Kus sa oled?

Minne aika aina katoaa - viimeksi postasin yli kuukausi sitten (!?)

Where does time always disappear - I posted a month ago the last time (!?)

Viime kuukausi on ollut erittäin tapahtumarikas ja täynnä riemua. Olen melkein kokonaan muuttanut tavarani pois Tallinnasta, viettänyt viikon Italiassa, yhden yön Amsterdamissa ja pitkän viikonlopun Portugalissa. Olen majoittanut yhteensä 9 ihmistä luokseni viime kuussa, tehnyt kolme radiolähetystä ja ostanut lentoliput Losiin. Niin ja tittelini muuttui humanististen tieteiden kandidaatiksi viikko sitten. (!!)

The last month has been extremely eventful and full of joy. I have moved almost all of my stuff from Tallinn, spent a week in Italy, a night in Amsterdam, and a long weekend in Portugal. I have had all together 9 people staying with me in the past month, I've recorded three radio shows, and bought flight tickets to LA. Oh and my title changed into Bachelor of Humanities a week ago. (!!)

Olen ollut niin vahavasti tässä ja nyt - en ole murehtinut Tallinnasta lähtöä tai Mikronesiaan muuttoa, vaan leijailut kuin jossain omassa kiitollisuuden pilvessäni. Kolme parasta elinvuottani, kolme Tallinna-vuottani, ovat muutaman hassun päivän jälkeen ohi. Eilen pidimme valmistujais- ja läksiäisjuhlani Espoossa, eikä ihminen varmaan voi olla iloisempi kuin minä eilen.

I have been strongly present - I haven't dreaded leaving Tallinn or moving to Micronesia, but lived in my own little bubble of gratitude. The three best years of my life, my three years in Tallinn, are coming to an end in just a few days. Yesterday we celebrated my graduation and farewell party in Espoo and I don't think a person can be happier than what I was yesterday.

Sellaista onnen ja ilon sekamelskaa täällä. Palataan pian!

A bit of joy and some memories this time. Talk to you soon!

♫ Younghearted - Hyvä Näin 

Elustiili

Täällä ollaan vietelty useampia tunteja kirjastossa päivittäin, kun kandinkokeeseen on enää kaksi viikkoa. Suoraan sanottuna tuntuu kuin lukuaika olisi loppumassa kesken, mutta samalla on helpottavaa ajatella, että parin viikon päästä on koko tutkinto paketissa.

Lately I have been spending most of my days in the library. My Bachelor's exam is in exactly two weeks. Honestly speaking it feels like I am running short of time, but at the same time I am so relieved to know that after such a short time I will have completed my whole degree.

Olen aloittanut hakemaan Mikronesian viisumiani - lähtöön on enää reilu kuukausi. Koko Mikronesia-juttu vie aika paljon ajatustilaa päästäni, enkä oikein vieläkään usko, että olen oikeasti lähdössä.

I have begun my visa application process for Micronesia - I am leaving in a bit over a month. Micronesia is occupying a lot of space from my head, and it is still quite difficult to believe that I am actually going there.

Sitäkin on vaikea sisäistää, että olen kohta lähdössä Tallinnasta. Viime viikolla vein jo osan tavaroistani Suomeen. Ensiksi kämpästä lähti mariskoolit ja koristetyynyt, taulut ja lukemani kirjat. Ne tavarat, joita en tarvitse, mutta joiden siirtäminen niiden omilta paikoiltaan tuntuu kaikista oudoimmilta. Siinä nuo pienet turhamaisuudet ovat seisseet kolme vuotta keräämässä pölyä. Siinä ne elottomat esineet jollain ihmeellisellä keinollaan toivat tuttua turvallisuutta uuteen ja tuntemattomaan Tallinnaan kolme vuotta sitten.

Another thing that is quite difficult to believe is that I am leaving Tallinn very soon. Last week I already took some of my stuff with me to Finland. It was my mariskooli-vases, sofa pillows, paintings, and the books I have already read that got to leave first. Those items that I don't need, but were the weirdest to move from their place. They have stood on their place gathering dust for three years now. There those lifeless objects brought me some strange comfort, when Tallinn was new and unknown three years ago.

Niiden koristehärpäkkeiden pakkaaminen toi kuitenkin konkreettisuutta tähän tulevaan muuttoon. Kyllä sitä pikkuhiljaa alkaa uskoa, että alle kahden kuukauden päästä olen keskellä Tyyntä valtamertä.  Olen itseasiassa jo aika ärsyttävän innoissani tästä, enkä muusta malttaisi puhuakaan.

Packing away my purposeless objects made moving away from Tallinn seem more real. I'm steadily starting to believe in the fact that in less than two months I will be living in the middle of the Pacific Ocean. I am actually starting to get to that annoying point of excitement when it is hard for me to start a conversation on any other topic than Micronesia.

Mikronesia tulee olemaan todellinen hyppy tuntemattomaan. Yhtenä yönä mietin, miltä mahtaa ensimmäinen yöni Mikronesiassa tuntua. Tuskaisen kuumalta? Rauhalliseslta? Rauhattomalta? Uupuneelta? Tyytyväiseltä? Paniikkiselta? Iloiselta? Vai nukahdanko suoraan sikeään uneen omia tuntemuksiani sen kummemmin ajattelematta?

Going to Micronesia will be a real leap into the unknown. One night I was thinking how will I feel on my first night in Micronesia. Will it be unbearably hot? Will I be calm, restless, exhausted? Content or on a verge of panic? Or will I just fall into deep sleep without further examining my feelings?

Tallinnassa parasta on koko kolmen vuoden aikana ollut elämäntyylini. Eilen heräsin, siivoilin, söin ankkasalaattia Manna La Roosassa, äänitin radio-ohjelmaa ihanien Natskun ja Mian kanssa, lueskelin Viron neuvostoaikaisesta taiteesta Kumun kirjastossa ja loppuilta kului lakanoita silitellessä. Elämä on niin vapaata ja onnellista täällä. Minulla on paljon kivaa tekemistä ja sitäkin enemmän upeita ihmisiä ympärilläni. Hassua ajatella, että elämä tulee olemaan varmaan aivan erilaista aivan pian.

In the past three the best thing in Tallinn has been my lifestyle. Yesterday I woke up, cleaned my apartment a little, had duck salad at Manna La Roosa for lunch, recorded a radio program with the lovely Nathalie and Mia, read about Estonian Soviet art in the library of Kumu and came back to iron some sheets. Freedom and happiness - that is what life in Tallinn is for me. I have a lot of things to do and even more wonderful people around me. It is funny to think that my life will probably be completely different very soon. 

Jees, nyt sushilounaani on venähtänyt kahden tunnin blogitauoksi. Takaisin kirjastolle, hyviä torstain jatkoja kaikille!

Alright, this sushi lunch has turned into a two hour blogging session. Time to head back to the library - wishing everyone a great Thursday!

♫ Cyrillus Kreek - Taaveti laulud

Mikroneesia

Mikronesia. Väkiluvultaan suurinpiirtein Tarton kokoinen saarivaltio keskellä valtameriä.

Micronesia. A country about the size of Tartu in the middle of the Pacific Ocean.

En ole koskaan tavannut ketään, joka olisi käynytkään kyseisellä saarella.

I have never met anyone who would have even been to that island.

Luin, että mikronesialiset juoruilevat paljon. Saarella ei ole tarjolla oikein muutakaan viihdykettä, kuulemma. Saaren uudet asukit ovat luonnollisesti kaikkein mehukkaimpien juorujen uhreja.

I read that Micronesians like to gossip a lot. Apparently that is one of the only forms of entertainment on the island. Naturally the newest island-dweller is the source of the juiciest rumors.

Naisilla housut katsotaan provosoiviksi vaatekappaleiksi. Paikallisia muumuu-mekkoja käyttävät ulkomaalaisnaiset hyväksytään nopeammin mukaan yhteisöön kuin niitä käyttämättömät.

Pants are seen as provocative clothing on women. Foreign women who wear local muumuu dresses are accepted to the community more easily than those who do not.

Mikronesia sijaitsee Havajin ja Aasian välissä. Aikaero Helsinkiin ja Tallinnaan on kahdeksan tuntia. Sadekausi on kesäkuusta marraskuuhun, mutta lämpötila on korkealla vuoden ympäri. Mikronesian virallinen kieli on Englanti, mutta saarelaisten omia kieliä puhutaan myös. Maksuvälineenä toimii Amerikan dollarit ja Internet saatiin pääsaarelle Pohnpeille vuonna 2010.

Micronesia is located between Hawaii and Asia. The time difference to Helsinki and Tallinn is 8 hours. The rainy season is from June to November, but the temperature is high year round. The official language is English, but several local languages are also spoken. The currency used is the United States dollar and Internet came to the main island Pohnpei in 2010.

Muutto Mikronesiaan. Siinäpä oli ajatus, jota täytyi hetki pureskella.

Moving to Micronesia. Now there was a thought I needed to process a little.

Jännittääkö minua? No totta hemmetissä - suorastaan hirvittää. Mennä nyt sinne opettamaan matematiikkaa räikeä muumuu-mekko päälläni. Välttelemään vuorotellen chuukinkielisiä juoruilijoita ja korkeista palmuista putoilevia kookospähkinöitä. Olla kokonainen vuosi saarella, josta viikonloppureisulle lähteminen on miltei mahdotonta. Jouluksi kotiin palaamisesta nyt puhumattakaan.

Am I nervous? Terribly so. To teach mathematics wearing a bright muumuu dress. To avoid Chuukese gossip and coconuts falling from high palm trees. To be on an island for the whole year, as taking a weekend trip will be virtually impossible. Not to mention coming home for Christmas.

Mikä saa minut lähtemään? Tähän olen kirjoittanut jo useamman vastauksen, mutta yksinkertaisesti - haluan järkyttää maailmankuvaani. En ole koskaan ollut noin kaukana kotoa, enkä tunne kovin montaa, joka olisi. Villeimmissä unelmissani olen päässyt vain Ranskan Polynesiaan asti, Mikronesia on ollut vain nimeltään ja suurinpiirteiseltä sijainniltaan tuttu. Minua pelottaa ja jännittää, mutta hyvällä tavalla. Tiedän, että tulen turhaantumaan ja kohtaamaan vaikeuksia seuraavan vuoden aikana. Tiedän myös, että tulen selviämään niistä. Miksen selviäisi? Muutkin ovat tehneet tämän tapaisia juttuja ja vielä extreemimpiäkin. Tai siis, ehken selviäkään, sen voi nähdä vasta sitten. Ja jos en selviä, kotiin voi aina palata. Vaikeuksien, itkun ja ikävän lisäksi näen tulevassa vuodessa paljon hyvää. Rauhallisen elämäntahdin, aurinkoisen synttäriaamun marraskuun 27. päivänä, pienimmänkin onnistumisen tunteen täysin vieraassa työ- ja elinympäristössä. En halua olla se, joka vuosien päästä sanoisi: "Olisin voinut mennä Mikronesiaan vapaaehtoistöihin, mutta enpä mennytkään." Minulla ei ole opiskeluja, työpaikkaa, lapsia tai poikaystävää. Mikronesia, tai vastaava kohde, on nyt, tai ei koskaan.

What makes me want to leave? I have already written several paragraphs to answer this question, but simply put - I want to shake my worldview. I have never been so far from home, and I do not know of too many who have. In my wildest dreams I have only reached French Polynesia, I have been familiar with Micronesia only by its name and approximate location. I am scared and nervous, but in a good way. I know I will face frustrations and all sorts of difficulties next year. I also know that I will overcome them. Why wouldn't I? Other people have done similar and even more extreme things than this before. Or who knows, perhaps I won't overcome the challenges of coming year, we won't know until it is their time. If I won't, I can always come back home. Along with the struggles and tears I see a lot of good in the coming year. A relaxed lifestyle, a sunny morning on my birthday on November 27th, the slightest feeling of accomplishment in an entirely new working and living environment. I do not want to be the person who would after years say: "I could have volunteered in Micronesia, but…" I don't have a job, a boyfriend, or children. Micronesia, or a similar destination, is now or never.

Abivuonna kaverini merikitsi luokkalaisiamme Facebookissa pyörivään kuvaan. Kuvassa oli eri henkilötyyppejä vastaavia tekstejä, esimerkiksi tekstejä himourheilijalle, romantikolle, vitsiniekalle, tietokonenörtille, jne - ymmärrätte varmaan pointin. Minut oli myös merkattu yhden tekstin kohdalle. Muistan sen tekstin vieläkin - olin nimittäin aika otettu tästä merkinnästä.

During our senior year in high school, my friend was tagging our class members on a picture that was circulating in Facebook. The picture had texts for different types of people, for example texts for jocks, lovebirds, class clowns, nerds, etc - you probably get the point. I was also tagged on one of the texts. I still remember the text - as I was rather taken by this tag.

Se, joka menee, eikä meinaa.

(Much snappier in Finnish, but something like "the one who goes rather than thinks about going.")

Nyt soi: Lana Del Rey - Bel Air

Igatsus

1. Liikenne
1. Traffic

Virolaisissa autokouluissa ei selvästikään opetella moottorijarrutusta. Ratikat pysähtyvät keskelle vilkkaimpia teitä. Yhden suojatien ylittämiseen saattaa parhaimmillaan joutua odotelemaan kuudella eri saarekkeella liikennevalojen vaihtumista. Sadesäillä autoteille syntyy valtamerien kokoisia lätäköitä, ja autoilijat eivät turhaa jarruttele niiden kohdilla, vaikka kävelijöitä olisi välittömässä lähietäisyydessä. Siirtyessäni paikasta A paikkaan B pelkäsin henkeni puolesta, kun muutin Viroon vuonna 2012. Nyt olen tottunut Tallinnan liikenteeseen, mutten edelleenkään sanoisi arvostavani tätä liikennekulttuuria.

Engine braking is clearly not taught in Estonian driving schools. The trams stop in the middle of the busiest streets. You might have to wait at even six different traffic lights when crossing one street. Ocean-sized puddles form on the roads when it is raining, and the cars do not care to slow down when approaching them - even if there should be any pedestrians around. When moving to Estonia in 2012, I used to fear for my life when I had to move from A to B. Now I'm used to the traffic here, but would still prefer to change it almost completely.


2. Pimeys
2. Darkness

Sää tunnetusti on mitä on täällä pohjolassa: kylmää, loskaista, tuulista, sateista, rakeista, mitä kuraa sitä nyt milloinkin sataa. Pahinta on kuitenkin pimeys. Sateelta ja loskalta voi suojautua vaattein ja katoksin, mutta pimeyttä en pääse pakoon. Se tunkee pääni sisään ja tappaa elämänhaluni. Ja itseasiassa myös liikavaloisuus koituu ongelmakseni joka kevät. Silloin ongelma on päinvastainen: valo tuo minulle feikki-energiaa, joka vie ensin yöunet ja tuo sitten ylikierrokset. Säännöllinen vurokausirytmi valon puolesta olisi kiva.

The weather is what it is in the northern parts of the world: cold, slushy, windy, rainy, hail-stormy, whatever have we not seen fall from the sky. But the worst thing about this climate is the darkness. Rain and slush can be blocked by clothing and shelters, but I cannot escape the darkness. It creeps into my head and kills my will to exist. The excessive light is also a yearly problem for me in the springtime. The light brings me fake energy, which prevents me from sleeping thus making me hyperactive in the worst possible way. Light is best served at regular intervals and doses.


3. Ruoka
3. Food

Tallinnan ihanista ravintoloista saa tunnetusti superhyvää ruokaa superedullisesti, mutta perusvirolainen ruoka ei jostain syystä nappaa. Täällä on esimerkiksi paljon maitotuotteita: kohuketta, hapukooria, kodujuustua, keefiriä, kohupiimiä, kamaa... Rukkileib on liian pehmeää ja makeaa, jotta sitä voisi kutsua ruisleiväksi hyvällä omatunnolla. Juhlissa on aina mitä erikoisempi cocktail-paloja, esimerkiksi majoneesitäyttesiä puolikkaita kananmunia, kinkkurullia ja sillileipäsiä. Liha- ja kalatiskeiltä löytää suurimmaksi osaksi marinoituja, kuivattuja ja savustettuja tuotteita. Kaalia tungetaan joka annokseen ja Coca Colalta näyttävä juoma saattaa sittenkin olla Kalia, joka maistuu ennemminkin kotikaljalta. Olen tässä kahden ja puolen vuoden aikana sinnikkäästi maistellut kaikkea aina uudestaan ja uudestaan, mutten ole oikein mihinkään tykästynyt - vieläkään.

While it is a well-known fact that the restaurants of Tallinn offer super delicious food at super affordable prices, I am not really fond of the most typical Estonian food. There is an abundance of dairy products: kohuke, hapukoor, kodujuust, keefir, kohupiim, kama… Rukkileib is too sweet and soft for it to even be called rye bread. A variety of cocktail pieces are normally served at parties, for example halved eggs stuffed with mayonnaise, ham rolls, and herring sandwiches. Most of the fish and meat produce sold at grocery stores are either marinated, dried, or smoked. Kale can be found from almost every dish and one can easily mistake a glass of Kali for Coca Cola, but Kali will taste more like home brewed alcohol-free beer. During these two and a half years I have persistently tried Estonian delicacies whenever offered the chance, but I have still not quite grown to like any of it.


4. Yleinen ilmapiiri
4. General mood

Olisi kiva, jos kassatäti sanoisi "hei", tai edes ostosteni yhteishinnan, vaikka toki näen sen ruudulta itsekin. Jos vierustoveri kertoisi jäävänsä seuraavalla pysäkillä pois, siirtyisin mielelläni, jottei hänen tarvitsisi tunkea ohitseni. Ja naapurit hyvät, tarkoituksenani ei ollut aiheuttaa pientä sydänkohtausta, kun toivotin hyvät huomenet. Sanaa "kiitos" ei täällä liioin viljellä, vaikka sille on viroksi peräti kaksi sanaa.

It would be nice, if the cashier said "hello", or at least the price of my purchases, though I am indeed not blind and can see it from the screen for myself. If the person sitting next to me informed me that s/he is getting off at the next stop, I would gladly move so that there would be no need to push past me. And dear neighbors, I did not intend to give you a mini heart attack when I wished you a good morning. "Thank you" is not a widely popular word around here, even though there are in fact two words for it in Estonian.

*

Tässä muutamia Tallinna-juttuja, joihin en ole tottunut yli kahdessa ja puolessa vuodessa. Totuus kuitenkin on, että minulla tulee Tallinnaan ihan hirveä ikävä, kun täältä lähden. Olen viihtynyt täällä uskomattoman hyvin, enkä keksimälläkään keksinyt jatketta tälle listalle. En osaa pukea sanoiksi rakkauttani Viroa, sen kaunista luontoa, aitoja ihmisiä, vaikuttavaa historiaa ja vilkasta kulttuurielämää kohtaan. Sen voin sanoa, etten koskaan elämässäni ole ollut onnellisempi kuin täällä Tallinnassa.

Here are a few things about Tallinn that I did not get used to in over two and a half years. However, the truth is that I will miss Tallinn immensely when I leave. I have enjoyed living in Tallinn better than I could have ever expected, and could not think of anything to add on to this list. I cannot describe in words how much I have fallen in love with Estonia: its beautiful nature, genuine people, fascinating history, and lively culture. I can honestly say that I have been the happiest I have ever been in my life here in Tallinn.

Miksi siis moinen listaus? Elämäni ottaa lievästi sanottuna aika yllättävän käänteen. En jatka opintojani vielä maisteri-vaiheeseen, vaan menen keräämään työkokemusta joko lukion, ala- tai yläkoulun opettajana. Tarkempi työtehtävä varmistunee pian. Tämä elämänkäänne tarkoittaa myös muuttoa pois Tallinnasta, Suomesta, koko Euroopasta. Muutan jonnekin, jossa en voi välttyä koti-ikävältä. Uudessa asuinmaassani tulen varmasti kokemaan heikkoja hetkiä, jolloin on varmaankin helpottavaa muistuttaa itseään siitä, ettei kaikki ollut täydellistä täällä Tallinnassakaan. Silloin tästä listauksesta on ehkä jotain hyötyä.

Why this listing, then? To make an understatement - my life will be taking a very unexpected turn. I will not continue my studying in a Master's program just yet, as I will be gathering work experience as a teacher of either an elementary, middle, or high school. I will find out more hopefully soon. This very unexpected turn will also mean that I will move away from Tallinn, Finland, and actually Europe too. Avoiding home sickness will be an impossibility in my new home country. I will for sure face some tough times there, when it will probably be relieving to remind myself that not everything was perfect in Tallinn either. Maybe this list will be of some use at such times.

Heinäkuussa muutan vuodeksi Mikronesiaan.

In July, I will be moving to Micronesia for one year.

Nyt soi: Crystal Fighters - Plage

Tulevik

Tällä hetkellä tulevaisuus kutkuttaa, ja pää katoaa unelmien pilviin vähän väliä. Minulla on aika suuria suunnitelmia, ja suoraan sanottuna olisin jo valmis muuttamaan Tallinnan maisemat toisiksi.

On aika vaikeaa keskittyä nyt nauttimaan viimeisistä hetkistä Tallinnassa, kun mieli on pääosin kirmannut jo muualle.

Tämä tulevaisuudessa eläminen kuitenkin ärsyttää. Sitä kun ei koskaan tiedä, että onko niitä tulevia hetkiä edes olemassakaan. Mitä tahansa voi käydä ja sattua, ja kun kaikki on nyt hyvin, niin miksen nauttisi siitä.

Tallinnan elämässäni nautin eniten sen rentoudesta. Kavereiden kanssa ei tarvitse sopia lounastreffejä viikkoja etukäteen, eikä elää Reittioppaan orjana. Herään, kun ei enää väsytä, ja syön, kun on nälkä. Käyn lenkillä, kun siltä tuntuu, ja opiskelen vaihtelevasti kotona, kirjastossa tai kahviloissa. Tämä sopii minulle, ja olen saanut hommani aina hyvin hoidetuksi. Nykyään selviän arkipäivistäni ilman pahempia yllätyksiä ja ihmetyksiä, eikä kielimuurikaan enää vaivaa.

Näin ei välttämättä tule aina olemaan. Nyt on hyvä hetki pysähtyä ja arvostaa tätä elämää, jonka olen tänne itselleni rakentanut. Nauttia siitä ja kokea vielä uusia juttuja. Haluaisin käydä keväällä vielä TV-tornissa ja Olevisten kirkon katolla, NOAssa ja parissa galleriassa, hodariravintolassa ja Rummussa. Olen Tallinnassa vielä kesäkuun loppuun asti, joten vielä ehdin tehdä täällä vaikka mitä. Seuraavasta elämänkäänteestäni kuulen toivon mukaan mahdollisimman pian.

Hyvää pääsiäistä niin levollisille kuin minunlaisilleni levottomillekin sieuluille. xx

Nyt soi: Jukka Poika - Kylmästä lämpimään

Hukkaan heitettyjä hetkiä

Tänään makoilin sängyssä kolme tuntia. Lähettelin Facebook -viestejä vieressä köllivälle kaverille. En saanut henkeä, kun nauroin mitä tyhmimmille läpille. Soitin pizzatilaukseen niin monta kertaa, että viimeisillä puheluilla vastaaja tunnisti ääneni. Katsoin How I Met Your Mother -sarjan kaksi jaksoa, jotka olin jo nähnyt. Etsin huonoin tuloksin pudonnutta helmikorvakorua ja pastaa, ja olin varma, että kaverini lattiassa on musta-aukko.

Tänään minun piti tiskata ja tehdä koulujuttuja. Siivoilla ja kirjoittaa muutama artikkeli dedikseen mennessä. Yhdessä galleriassakin olin suunnitellut käyväni, ja syöväni lounaaksi salaattia. Nyt kello on kahdeksan illalla, ja päivän aktiivisin tapahtuma on ollut hiusten pesu.

Tänään vietin aikaa yhden parhaimman ystäväni kanssa, jonka kanssa en ole ollut pitkään aikaan. Lainasin hänen verkkareitaan ja pystyin olla rennosti omana itsenäni. Puhuin ja kuuntelin. Lähtiessäni kaverini sanoi minulle, että olipa kiva päivä.

Tänään oli sellainen päivä, josta yleensä tuntisin huonoa omatuntoa. Ajattelisin vain sitä, mitä en tehnyt. Täällä kotona pysähdyin ja päätin, että huomenna ehdin työskennellä niiden dedisten kanssa. Huomenna voin syödä sitä salaattia ja olla kunnon kansalainen. Ei tänään niin vaarallista sittenkään ollut, varsinkaan, kun en useimmiten vietä päiviäni näin. Ehkä juuri tänään minulle oli paljon tärkeämpää nauraa ystäväni kanssa niin, että poskiin koskee edelleen.

Kuva: Salla

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Nyt soi: Indiana - Solo Dancing

Mulan

Moni ystävistäni asuu ulkomailla. Parasta tässä on tietysti se, että tämän ansiosta olen päässyt matkustamaan paikkoihin, jossa minulla on valmiina yösija, paikallisopas ja tulkki. Melkein parempaa on kuitenkin se, kun pääsen tarjoamaan toiselle nämä samat asiat takaisin.

Kuva: Mulan Hegedüs

Joulukuussa kerroin unkarilaisesta ystävästäni Mulanista, joka tuli vieraillulle luokseni Suomeen ja Viroon. Tämä oli Mulanin ensimmäinen kerta molemmissa maissa, minkä takia olikin aivan erityisen kivaa kierrättää kaveria kotikulmillani.

Jos saan vierailijoita Espooseen, haluan aina näyttää heille kauniit kotiseutuni. Espoon ranta-alue on minulle jotenkin niin erityinen paikka. Olen tallustanut rantapolkuja yksin ja ystävien kanssa, laulanut omaa keksimää rap-laulua keskellä yötä, istunut laitureilla, lenkkeillyt varmaan satoja kilometrejä, itkenyt ja nauranut, saanut joutsenet kimppuuni piknikillä, ajellut mopoautolla 'legendaarisiin' Last Summer Partyihin, mennyt useamman kerran vaatteet päällä uimaan, kirjoitellut tarinoita, yöpynyt aallonmurtajilla, rikkonut karkkikoneen Mellstenin kahvilassa, hengaillut sillan alla ja hypännyt IB-kirjoitusten jälkeen mereen skumppapullon kanssa. Näitä tarinoita on paljon kivempi kertoa niiden tapahtumapaikoillaan.

Kiertelimme myös Helsingin tärkeimmät nähtävyydet läpi ja istuskelimme lempparibaarissani Bar Llamaksessa. Viimeisenä Suomi-iltana teimme äitini kanssa vietnamilaisia riisipaperirullia ja bataatti-kookoskeittoa.

Tallinnassa minulla on käynyt paljon enemmän vierailijoita, joten Tallinnan esittely onkin minulle itseasiassa paljon tutumpaa puuhaa kuin Espoon ja varsinkin Helsingin esittely. Tykkään viedä vierailijani ensimmäiseksi Linnahallille, jonka katolta näkee koko Tallinnan. Vanhan kaupungin kierros on myös pakollinen, kuten myös maanantain Red Emperorin karaoke. Vein Mulanin myös Telliskiven kauppakadulle ja Lendav Taldrikiin syömään, ja sain hänetkin koukutetuksi Must Puudelin kakkuihin (mikä ei tosin ole ollenkaan vaikea tehtävä…).

Tällä hetkellä minua on vaivannut ikävä; hyvästelin juuri ystäviä Portugaliin ja perjantainakin oli kahden vaihto-oppilaan läksiäiset. Kirjoittelin ikävästä ja tällaisesta 'globalisoituneesta' ystävyydestä enemmänkin tänään, ehkä teen joku päivä niistä ajatuksista postauksen. Onneksi välimatka ei automaattisesti tarkoita ystävyyden loppumista - nytkin olen tunnin päästä menossa Skype-treffeille juurikin Mulanin kanssa. Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille!

Nyt soi: The xx - Together

Aasta 2014

Tammikuu

Vuosi 2014 otettiin vastaan ystäväporukan kanssa Tallinnassa. Ilotulitteet räjähtelivät ja shampanjapullot poksahtelivat juoksennellessamme ympäri vanhaa kaupunkia. Muutoin tammikuu oli stressaava ja kiireinen, mutta kummibro ja hänen 10 kaveriansa tulivat piristysreissulle Tallinnaan ja pääsin ihailemaan Jennyn ensimmäistä valokuvanäyttelyä Tuusulaan. Tammikuun lopusta lähdin Balille rakkaan Julien kanssa syömään vegeruokaa ja suojaantumaan monsuuneilta. Reissusta on jäänyt parhaiten mieleen Ubudin riisipellot.

Helmikuu

Balilta toin tuliaisena bakteeri-infektion, minkä takia jäin Suomeen kahdeksi viikoksi parantelemaan itseäni. Olisin jo kovasti halunnut takaisin tekemisieni pariin Tallinnaan, mutta toisaalta teki hyvää olla kaksi viikkoa paikoillaan. Katsoin Sotshin olympialaisia ja kiertelin kauniita kotiseutujani. Esittelin ranskalaisille vaihto-oppilaille Helsinkiä ja olin katsomassa pikkuveljeni vanhojen tansseja. Loppukuusta pääsin vihdoin takaisin Tallinnaan, ja kuun viimeisenä päivänä vietimme Lindseyn barn dance -teemaisia synttäreitä.

Maaliskuu

Maaliskuussa teemasynttärit jatkuivat Emman meri-teemaisilla pippaloilla. Olin mukana photoshootissa ja ensimmäiset Spotted by Locals -postaukseni julkaistiin. Maaliskuussa lähdin viikoksi Skotlantiin, ja näin vanhoja ystäviä Edinburghissa, Glasgow'ssa ja isoveljeäni Aberdeenissa. Isoveljeni haki heidän yliopistonsa Sports Presidentiksi, ja parasta Skotlannin reissussa oli ehdottomasti päästä mukaan siihen liittyvään kampanjointiin.

Huhtikuu

Jos kuva-arkistoihini on uskomista, viime huhtikuussa nautittiin fantastisista kevätsäistä. Äitini, pikkuserkkuni ja hänen äitinsä tulivat Tallinnaan pääsiäiseksi, jolloin istuskelimme terassilla t-paidoissa. Grillikausikin avattiin tässä kuussa Stroomin rannalla parhaalla tutor-porukallamme. Huhtikuussa lähdimme Emman kanssa viikonlopuksi Tarttoon, mikä oli erittäin piristävää arjen rientojen keskellä.

Toukokuu

Toukokuussa pakersin lukuvuoden viimeisten esseiden ja tenttejen parissa, mutta mukaan mahtui paljon juhlimista: äitienpäivä, YO-juhlia, läksiäisjuhlia, pikkuveljen 18-vuotissynttärit ja tietysti vappu. Kiersin kolme museota Viron museoyönä ja ajelimme go-karteilla Viimsissä Sallan ja Jurajn kanssa. Toukokuun lopussa esitimme myös ranskan ja portugalin kielisen näytelmämme, jota olimme koko kevään harjoitelleet. 

Kesäkuu

Kesäkuussa alkoi pitkään odotettu kesäloma. Seilailimme tutoreiden kanssa purjeveneellä, vietimme juhannusta Emman, Tõniksen ja Romilin kanssa Inkoossa ja lähdimme Venlan ja Johannan kanssa perinteiselle Kuopion roadtripille. Molemmat isoäitini tulivat viikon kylpylälomalle Tallinnaan, jolloin kahvittelin ja pelasin paljon Skip-Boa heidän kanssaan. Kylpyläloma huipentua mummini 80-vuotissynttäreihin, jota koko perheeni, serkkujeni perhe ja ukkini tulivat juhlistamaan ravintola Dominiciin. 

Heinäkuu

Heinäkuu oli ehdottomasti koko vuoden huolettimon kuukausi. Matkustin jälleen Skotlantiin, tällä kertaa juhlimaan veljeni valmistujaisia. Virossa juhlimme kavereiden kanssa laulujuhlia ja Amerikan itsenäisyyspäivää. Kävin elämäni ensimmäisillä festareilla Latvian Positivuksessa ja lähdin kahdeksi viikoksi kiertelemään Itä- ja Keski-Eurooppaa. Tämän kuukauden voisin elää koska tahansa uudestaan!

Elokuu

Euroreissuni jälkeen elämän ja kesän juhlinnot jatkuivat Tallinnassa. Kävimme myös Tartton musiikkiviikoilla Eliksen ja Kellin kanssa, ja Suomessa tuli juhlittua perhetuttuni häitä, serkkuni rippijuhlia ja vielä kertaalleen isoveljeni valmistujaisia. Elokuun lopussa lähdin isovanhempieni mökille rauhoittumaan ennen koulun alkua...

Syyskuu

Syyskuussa tanssimme Anan kanssa autoteillä Uus Maailm -kaupunginosan katufestivaaleilla, toivotin kunniavieraat tervetulleiksi seuraamaan Presidentti Obaman puhetta ja järjestimme tutoreiden kanssa lukuisia tapahtumia koulumme uusille opiskelijoille ja vaihto-oppilaille. Paras järkkäämämme tapahtuma oli ehdottomasti Tartton ja Viljandin matka.

Lokakuu

Lokakuussa matkasin Tarttoon jopa kahdesti: osallistumassa Viron Suomen-instituutin projektiin ja juhlimassa 25-vuotista ESN-järjestöä. Lokakuun kohokohta oli ensimmäisen lähetyksen tekeminen SSS-radion kanssa. Opiskelut piti myös hoitaa eivätkä työt Avonillakaan olleet loppuneet… Lokakuussa ei siis jäänyt paljon aikaa peukaloiden pyörittelyyn. 

Marraskuu

En edes osaa selittää, miten hieno kokemus Spotters Weekend 2014 Amsterdamissa oli… Minulla oli niin super hauskaa ja tutustuin niin moneen ihanaan ihmiseen, joista osasta on tullut tärkeitä ystäviä minulle. Amsterdamin jälkeen kävin moikkaamassa Emmaa Haagiin - oli tosi kiva nähdä Emman Hollannin elämää. Marraskuussa kävin myös moikkaamassa Venlaa Vaasaan, jossa näimme myös Veronica Maggion keikan. Kävimme myös One Republicin keikalla Sallan kanssa ja loppukuusta vietin syntymäpäiviäni useampaan kertaan.

Joulukuu

Joulukuussa vietin itsenäisyyspäivää amerikkalaisten kavereideni kanssa Espoossa ja sain ikävöidyn Mulanin vieraakseni Helsinkiin ja Tallinnaan. Lähdin pienelle pakomatkalle Riikaan ja vietin joulua parinkymmenen sukulaisen kanssa. Vuoden 2015 otan vastaan Lissabonissa - siitä sitten lisää ensi vuoden puolella. Kiitos kuluneesta vuodesta ja iloista uutta vuotta kaikille Annina in Tallinnan seuraajille!

Nyt soi: Melissa Horn - Sen en tid tillbaka