11

11 satunnaista faktaa minusta:

-Ensin perusjuttuja:) Olen 20-vuotias Annina, alunperin Espoosta kotoisin. Parhaillaan opiskelen Tallinnan yliopistossa humanistisia aineita toista vuotta. Blogini perustin viime syksynä tänne muuttaessani, sillä tykkäsin itse lukea muiden blogeista nimenomaan ravintola- ja muita menovinkkejä. Halusin siis itse kokeilla samaa täällä Tallinnassa, ja ajattelin, että blogiin voisin samalla sitten kirjoitella kaikkea muutakin juttua itseäni kiinnostavista asioista.

Toompea, lokakuu 2013.

-Tällä hetkellä hengailen itseasiassa hostellissa Riiassa! Perjantai-ilta, kello puoli 10, iMoment ystävieni Sallan ja Emman kanssa. Katsotaan, saadaammeko tästä itsemme vielä liikeille…

-Pelkään eläimiä aivan kuollakseni. Kauppatorilla hyökkäilevät lokit ovat kaikista pahimpia, hyvinä kakkosina lenkkipolulla vastaan tulevat pelottavan näköiset koirat. Rakastan ulkona syömistä, mutta kaupungissa ei siitä tule minun kanssani mitään, kun huidon ja kiljun kaikkia lähestyviä lintuja.

-Olen pahasti addiktoitunut puhelimeeni. iPhoneni on kuin ruumiinosani, käteni jatkokappale. Erityisesti jonnekkin kävellessäni teen samalla koko ajan jotakin puhelimeni kanssa. Kerran törmäsin lamppupylvääseen ollessani niin syventynyt älypuhelimeni maailmaan, haha.

Sadama, lokakuu 2013. Mielettömän kaunis auringonnousu.

-Olen tämän syksyn aikana herännyt yleensä kolme tuntia kotoa lähtöäni aikaisemmin, mutta kuitenkin aikaisintaan kuudelta. Minusta on ihanaa, kun on aamulla aikaa laittaa itsensä kuntoon rauhassa ja syödä aamiaista pitkän kaavan mukaan. Olen aina ollut hyvä myöhästelemään, mutta näiden uusien pitkien aamujen ansiosta tähän on tullut parannusta!

-Kärsin erittäin pahasta atooppisesta ihottumasta. Ihoni menee välillä niin häiritsevän huonoon kuntoon, etten muuta pysty ajatellakaan. Enkä nyt tosiaankaan tarkoita vain ulkonäöllisiä seikkoja, vaan nimenomaan kutinaa, kirvelyä ja muuta ärsytystä. Onneksi olen löytänyt todella hyvän ihotautilääkärin, joka tietää aina millä lääkkeillä ihoni saadaan taas kuntoon.

-Olen brunssi-natsi. Minulla on päässäni selvät kaavat millainen brunssin tulee olla, ja mitä ruokia ei ehdottomasti saa tarjoilla brunsseilla. Liian aamiaismaiset annokset, kuten puuro ja murot, eivät kuulu brunsseihin laisinkaan. Liian lounasmaiset ruoat ovat niitäkin pahempia, esimerkiksi salaatit ovat täysi no-no. Kakut ja muut hienot leivokset ovat ok, mutta minkäännäköiset pullat eivät. Hedelmiä ja juustoja tulee olla. Tuoreet ja pehmeät sämpylät käyvät hyvin, mutta liian arkiset leivät eivät alkuunkaan. Niin ja brunssi ei ole brunssi, ellei sitä tarjoilla sunnuntaisin ja kuohuvan kera.

-Syy miksen opiskele kirjastossa tai miksei minulla ole kämppiksiä: luen koulujuttuja ääneen. Antaumuksella ja eläytyen - siten ne jäävät mieleeni paljon paremmin. En tiedä onko tämä kenties jo hieman liikaakin paljastettu, mutta välillä kuvaan myös videoita itsestäni kun opiskelen. Laitan ne sitten pyörimään taustalle vaikka siksi aikaa kun teen ruokaa. Hullu kun olen..!

Telliskivi, lokakuu 2013. Red Spectrum Party.

-Nukahtelen elokuviin. Jos elokuva on mielestäni tylsä, ei toivoakaan, että pysyisin sen alusta loppuun hereillä. En vieläkään tiedä miten Hunger Games loppuu, sillä leffaseurani mielestä oli liian hauskaa, että nukahdin, eikä suostunut ikinä kertomaan loppua minulle. Kun työskentelin koulussa, oli minun pakko tehdä jotakin muuta valvoessani oppilaiden leffan katseluita. Nukkuvasta valvojasta kun ei olisi varmaankaan ollut hyödyksi.

-Äitini olisi halunnut antaa nimekseni Sini. Isäni kuitenkin vastusti liiallisen paljon lintuviboja omaavaa "Sini Närhi" -nimeä, ja keksi Anniinan tilalle. Äiti kuitenkin jostakin syystä halusi nimeeni jotakin erikoisuutta, ja siksi nimeni kirjoitetaan ihan passissanikin "Annina", eli tosiaankin vain yhdellä ii:llä.




-Minulla on todella hyvä muisti. Ensimmäisellä luokalla käytin sitä hyödykseni hieman väärällä tavalla. Harjoittelimme koulussa lukemista niin, että luimme aapisestamme aina yhtä kappaletta oppitunnin aikana, ja sama kappale tuli sitten lukuläksyksi. Minun ei tosin ikinä tarvinnut varsinaisesti lukea kappaletta kotona, sillä olin aina oppinut ne ulkoa oppitunnin aikana. Kotona siis vain esitin vanhemmilleni lukevani, vaikka sanelemani teksti tuli suoraan ulkomuististani. Muistan muuten vieläkin, miten aapisemme u-kappale loppui. Ui ui, ulkona on ihanaa uida...

Kiinan muuri, lokakuu 2013. 

Little Love -blogin Lindan esittämät 11 kysymystä:

Pidätkö valokuvaamisesta? Omistatko omaa kameraa?

-Pidän, paljonkin. Valitettavasti en kuitenkaan omista omaa kameraa, mutta "lainassa" on äitini Canon Ixus.

Oletko mielestäsi hyvä laulamaan?

-En sitten ollenkaan, enkä tosiaankaan usko, että tämä on vain minun mielipiteeni! Tästä huolimatta laulaminen on mielestäni todella kivaa, ja haluaisin oppia siinä paremmaksi.

Millainen musiikkityyli on mieleesi?

-Monenlainen, riippuen olotilasta. Yleensä kuitenkin hieman melankolisempi ja hidastempoinen. Sanon usein, että koska muutoin käyn niin ylikierroksilla, pitää musiikin hieman rauhoittaa menoani. Ei elämästäni taitaisi tulla mitään, jos kaiket ajat kuuntelisin jotakin hyperaktiivista dubsteppiä tai energistä poppimusaa.

Jos saisit päättää, olisitko mielummin lintu vai kala?

-Lintu, olisi tosi jännää tuntea millaista lentäminen on.

Rock Cafe, lokakuu 2013. Põhja-Tallinnin levyjulkkarit.

Minkä näköiset ovat lempi pussilakanasi?

-Casa Stockmannin flannelliset, sini-valkoiset ja ruutukuvioiset pussilakanat, jotka ovat ihanan lämpimät näin talven alkaessa. Sain ne ihanilta kummeiltani joululahjaksi viime vuonna.

Käytätkö villasukkia?

-Käytän paljonkin. Kotona jos on kylmä, sekä aina pitkillä lennoilla.

Joulu vai juhannus?

-Nuorempana vietimme aina perhetuttujeni kesken juhannusta, mistä minulla ei olekaan jäänyt kuin pelkkiä ihania muistoja.:) Nykyään minulla ei tosin ole mitään juhannusperinteitä, ja viime vuosina on juhannuksen läheneminen totta puhuen meinannut pienoista stressiä, kun on joutunut vähän hakea jotakin tekemistä tai juhlapaikkaa. Aina olen kuitenkin löytänyt erittäin mieluisaa tekemistä, ja ennen kaikkea mitä parhainta juhlaseuraa, mikä on taannut monia ikimuistoisia juhannuksia. Jouluisin on kuitenkin vuodesta toiseen ne samat tutut kuviot ja se sama ihana joulutunnelma, joten itselläni joulu voittaa helposti juhannuksen näissä juhlapyhien vietoissa.

Olevisten kirkko, lokakuu 2013.

Olisitko mielummin normaalipainoinen ja köyhä, vai ylipainoinen ja rikas?

-Normaalipainoinen ja köyhä. Terveeltä näyttäminen ja hyvä olo menevät kirkkaasti rahan edelle minun arvomaailmoissani.

Minkä puhelimen omistat?

-Sain sen rakkaan valkoisen iPhone 4 S:ni pari päivää sitten takaisin korjaamosta. 

Pelkäätkö hammaslääkäriä?

-Pakko myöntää, että pikkuisen. Minulla on paljon hammaskiveä, jonka poistaminen sattuu. Minua on myös porattu usein, ja sekin sattuu. Puudutettukin on, mutta se vasta inhottavaa onkin. Kaikista pahinta koko hammaslääkärissä on kuitenkin se, että joutuu pitää suuta auki niin tuhottoman pitkään.

Tallinnan kodissani, marraskuu 2013.

Oletko tyytyväinen asuinpaikkaasi?

-Erittäin! Vuokrakämppäni on itselleni todella kätevällä sijainnilla – kouluun ja töihin kävelen kumpaankin 10 minuutissa, ruokakauppa ja satama ovat tässä aivan holleilla, Vanha kaupunki alle kilometrin päässä ja kesäisin kävelen Kalamajan lempparirafloihinkin kätevästi Kulttuurikilometriä pitkin. Eikä tarvitse varmaan erikseen mainita, miten hyvin olen ihan noin ylipäätäänkin viihtynyt tämän reilun vuoden täällä asuinkaupungissani Tallinnassa.

Üksteist

Sain Tallinnapäiväkirja -blogia pitävältä Idalta haasteen, jossa on kerrottava 11 faktaa itsestään ja vastata Idan laatimiin 11 kysymykseen. Ida oli suunannut nuo 11 kysymystä meille ulkosuomalaisille sopiviksi, joten ajattelin kirjoittaa myös nuo 11 faktaa itsestäni niin, että ne liittyvät jollakin tavalla ulkosuomalaisuuteen ja monikulttuurisuuteen. :)

11 FAKTAA

1. Alkuun ihan perusfaktani, jos tänne sattuu eksymään joku ihan uusi lukija :) Olen siis Annina, Virossa tällä hetkellä asuva, sukujuuriltani täysin suomalainen 20-vuotias tyttö. Opiskelen humanistisia aineita Tallinnan yliopistossa ensimmäistä vuotta.

2. Olen tähän ikään mennessä asunut neljässä eri maassa: Suomessa, Usassa, Ranskassa ja täällä Virossa. Eikä tämä riitä vielä alkuunkaa, jatkossa pitäisi ehdottomasti päästä vielä muuallekin!

3. Olen aina ollut kansainvälisissä kouluissa, mistä olen ikuisen kiitoksen velkaa vanhemmilleni. Uskon saaneeni kouluistani paljon valmiuksia ja avarakatseisuutta maailmaa nähneiltä opettajilta ja luokkakavereilta.

4. Suomi on vahvin puhumista kielistäni, ja osaan siis luonnollisesti ilmaista itseni parhaiten suomeksi. Minulla on tämmöinen hassu juttu: kun tosissani bondaan jonkun kanssa esimerkiksi englanninkielellä, tuntuu myöhemmin kuin olisin puhunut suomea. Se "connection" toisen ihmisen kanssa on varmaankin saanut minut tuntemaan, että olen saanut itseni todella hyvin ilmaistua ja näin ollen yksinkertaiset aivoni viestivät minulle puhuneeni suomea. Haha, mahtaakohan jollakin olla saman tapaisia kokemuksia, vai olenko vain hieman erikoinen? :D

5. Pidän kaikesta ällömakeasta, juurikin sellaisista hirveistä Jenkkilän herkuista. Teoriani tähän on se, että asuin Amerikassa sen ikäisenä, kun makuaistini kehittyi ja näin ollen totuin kaikkeen ylimakeaan. Huomaan esimerkiksi, että valtaosa Suomessa sen ikäisinä oleilleista ei todellakaan söisi niitä juttuja, jotka ovat minulle suurinta herkkua. En voi käsittää, miten jonkun mielestä esimerkiksi kinuskikastike on liian makeaa, kun se ei sitä minulle todellakaan ole. Isäni tyrmää täysin tämän keksimäni teorian, minkäs tuomion te muut annatte?

6.  Suomenruotsalaisessa lukiossa opin mielestäni todella paljon ihmisten ennakkoluuloista ja suhtautumisista toisiinsa. Olen siitä todella iloinen, ja siitäkin, kun sain nähdä suomenruotsalaista kulttuuria. Heillä on tosi kivoja tapoja ja perinteitä, ja olen todella kiitollinen niille kaikille, jotka niitä kanssani jakoivat. Ja eritoten niille, jotka jaksoivat yrittää ymmärtää ruotsin sönkötystäni, sillä heidän ansiostaan puhun kieltä nyt jo melko sujuvasti! :)

7. Ulkomailla minua luullaan useimmiten venäläiseksi. Sitä arvataan aivan reippaasti eniten kansalaisuudekseni, jos ei paremmin tiedetä. Se on mielestäni jostain syystä tosi hauskaa! Kauan sitten eläneet sukulaiseni taitavat sitäpaitsi olla sieltä kotoisin.

8. Kouluhistoriani englannin opettajat ovat vaikka mistä kotoisin: Englannista, Walesistä, Australiasta, Kanadasta, Etelä-Afrikasta ja eripuolin Jenkkilää. Tästä johtuen sanon joitakin sanoja aivan hassuilla aksenteilla, siten miten opettajatkin ovat ne sanoneet.

9. En voi sietää rasismia, se saa suorastaan vereni kiehumaan. Pääkoppaani ei vaan mahdu, miten jotkut voivat tosissaan uskoa typeriä yleistyksiä joistakin ihmisryhmistä. Suoraan sanottuna uskon sen johtuvan siitä, ettei ole viettänyt kovinkaan paljon aikaa muunlaisten ihmisten kanssa. Se on todella sääli, sillä erilaisten kulttuureiden näkeminen on todella mielenkiintoista, vaikkakin erilaisuudet saattavat joskus hieman ihmetyttää. Se on kuitenkin vain osa koko hauskuutta sekin!

10. Hain yliopistoon Amsterdamiin, josta olin aivan innoissani ja olin jo suunnitellut jo koko elämäni sinne. Olin tietysti kovin pettynyt, kun sain tietää etten sinne päässyt, mutta keksin nopeasti hakevani Tallinnaan sen sijaan. Nyt olen todella onnellinen täällä enkä osaisi enää edes kuvitellakaan millaista siellä Amsterdamissa olisi.. Saman tapaisia juttuja minulle on käynyt todella usein! Niin se elämä suunnittelee itse itsensä :)

11. Vaikka koenkin kansainvälisyyden olevan suuri osa identiteettiäni, tiedän tasan mistä juureni ovat peräisin ja pidän valtavasti kotimaastani Suomesta :)


11 KYSYMYSTÄ JA VASTAUSTA 

1. Mikä on ollut suurin (tai hauskin) kulttuurishokkisi nykyisessä kotimaassasi?

Ihmettelen jatkuvasti miten Viro ja Suomi ovat niin samanlaisia, mutta kuitenkin aivan erilaisia. Meillä on hämmentävän paljon yhtäläisyyksiä kulttuureissamme, mutta samanaikaisesti on asioita, jotka hoidetaan meillä päin täysin erilailla. Tästä on kuitenkin vaikea keksiä tähän hätään mitää konkreettisia esimerkkejä..

2. Kuinka muutit maahan, jossa nyt asut? Reppu selässä lentokoneella/laivalla, itse ajamalla tai muuttofirman avulla? 

Laivalla ja itse ajamalla. Tai no, poikaystävä sitä ajoi..

3. Mikä on parasta maassa, jossa asut?

Täällä Tallinnassa parasta on ehdottomasti kaupunkikulttuuri! Täällä on niin paljon mahtavia kuppiloita ja ravintoloita, museoita ja kauppoja, ja kaikkia kivoja tapahtumia. Pikku- ja suurkaupingin parhaat ominaisuudet yhdistyvät tosi kivalla tavalla Tallinnassa.

4. Entä mikä ikävintä?

Yleinen huonotuulisuus, erityisesti asiakaspalvelutilanteissa. Ei meitä suomalaisiakaan mitenkään yltiöpositiivisiksi voisi kutsua, mutta täällä on kuitenkin vähän happamampaa kansaa noin keskimäärin..

5. Oletko opiskellut tai muuten oppinut paikallista kieltä, entä kiinnostaako sen oppiminen sinua?

Omaan luontaisesti hyvän kielipään, joten olen oppinut paljon vironkielisiä sanoja ja lauseita, vaikken ikinä ole kieltä opiskellutkaan. Olisi kyllä mahtavaa jos näiltä kolmelta opiskeluvuodelta jäisi muistoksi uusi kieli, joten mahdollisesti menen lähitulevaisuudessa viron kurssille.

6. Mikä on paras paikallinen herkku, jonka olemassaolosta et välttämättä aiemmin edes tiennyt?

Perunan kuoret!

7. Onko uusiin ihmisiin tutustuminen (uudessa) kotimaassasi ollut helppoa?

Alussa ei ollut. Vaikka olenkin todella sosiaalista tyyppiä, alkuaikoina ei oikein tahtonut löytyä oman henkistä porukkaa mistään.. Asia onneksi korjaantui siinä kolmen kuukauden jälkeen, ja nyt minulla on aivan mielettömiä ystäviä täällä! :)

8. Mitä erityisesti kaipaat Suomesta?

Poikaystävää. Muuten reissaankin sinne niin tiheään tahtiin, ettei muuta oikein ehdikään ikävöidä.

9. Kerro jokin satunnainen fakta, hauska sattuma tai muu mielestäsi hauska/mielenkiintoinen juttu tämänhetkisestä kotimaastasi :)  

Täällä jos kertoo ettei osaa viroa, niin ihmiset automaattisesti luulee sinun olevan venäjänkielinen. Se oli alussa todella hämmentävää, sillä en tiennyt että Tallinnan asukkaista peräti 50% ovat venäjänkielisiä!! En olisi ollenkaan arvionut osuutta noin suureksi ennen muuttoani tänne.

10. Mitä koet erityisesti oppineesi tai saaneesi lisää uudessa kotimaassasi?

Olen oppinut tästä lähimmästä naapurimaastamme paljon, ja todennut aiemmat ennakkoluuloni maahan ja ihmisiin liittyen lähinnä naurettaviksi. Viro on kaikissa suhteissa todella lähellä Suomea, enkä tunne kovinkaan monta suomalaista (ainakaan pk-seutulaista), jotka eivät olisi vähintään Tallinnassa käyneet. Siltikin suomalaiset tietävästi todella vähän Virosta, ja yleisesti ottaen suomalaisilla on todella ihmeellisiä ennakkoluuloja Viroa ja virolaisia kohtaan. Minäkään en ennen tiennyt Virosta juuri mitään, ja minullakin oli joitain hassuja ennakkoluuloja. Olen siis todella iloinen siitä, että olen saanut yleissivistystäni kasvatettua ja kumottua typeriä ennakkoluulojani:) Uskon, että tällä tavoin avarakatseisuuteni on kasvanut ihan kokonaisuudessaan.

11. Jos sinulla on jokin harrastus, oletko kokenut sen jatkamisen helpoksi uudessa/nykyisessä kotimaassasi tai oletko ehkä aloittanut jonkun uuden harrastuksen?

Muodostelmaluistelun jälkeen en ole harrastanut mitään vakituista, vaan poukkoillut satunnaisilta kursseilta toiselle. Sama on jatkunut Tallinnassakin - keväällä olen harrastanut mm. joogaa, saleilua ja näyttelyä. Tämän haasteen myötä inspiroidun kuitenkin ottamaan selvää, josko voisin aloittaa vanhan tutun luistelun tällä puolen lahtea, haastajani Ida kun ilmeisesti harrastaa nimenomaan taitoluistelua täällä..:)

*

Kiitoksia vielä haasteesta, tätä oli todella hauska toteuttaa, ja kysymykset herättivät minussa uusia ajatuksia. Loppuun haluan vielä sanoa, että kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa Tallinnapäiväkirja -blogi. Todella mielenkiintoista luettavaa, itse uppoudin Idan pohdiskeleviin teksteihin niin, että viime laivamatka Helsinkiin meni ihan hujauksessa. Jos Tallinna-aiheet siis kiinnostavat, klikkaa itsesi kyseiseen blogiin!

Nyt soi: Elliott Smith - Needle In The Hay

Kuvat: andthatswhoiam.tumblr.com

Kaheksa

Sain Vilmalta haasteen kirjoittaa kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni. Tässä tulee!

1. Tällä hetkellä viikkorytmini on niin epämääräistä, etten koskaan tiedä mikä päivä on. Meillä on luentoja ainoastaan maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin. Vapaa keskiviikko on siis hämmentävä ja torstai tuntuu perjantailta. Välillä lähden torstaisin Suomeen, toisinaan jään Tallinnaan. Suomessa ollessani käyn perjantaisin töissä. Tallinnassa menemme usein kavereiden kanssa keskellä viikkoa ulos. Nytkään ei tunnu yhtään sunnuntailta, lähinnä perjantailta tai lauantailta.  Säännöllisestä rytmistä ei siis ole tietoakaan, mutta eipä se minua häiritsekään.

2. Vaikka olen sukujuuriltani täysin suomalainen, näen itseni todella kansainvälisenä. Asuin ihan pienenä Amerikassa, jonka jälkeen kävin Suomessa ainoastaan kansainvälisiä kouluja. Olen matkustellut paljon ja käynyt kielikursseilla sun muilla leireillä Ranskassa, Englannissa ja Ruotsissa, sekä useassa maassa luistelukilpailuissa. Olen myös ollut kaksi viikkoa töissä Angolassa ja kesän 2011 Pariisissa. Puhun paljon kieliä - olen opiskellut yhteensä seitsemää kieltä ja enemmänkin itsenäisesti. Minulla asuu paljon ystäviä ulkomailla, joiden luona olen käynyt. Nytkin opiskelen Tallinnassa ja suunnitelmissa on lähteä vaihtoon.

3. Minulla oli noin 14-vuotiaana vaihe, jolloin pukeuduin ainoastaan pinkkiin. Ihan totta, minulla saattoi olla kokopinkkejä asuja (ja usein olikin..)! Rippileirilläkin sain lempinimen "pinkki" ja samana vuonna "pinkki prinsessa" palkinnon luisteluvalmentajiltani.. Olin todellinen teinipissis. Voi huh huh niitä aikoja! :D

4. Olen vähän outo loppukeväästä. Kun vesi on vielä kylmää, eikä ilmakaan vielä ole kovin lämmin, minulla tulee kova hinku uimaan. Tällasita on tapahtunut: olen hypäännyt vaatteet päällä mereen kun poikaystäväni ja hänen pikkuveljensä riitelivät kumpi heistä menee ensin kylmään veteen uimaan, juossut uimaan lenkin aikana (eli piti juosta vielä kotiin vaatteet märkinä..), yllyttänyt kaverini uimaan kanssani pelkät alusvaatteet päällä suht hiljaisella rannalla, hypännyt skumppapullon kanssa mereen ylioppilaskirjoitusten jälkeen...

Luokkamme kanssa 2009 ;)

5. Muutama vuosi sitten ystäväni oli allapäin ja pyysi minua kertomaan jonkun hauskan jutun. Yleensähän tuollaisissa tilanteissa menee ihan lukkoon eikä keksi mitään vähäänkään hauskaa. Tällä kertaa tosin kerroin jutun, joka vieläkin naurattaa kyseistä ystävääni. Ehkä se naurattaa teitäkin - ensimmäinen sähköpostiosoitteeni oli hunajapulu2005@hotmail.com ...... :D:D:D

6. Kirjoittelen tosi paljon, lähinnä päiväkirjajuttuja taikka jotain mietteitäni. Meillä on autotallissamme iso pahvilaatikko täynnä vanhoja päiväkirjojani. Niitä on tosi hauska lukea jälkeen päin! Kirjoitteluintoni olikin yksi suurimpia syitä blogin perustamiselle.

7. Mulla on tosi outo huumorin taju ja vedän jutut aina yli. Kun muut ovat jo unohtaneet mistä puhuttiin, Annina vieläkin nauraa puolituntia sitten kerrotuille vitseille. Välillä on tosi hankalaa hillitä itseäni uusien ihmisten kanssa! :D Onneksi on ystäviä, jotka ymmärtävät minua. Yksi juttu, joka tästä tulee mieleen on kun Pariisissa kielikurssillamme ollessamme imitoimme kaikkien metrotunnelissa olevien mainoksissa esiintyvien ihmisten asentoja ja ilmeitä. Tallensimme tietenkin kameralle kaikki nämä poseeraukset. Jep, olen täysi sekopää kun sille päälle ryhdyn!

Tämän tapaisia kuvia on about tuhat..

8. Olen aina elokuun lopusta saakka viihtynyt Tallinnassa todella hyvin, mutta nyt viime aikoina olen ihan uudella tasolla tykännyt asua siellä! Johtunee varmasti siitä, että olen lähiaikoina tutustunut kavereihini paljon enemmän ja meillä on todella hauskaa yhdessä. Pidän itse kaupungistakin enemmän ja enemmän koko ajan. Se on jotenkin astetta Helsinkiä rauhallisempi, mutta silti jännemän tuntuinen, kun tapahtuma on keskittynyt tiiviimmin.

Muutama päivä sitten vanhan kaupungin joulutorilla