Englantia, ruotsia ja suomea kuului puhuttavan paljon.”

Minulla tuli laulujuhlien väenpaljoudesta samanlainen absurdi olo kuin Kiinassa Tian’anemin aukiolla. Yleisö koostui n 150,000 ihmisestä. Se on 10% koko Viron väestöstä. Ihmisiä tulee Tallinnaan kaikkialta Virosta, ja nykyään myös kasvava määrä turisteja.

Kansan asuja, kukkaseppeleitä, lettipäitä ja sini-valko-mustaan pukeutuneita ihmisiä näkyi paljon.

Sunnuntaina laulujuhlat kestivät yli seitsemän tuntia. Laulujuhlat olivat kuin suuri piknik, jossa yksinkertaisesti juteltiin, kuunneltiin kuorolauluja, laulettiin mukana ja heiluteltiin Viron lippuja.  Tunnelma kohosi molempina päivinä loppua kohden. Ihmiset alkoivat laulaa mukana enemmän, ja lopulta koko areena seisoi ja keskittyi lauluihin täysin.

Laulujuhlissa myytiin ihan kaikkea. Kaverini oli nähnyt jopa 2nd hand kirjakaupan juhla-alueella. Myytävät ruoat olivat kuitenkin perinteistä virolaista keittiötä, mikä oli mielestäni hauskaa.

Ystäväni Karmen: “Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun en ollut laulamassa. Oli ihanaa nähdä laulujuhlat lavan toiseltakin puolen. Olin lähellä lavaa, ja aloin itkeä lempilaulujeni aikana.”

Työkaverini Ainy: “Laulujuhliin tulee mentyä, vaikka tietäisikin sen olevan hieman tukalaa. Olin itse paikalla muutaman tunnin, minuun tarttui tunnelma, ja sitten oli kiva lähteä kotiin katsomaan loput TV:stä.”

Suurimman osan elämästään ulkomailla asunut virolainen ystäväni Pat oli aivan innoissaan, kun pääsi ensimmäisiin laulujuhliinsa. “It has been pretty awesome.”

Ulkomaalaiselle laulujuhlat eivät varmasti tunnu samalta, kuin virolaisille. Seurailin itse laulujuhlissa olevien lasten meininkiä. Paikalla olevat aikuiset ovat laulujuhlista niin innoissaan juuri siksi, että heille on sitä vauvasta asti hehkutettu. Mietin, että onkohan pienillä lapsilla oikeasti hauskaa tapahtumassa. Sain vastauksen ystävältäni Liisalta: “Pian kuusi vuotta täyttävä siskon poikani jaksoi keskittyä ehkä pariin lauluun, mutta sitten huomio herpaantui täysin. ‘Voitaisiinko tehdä jotain muuta’, ‘mennäänkö leikkimään’, ‘tää on ihan tylsää’.”

Liisan siskon poika on seuraavissa laulujuhlissa 11-vuotias. On hyvin mahdollista, että hän pääsee koulunsa ja 20,000 muun kuorolaisen kanssa lavalle esiintymään. Esiintyipä tai ei, veikkaan silti, että tämä poika seuraa viiden vuoden päästä laulujuhlia jo aivan erilaisella mielenkiinnolla.

Kävikö joku muukin laulujuhlissa? Millaiset fiilikset jäivät pintaan?

Nyt soi: The Kooks - Stormy Weather

Tartu

Kun Emman maaliskuiset synttärit lähenivät, keksin heti mitä antaa hänelle lahjaksi. Bussiliput Tarttoon! Ystäväni oli nimittäin hokenut koko vuoden haluavansa käydä kyseisessä kaupungissa. Muutama viikko takaperin sitten otimme ja lähdimme bussilla Tarttoon.

Itse olin käynyt Tarttossa kerran aikaisemmin, tosin silloisen reissun teemana oli pidut, pidut, pidut… Sekin oli siis hauskaa se, mutten ehkä voi sanoa, että olisin silloin oikein tutustunut kaupunkiin. Tällä kertaa kävelimme Emman ja opaskartan kanssa kaikki tärkeimmät nähtävyydet läpi, luimme kylteistä tietoa ja räpsimme kuvia erittäin innokkaina. Varsinaista turistimeininkiä, siis!

Kuvia tuli otettua erityisen paljon Toomemäellä, josta avautui kauniit maisemat Tarton yli. Mäeltä löytyi myös tähtitorni, linnanrauniot, musumägi ja virolaisten toisinajattelijoiden patsaita. 

Muualla Virossa rauniot yleensä tarkoittavat romahtamispisteessä olevia hökkeleitä, kuten esimerkiksi Haapsalun Ungern linna, jonka näin viime kesänä, sekä Karksi Nuian linnoitus, jonka kävimme katsastamassa vaihto-oppilaiden kanssa viime syyskuussa. Odotimme tälläkin kertaa näkevämme samantapaisen, joten emme ensin uskoneet Tarton linnan olevan opaskartassa mainittu raunio. Hieno se joka tapauksessa oli, ja ensi kertaan jäi linnan sisällä olevan ülikooli-museon katsastus.

Kävimme lounaalla Karlovan kaupunginosassa sijaitsevassa Spargelissa. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen paikka! Mukava hipsterimäinen tunnelma, ruoka oli hyvää ja edullista, eikä palvelussakaan ollut mitään moittimista. Omat paistetut silakkani artisokka-muusilla olivat superhyviä.

Säät suosivat koko viikonlopun, joten ilta-auringossa nautittiin vielä jätskit raatihuoneen torin terasseilla.

Tarttossa on paljon upeaa katutaidetta - ainakin paljon enemmän kuin Tallinnassa.

Tartto on Viron suurin opiskelijakaupunki, joten baareja ja yöklubeja on siis tietystikin paljon tässä kaupungissa. Teimme Emman kanssa pienimuotoisen pub crawlin, joka lähti liikkeelle Vein ja Vinestä myöhäisten synttäriskumppien merkeissä. Kyseinen viinibaari oli aivan ihanan tunnelmallinen, ja valikoimasta löytyi paljon viinejä ja tapaksia. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen paikka illanviettoon! 

Lyhyiden yöunien jälkeen ystävämme Ivo soitti minulle, ja tarjoutui viemään meidät pienelle kaupunkikierrokselle. Ivo on Tartosta kotoisin ja vieläpä historian opettaja, joten hän osasi kertoa vaikka mitä mielenkiintoista kotikaupungistaan. Tartto avautui minulle paljon paremmin tämän kierroksen jälkeen - aitäh siis sulle Ivo.

Tarton matka oli aivan ihana ja rentouttava miniloma! Kiitos Emma <3 (Ja Ivo ja Aivar!)

Nyt soi: The Smiths - I Know It's Over

Eesti teed juures

Jos joku on suunnittelemassa roadtrippiä ympäri Viron (mikä ei muuten ole ollenkaan hassumpi lomavinkki, ajatellen esimerkiksi lapsiperheitä ja ensi kesää..), niin minulla on neljä vinkkiä, missä voi pysähtyä matkalla Tallinnasta etelään päin.

1. Keilan vesiputous

Tavattoman kaunis vesiputous, joka on peräti Viron kolmanneksi voimakkain. Mistään Niagaranputouksista ei tietenkään nyt ole kyse, mutta aika vaikuttava luonnonoikku tuo nyt kuitenkin on. Vesiputousta ympäröi myös kauniita metsäpolkuja ja hauska riippusilta, todella hauska pysähtymispaikka siis. Tunti riittänee pysähtymisajaksi Keila-Joan vesiputouksella.

2. Allikukivi -luolat
Allikukivi -luola näyttää ulkopäin aivan joltakin Taru Sormusten Herrasta -elokuvan Hobitti-hökkeliltä. Ovesta aukeaakin n. 5m korkuinen luola, josta pääsee ryömimään n. puolentoista metrin korkuiseen tunneliin. Kansantarun mukaan luolaan on jäänyt vangiksi hääseurue, joka ei suostunut auttaa kerjäläistä. Luola on aika nopeasti nähty, mutta aurinkoisena päivänä tuonne voisi pysähtyä piknikille pidemmäksikin aikaa, ulkona on nimittäin retkipöydät ja kaikki. Parhaat jalkineet ovat varmastikin kumisaappaat, luolassa kun on hieman märkää.

3. Karksi-Nuian linnoitus
Karksi-Nuian linnoituksella on värikäs historia - se on ollut vaikka minkä viikinkiheimon valtaamana, tuhottu ja rakennettu uudestaan sitäkin useamman kerran. Nyt linnoituksesta on jäljellä vain rauniot, mutta vanhalla sisäpihalla on käytössä oleva puukirkko. Karksin linnoitus on mäen päällä, ja maisemat avautuvat kauniiseen laaksoon. Upea paikka, suosittelen ehdottomasti pysähtymään täällä.

4. Tolkusen suoalue
Tolkusen suoalue oli meidän reissumme pysähtymispaikoista minun ehdoton suosikkini. Metsä ja luontopolku olivat aivan upeat, ja sillä hetkellä tuntui kuin olisin voinut kierrellä niitä koko päivän. Metsässä kasvoi mustikoita ja puolukoita ja minua harmitti suunnattomasti, etten ottanut bussista mukaani biksuja ja pyyhettä, jotta olisin päässyt suohon uimaan. Meinasin tosin mennä ilmankin niitä, mutta pystyin hullusta hyperistä huolimatta hillitsemään itseni kuitenkin. :D Tolkusessa oli myös korkea näköalatorni sekä Viron korkeimmat männyt, pehmeää hiekkaa ja näimme jopa joitain eläimiäkin!

Veikkaisinpa, etteivät nämä kohteet ole kovinkaan tuttuja monille meistä suomalaisista, vai olenko aivan vääräsä? Itse en nimittäin tiennyt näistä yhtäkään!

Nyt soi: Two Door Cinema Club - I Can Talk

Pärnu

Kävin Pärnussa elämäni ensimmäistä kertaa viikko sitten kouluporukkamme kanssa. Olipa aikakin, että niin kiva kaupunki kuin Pärnu tuli katsastetuksi. Viron kiinnostavuus ei tosiaankaan rajoitu Tallinnaan, vaan tästä pienestä maasta näyttää löytyvän kiinnostavia vierailukohteita paljonkin.

Pärnu on Viron neljänneksi suurin kaupunki, asukkaita on melkein 44,000. Pärnu tunnetaan Viron kesäpääkaupunkina (fun fact: Virolla on jokaiselle vuodenajalle omat pääkaupunkinsa. Nyt syksyllä Narva on siis vuodenaikapääkaupunki, talveen siirtyessämme Otepää saa pääkaupungin tittelin, ja keväällä on Türin vuoro).

Pärnu tunnetaan siis aurinkoisista säistään ja isosta, upeasta hiekkarannastaan. Meidän vierailua ei valitettavasti tähdittäneet biitsikelit, mutta rannalla oli ihan hauskaa tepastella punaisilla Hai-saappaillanikin. Jäin kuitenkin jo odottelemaan ensi kesää, toivottavasti silloin olisi mahdollisuus päästä nauttimaan Pärnuun rannoista täysillä.

Pärnun rannalla sijaitsee Viron ainoa beach-klubi, Sunset Club. Pärnulaisilla juhlijoilla on kuulemma tapana sopia kesäiset iltatapaamisensa "sienen alle". Löydättekö tämän "sienen" alemmasta kuvasta? ;)

Monille lienee tuttu Tallinnan laululava, jossa mm. järjestetään joka viidennes vuosi Viron perinteikkäät laulujuhlat. Minä en tosin tiennyt, että lähes jokaisessa virolaisessa kaupungissa on omatkin laululavansa. Tässä Pärnun:

Pärnun pääkatu, Rüütli. Kesäisin tämä katu on kuulemma eläväinen ja täynnä tapahtumaa ja terasseja. Voin vain kuvitella miten mahtava fiilis mahtaakaan Rüütli -kadulla olla heinäkuussa, kuumana kesäiltana..

Pärnussa sijaitsee kaiken muun jännän lisäksi Viron suurin pubi, nimeltänsä Kuursaal. Pubi on ollut paikoillansa jo vuodesta 1880 asti, ja on vuosien saatossa toiminut teatterina, kasinona, ravintolana - kaikkena mahdollisena siis. Nykyään Kuursaalissa voi nautiskella kesäisin illallisen lisäksi erilaisista live-esityksistä. 

Kuursaalin ulkolava:

Kuursaalin ulkopuolella sijaitsee Viron kuuluisimman säveltäjän, Raimond Valgren, patsas. Patsaan vieressä on myös stereot, josta soi aina Valgren sävellyksiä!

 Viron kansallisruonoilija, Lydia Koidula, on kotoisin Pärnusta. Mielestäni on muuten ihan mahtavaa, että Viron kansallisrunoilija on nainen!

Ihana Emma Ammende Villassa! Päätimme tuon toisen yhtä suuren ravintolahullun kanssa, että Ammende Villassa syömme ensi Pärnun reissullamme. Ja taisimme vahingossa innostua suunnittelemaan häitämmekin sinne....... Ammende Villa olisi nimittäin mitä otollisin paikkaehdokas hääjuhlille, vinkkinä siis teille, joille se ehkä on ajankohtaisempaa ;)

Toinen erittäin kehuttu ruokapaikka Pärnussa on pizzeria Steffani. Olen kuullut niin monelta taholta suorastaan ylistyksiä Steffanin pizzoista, että pakko niitä on joskus päästä testaamaan. Sattuuko muuten kenelläkään teistä olemaan kokemuksia Steffanista?

Pärnun hautausmaa. Minulla tuli muuten jo Haapsalun reissullani mieleen, että missä ihmeessä Tallinnassa on hautausmaa?! Havahduin kun tajusin, etten tosiaan ole moista nähnyt täällä kotikaupungissani.

Pärnu kaiken kaikkiaan oli todella kiva kokemus, enkä malta odottaa, että pääsen kokemaan kaupungin kesäisemmällä ajankohdalla! Olisin muuten tosi kiinnostunut kuulemaan teidän lukijoiden kokemuksia Pärnusta? Ravintola- ja baarivinkkejä, nähtävyyksiä, tekemistä - ihan mitä tahansa! Antakaahan kuulua kommenttiboksin puolella.

Nyt soi: Snowmine - Piece of Your Pie