Throwback Thursday 20130425

Intoilin jo toissapäivänä pian vietettävästä vapusta, joten nyt ajattelin Throwback Thursdayn kunniaksi jakaa muistojani edellisistä vapuista!:)

Vappupäivää olen viettänyt aina perheeni ja perhetuttujeni kanssa saman kaavan mukaisesti, ihan niin pitkälle kun muistan. Aamulla keräämme suuren porukkamme kokoon brunssille Ullanlinnanmäelle, jossa meillä on ollut jo useamman vuoden samalla paikalla leirimme. Tarjolla on perinteiset vappuherkkumme, joista omat suosikkini ovat skumppa, erilaiset juustot, mansikat, mutakakku ja yhden huippukokkimme suoraan uunista tullut höyryävä tomaatti-mozzarella piirakka. Brunssin jälkeen suuntaamme vaihtamaan vaattet pikaisesti esimerkiksi äidin toimistoon tai minne ikinä pääsemmekään minäkin vuonna keskustassa, sillä seuraava etappi on Kalastajantorppa, jossa syömmä vähän lisää saman mahtavan porukan kanssa. Hyvän ajan torpalla vietettyämme on aika siirtyä jonnekin jatkoille, tai vaihtoehtoisesti ihan vaan kotiin jos puhti on jo poissa siinä vaiheessa. Tässä päivässä on joka vuosi se sama, iloinen ja kepeä kevättunnelma!

Vappuaattoon ei taasen liity noin vahvoja perinteitä. Pienenä vietin vappuaattoa luonnollisesti vanhempieni ja yleensä myös joidenkin perhetuttujemme kanssa, mutta teini-ikäisenä juhlimme vappuaattoa kavereiden kanssa. Kavereiden kanssa aattoa vietettiin mm. Kaivopuistossa satojen muiden pk-seutulaisten teini tavoin, mutta pidimme myös omia juhlintojamme. Itse järjestetyistä juhlista tulee päällimmäisenä mieleen kaverini järjestämät juhlat kotonaan Kirkkonummella, niissä oli aina todella hauskaa.

Tänä vuonna vappu tulee hieman poikkeamaan normaalista. Vaikka minulla on ollut joka vuosi aivan huippuhauskat vaput tämän totutun kaavan mukaan, uskon että tästäkin vapusta tulee aivan mieletön:)

Nyt soi: Blonde Redhead - 23

Throwback Thursday 20130411

Pelkään vähän eläimiä. Välillä pahimmissa paniikkikohtauksissani kierrän kadulla tallailevat koiratkin kaukaa. Lapsuuteeni mahtui muutamia huonoja kokemuksia elukoista (koiran puremia ja kissan raapimisia..), mitkä säikyttivät pientä tyttöä. Suurin syy pelkooni johtuu kuitenkin siitä, etten ole yksinkertaisesti tottunut eläimiin. Lapsena harvemmin tapasin eläimiä, sillä ei naapureilla, sukulaisilla, tai muillakaan tutuilla oikein ollut mitään lemmikkejä. Eikä meilläkään niitä ollut - ennen kun kesä 2010 (ja äidin ikäkriisi?;) toivat mukanaansa kilpikonnan.

Äidilläni oli ollut 18-vuotiaaksi asti kilpikonna, jonka uudelleen hankkimisesta hän alkoi puhumaan kesän 2010 alussa. En koskaan kuvitellut hänen olevaan tosissaan, ennen kun äitini ja pikkuveljeni aivan tavallisena arkipäivänä kiikuttivat kotiimme kilpikonnan. Olin lievästi sanottuna hämmentynyt, ja taitaa tämän yllätykseni ilmaiseminen olla kaikkien aikojen tykätyin FB-statukseni. Eläinkammoni takia en edes koskenut tuohon otukseen ainakaan sen ensimmäisenä viikkona meillä - pelkäsin kai pudottovan sen tai sen alkavan rimpuilemaan tai sen purevan tai muuten vaan käyttäytymään oudosti.

Loppujen lopuksi totuin kilpikonnaamme ja meistä tuli kaverit. Ei se kyllä mikään maailman aktiivisin kaveri ollut - kierteli vaan päivät pitkät olohuoneemme seiniä pitkin yrittäen kiivetä niitä ylös. Isäni sanoi sen yrittävän karata. Ulkona se innostui ruohonleikkurista, ja juoksi megavauhtia sen perässä. Minulla oli myös yhdet kengät, joita se tuli aina ihmettelemään niiden ollessaan jaloissani. Se myös söi vaikka mitä, kerran se haukkasi vahingossa pipariakin. Ainoastaan rukolat eivät kelvanneet (enkä edelleenkän tajua miksi niitä piti tuhlata sille? Puhumattakaan mansikoista, äitini kun syötti sille niitäkin!) Ystävälläni Juliella on pieniä traumoja, kun kilpikonna oksensi hänen syöttämänsä banaanit. Nams... Oli tällä kilpparilla nimikin, vaikkei sitä kukaan koskaan käyttänytkää. Nimi tuli teenage mutant ninja turtleitten johtajan jälkeen - Rafaël. (Nuo e:n päällä olevat pisteet ovat tärkeät.)

Rafaëlille kävi lopuksi todella ikävästi, se katosi isovanhempieni mökillä seuraavana kesänä :( Meidän suvussame on näitä kilpikonnia ollut aiemminkin, ja kaikki ovat karanneet tuolla mökillä. Voi raukkoja.

Tulipas oikein kilometri postaus kilpikonnasta, joten kiitoksia vaan kaikille, jotka tämän hömpän jaksoivat lukea!! :D

Nyt soi: Koop - Koop Island Blues

Throwback Thursday 20130404

Tämä kuva on otettu tammikuussa 2011, kun kävin matiikan ja fysiikan kertauskurssilla Lontoossa ylppäreitäni varten. Suoritin aikoinani kansainvälisen yo-tutkinnon, elikkä International Baccalaureate - tuttavallisemmin - IB-tutkinnon. Vaikka vuoteni IB:llä olivatkin monella tasolla todella rankkoja, ja vaikka kerran olinkin viittä vaille vaihtamassa jo tavalliseen lukioon, olen jälkikäteen todella iloinen suorittaessani tutkinnon ja niistä lukiossa vietetyistä vuosistani. IB ei pelkästään ollut akateemisesti erittäin kannattava juttu (=tämän olen huomannut täällä yliopistossa), mutta sain myöskin paljon kokemuksia, joita en välttämättä olisi tavallisesta lukiosta saanut. Meitä oli vuosikurssilamme todella vähän, n. 40 oppilasta, ja olimme loppujen lopuksi todella tiivis ja kiva porukka!:) Meillä oli etenkin abivuonna paljon yhteisiä tapahtumia, joissa opettajammekin olivat silloin tällöin mukana. En siis tietenkään tiedä mitenkä on laita ollut muissa lukioissa, mutta jotenkin tämä erilainen linjamme ja pieni porukkamme sitoi meitä yhteen eri tavalla, kuin miltä sivusta seurattuna vaikutti tilanne olevan esimerkiksi joidenkin tuttujeni kouluissa. IB ei ole myöskään toiminut ainoastaan yhdistävänä tekijänä omien luokkalaisteni kanssa, vaan aivan maailmanlaajuisesti kaikkien IB-oppilaiden kanssa. Oli vieras IB:läinen vaikka sitten Bulgariasta taikka Norjasta, aina on löytynyt yhteistä kivaa juteltavaa koulun pohjalta. Näin kävi sekä kuvassa esiintyvien tyttöjen, että melkeinpä kaikkien kertauskurssilaistemme kanssa Lontoosta, jotka olivat alunperin kotoisin ympäri maailman:) Loppuun vielä haluaisin toivottaa isot tsempit kaikille niille, joilla on IB-kirjoitukset aivan pian edessään! Hyvin se menee ja jos ei menekään, niin ei sekään niin vakavaa ole:)

Nyt soi: Ewert and the Two Dragons - (In the End) There's Only Love 

Throwback Thursday

Tänään teki mieli kertoa teille jostain kauan sitten tapahtuneesta, sillä mielestäni on ihana palata vanhojen hyvien muistojen ja kuvien äärelle. En pelkästään itse tykkää kertoa ja muistella omia menneitäni, vaan kuunnella toistenkin kivoja muistoja menneiltä ajoilta!:) Siksi ajattelinkin tämän olevan kivaa vaihtelua täällä blogissani, ja saattaa muuten olla, että tämän tapaisia postauksia ilmenee tästä lähin enemmänkin..

Nämä kuvat ovat peräisin 18-vuotis synttäreiltäni. Juhlat pidettiin Kirkkonummen Hirsala Golfin klubitalossa, jossa illallistettiin, pidettiin puheita ja esityksiä, sekä loppuillasta tanssittiin. Täysi-ikäisyyden juhlinnoissa poikkeavaa oli se, että illan synttärisankareina oli itseni lisäksi 50-vuotta täyttävä isäni! Sain ideani yhteissynttäreistämme heti, kun tajusin molemmilla olevan tärkeät merkkipäivät marraskuussa. Aluksi epäröin, saammeko teinit ja keski-ikäiset mahtumaan samaan juhliin. Onneksi emme kuitenkaan isäni kanssa epäröineet liikaa, sillä juhlat olivat molempien mielestä kivoimmat synttärit, mitä kummallakaan on koskaan ollut!

Ihana ystäväni V, joka piti minulle juhlissa yllätyspuheen! Kruunu päässäni oli lahja kummisedältäni, joka kutsui minua puheessaan prinsessakseen, heh heh;)

Nyt soi: Youth - Daughter