Kui kuidagi ei saa, siis kuidagi ikka saab

Tällä hetkellä voin henkisesti hyvin, millä yllätän itsenikin. Olen nimittäin fyysisesti aivan rappiolla, tunnen itseni suoranaiseksi ihmisraadoksi. 25 tunnin matkustusajasta olen onneksi jo yli puolessa välissä - kohta laskeutumassa Pariisiin.



Minulla on kädessäni aivan tajuton bakteeri-infektio, joka näyttää leviävän koko kehooni. Onneksi muut kehonosani eivät ole läheskään yhtä huonossa kunnossa kuin tuo vasen käteni, eivätkä toivottavasti semmoiseksi menekään. Kipu kuitenkin säteilee kaikkialle, ja useat lihakseni kramppailevat. Vasen käsi on miltei kokonaan poissa käytössä, ja tekee hurjan kipeää, jos se vahingossa hipaiseekaan jotain. Pääsen onneksi jo alle 12 tunnin päästä lääkäriin. Lääkärissä minulle toivottavasti kirjoitetaan maailman vahvin antibioottikuurin, jolla tämä ikävyys saataisiin tapettua.



Nyt en kuitenkaan voi asialle mitään, pitää yrittää ajatella mahdollisimman positiivisesti.
Se on tällä hetkellä hieman haasteellista, mutta olen onnistunut siinä melkoisen hyvin. Vaikka tuo vasen käsi onkin hieman pois pelistä, sormet liikkuvat yhä ja olen sitäpaitsi oikeakätinen.



Matkalla olisi tämän sijasta voinut käydä vaikka mitä pahempaa. En esimerkiksi sairastunut kertaakaan vatsatautiin, mikä on kovin yleistä tuolla puolen maailmaa meille herkkämasuisille eurooppalaisille. Vatsavaiva olisi paljon sietämättömämpi lentokoneessa. Onneksi en myöskään ole hullussa kuumeessa tai makoile jossakin tajuttomana. Minut oltaisiin voitu myös ryöstää tai raiskata, tai olisin voinut joutua ties minkälaisen väkivällan uhriksi. Siitä paraneminen kestäisi paljon kauemmin.

Vaikka nyt tuntuukin pahalta, nämä ajatukset oikeasti auttavat minua. En tiedä olenko popsinut hieman liikaa Panadolia, kun melkein itken täällä ajatellessani, miten hyvin asiani oikeastaan ovatkaan.

Ja palataanpa alkuun – siihen henkiseen hyvinvointiin. Kun lähdin Tallinnasta kohti Indonesiaa, takanani oli monen monta unetonta yötä, viimeiset esseet vielä kirjoitettavana, ja yhä stressaantunut ja uupunut olo töistä. Nyt stressi on saatu nollattua, ja mieleni on varsin inspiroituneella päällä, lähestulkoon samanlaisella, jolla se viime kesänä oli. Silloin tunsin itseni kaikkeen pystyväksi supernaiseksi.

Tämä yksin matkustaminen ja kivun kanssa kamppailu jotenkin pakottaa aivojani ajattelemaan asioita eri kanteilta. En ole pitkään aikaan kokenut tällaista herätystä. Näitä tulee minulle aina silloin tällöin, ja se on ihanaa. Olen siitäkin iloinen, ettei minulla tällä hetkellä ole ketään matkakumppania. Matkakumppanille valittelisin kipua varmasti taukoamatta. Tai yksi matkakumppani löytyi täältä koneesta. Olen saanut Angry Birds -peliseuraa 3-vuotiaasta ranskalaistytöstä. Hänelle en valita, ja se saa minut miettimään - miksi sitä voivottelisi kenellekään muullekaan.

*

Tämän tekstin kirjoitin 5. helmikuuta 2014, Suomen aikaan klo 7:52, jossain Aasian ja Euroopan välimaastoilla. Pariisissa stuertti näki käsi-infektioni, enkä melkein päässyt Helsingin koneeseen. Onneksi aloin itkeä, ja pääsin. Kädessä oleva infektio parani muutamassa viikossa, kiitos Diacorin. Minulla ei ollut matkavakuutusta, mutta tänä päivänä en lähtisi edes Ruotsiin ilman. Kaikkea hassua sitä ehtii sattua ja tapahtua ja oppia vuoden aikana.

Nyt soi: Ewert and the Two Dragons - Stranger

Bali 101

Vielä viimeiset kuvani ja vinkkini Balille reissaaville. Ajattelin jakaa tietoa, jota näin jälkikäteen ajatellen olisin halunnut tietää jo ennen matkaani. Kuvituksena toimii Gili T:llä nappaamani kuvat.

Me suomalaiset tarvitsemme viisumin Indonesiaan matkustaessamme. Viisumin saa tosin kätevästi ostettua lentokentältä, jos ei oleskele maassa 30 päivää kauemmin. Tällöin seuraat lentokentälle saavuttuasi "Visa On Arrival" -kylttejä, ja loppu hoituu kuin itsestään. Kannattaa vaihtaa Indonesian rupioita jo ennen matkaa, jotta saat viisumisi hitusen halvemmalla (eurotkin tosin käyvät viisumia ostaessa).

Gili T:llä islamin usko oli vahvasti esillä. Monet häiriintyivät moskejen rukouslaulannoista, mutta minusta ne olivat totta puhuen varsin tyynnyttäviä ja kivan kuuloisia. :)

Indonesian rahayksikkö, rupia, on hieman hankala. 1 euro vastaa suunnilleen 16000 rupiaa. Hankalasta helpottavampaan tietoon: Indonesiassa on samat pistorasiat kuin Suomessakin. Ei siis tarvitse häslätä adaptereiden kanssa Balin lomilla, jee!

Gilillä satoi joka päivä. Kaduilla kävely oli juurikin näin hankalaa.

Liikkuminen Balilla osoittautui hieman odotettua hankalammaksi. Varmasti parhaiten saarella olisi päässyt liikkumaan skoottereilla, joiden päivävuokra on suunnilleen 3€. Balilla on kuitenkin paljon kuljetuspalveluita, joista osa tosin tuntui minusta hieman epäluotettavilta, ja ainakaan hyvää asiakaspalvelua ei monissakaan tarjottu. Löysimme kuitenkin yhden suosittelemisen arvoisen kuljetuspalvelun, nimittäin Perama Toursin. Peramalla aikataulut pitivät, hinnat olivat kohtuulliset ja asiakaspalvelu erittäin hyvää. Kannattaa ehdottomasti pitää tämä yhtiö mielessä, jos haluaa kierrellä saarta ympäriinsä.

Gilillä ei ollut ollenkaan autoja tai skoottereita. Hevoskärryjä ja pyöriä löytyi sitten senkin edestä.

Takseja Balilla on riittämiin, mutta valitettavasti monet taksiyhtiötkin keskittyvät laadukkaan palvelun tarjoamisen sijasta huijaamaan turisteja. Olimme Julien kanssa onnekkaita, kun kuulimme heti lomamme alussa taksiyhtiö Blue Birdistä. Toisin kuin monilla muilla taksiyhtiöillä, Blue Birdillä on mm. taksimittarit, puhelinnumero, josta voi soittamalla tilata taksin, sekä laadukkaat ja ilmastoidut ajoneuvot. 

Gili T = party island!

Ja loppuun hieman jälkiviisauden sanoja. Itsehän sain matkallani kamalan bakteeri-infektion, mikä sai minut miettimään, mitä olisi kannattanut tehdä matkalla toisin. Olin varautunut matkalleni rasvoin ja maitohappobakteerein, mutta näiden lisäksi olisi ehdottomasti kannattanut ottaa desinfiointiainettakin mukaan. Haavat paranevat kosteassa ilmastossa paljon hitaammin kuin täällä kotona, ja ovat tästä johtuen alttiita bakteereille. Suomessa tai Virossa ollessani en edes välttämättä ehdi huomioida saaneeni haavaa, sillä ne yleensä paranevat alta aikayksikön. Indonesiassa kuitenkin tuntui siltä, että pienimmätkin paperiviillot olivat auki monta päivää.

Paras vinkkini Gilille on ehdottomasti yömarketti! Sieltä sai paljon erilaisia, ihania ruokia edullisesti. Marketti sijaitsee kätevästi pääkaduilla, ja siellä voi käydä vaikka välisafkoilla, kun siirtyy baarista toiseen ;)

 Ja kannattaa tosiaankin tarkistaa matkavakuutuksen ehdot. Itse en nimittäin saanut mitään hoitokulujani korvattua, sillä yksi matkavakuutukseni ehdoista on se, että asuu vakituisesti Suomessa. Vakituinen asuinmaani on Viro, näin ollen vakuutukseni ei korvaa minulle yhtikäs mitään. Voitte uskoa, että oli erittäin tyhmä olo, kun tajusin hankkineeni vakuutuksen aivan turhaan. :D Ehtoja lueskellessani tuli vastaan paljon muutakin yllättävää tietoa tuosta vakuutuksesta. Enpä olisi esimerkiksi tiennyt, ettei vakuutus olisi korvannut sellaisiakaan hoitokuluja, jos sairastuisi siitä syystä, ettei ole noudattanut WHO:n ja Suomen viranomaisten (uskon tällä tarkoitettavan ulkoministeriötä) suosituksia. Jos siis olisin sairastunut malariaan, en olisi saanut senkään tuottamista hoitokuluista korvausta, sillä en syönyt malarialääkkeitä, mitä WHO varmastikin suosittelee Indonesiaan matkustaessa. Ennen seuraavaa reissua parempaa vakuutusehtoihin tutustumista siis! Heh, toivon todella, että tämmöiset asiat tulevat muille itsestäänselvyytenä, ja että olen ainoa näin vastuuton maailmanmatkaaja. Valitettavasti luulenpa kuitenkin, että minunlaisiani hulttiomatkailijoita löytyy ainakin muutama kappale lisää. Näitä asioita tulee vaan jotenkin mietittyä aina vasta sitten, kun se on jo liian myöhäistä - ainakin näin omalla kohdallani. Ehkä tämä tarinani tavoittaa edes jonkun asianomaisen ja toimii hyvänä varoittavana esimerkkinä. Senpä takia sen tässä jaoinkin. 

Tähän ateriaan valitsin yömarketin tarjonnasta kaikkea, joka vaan näytti hyvältä. Koko lautasen sisältö maksoi alle 2€!

Matkalle kuin matkalle lähtiessä kannattaa tehdä myös matkustusilmoitus. Sen tekemiseen ei montaa minuuttia kulu ja on erittäin helppo varatoimi siihen nähden, ettei koskaan voi tietää mitä maailmalla tapahtuu. Jos matkakohteessasi tulee kriisitilanne, ulkoministeriö tietää sinun olevan mahdollisesti avun tarpeessa. :)

Indonesialaiset jälkiruoat olivat todella erilaisia meidän korvapuusteihin ja kiisseleihin verrattuna. Tämä leivos oli valmistettu maniokin juuresta.

Nautinnollista Balin matkaa niille onnekkaille, jotka ovat sinne lähdössä!

Nyt soi: Belle & Sebastian - The Boy With the Arab Strap

Hotell Bali

Heippahei! Balin matka on nyt takanamme, ja meillä oli kyllä superihana matka rakkaan Julien kanssa. Nyt olen Suomessa parantelemassa matkamuistoani: huonokuntoista ihoa. Aika heikoilla vielä mennään, ja paluu Tallinnaan saattaa viivästyä vielä viikollakin. Minulla on tosin yksi To Do-lista postattavana, joten Tallinna-aiheita on lähiaikoina luvassa, vaikken itse sinne vielä pääsisikään. Ennen Tallinna-aiheisiin uudelleen pureutumista haluaisin jakaa majoittumisvinkkejä Indonesiaan, meitä kun onnisti eri hotellien ja hostellien kanssa.

Ensimmäiseksi majoituimme Sanurille Cafe Loccaan, joka oli siisti ja puhdas hostelli. Hostellissa oli palmujen ympäröimä uima-allas rantatuoleineen. Ulkokeittiössä oli hella, jolla paistoimmekin kanamunia aamulla. Hostelli tarjosi juomakelpoista vettäkin veloituksetta. Blogia kirjoittavalle hyviä uutisia oli myös ilmainen wifi. Saimme tässä hostellissa mukiva uusia tuttavuuksia, kuten yllä näkyvän kaksikon: hollantilaisen Michellen ja saksalaisen Dominikin.

Sanurin jälkeen matkamme jatkui Ubudiin, jossa yövyimme ashramissa, jonka esittelinkin jo tässä postauksessa. Ashramin jälkeen meillä oli suuri polte päästä Gilin saarille, mutta koska laivat eivät sinne kulkeneet, päätimme sen sijaan lähteä Lembonganin saarelle. Majailimme Ketut Losmen Bungalows'issa, jossa meillä oli oma bambukattoinen maja parvekkeella ja omalla wc:llä. Hotelilla oli pieni rantabaarialue uima-altaine ja rantatuoleineen sekä ilmaisella wifillä.

Jatkoimme sinnikkäästi matkaamme kohti Giliä, minkä seurauksena jouduimme viettää yhden yön Padang Bailla. Ei sillä, että paikassa olisi ollut jotakin vikaa, mutta yöpyminen siellä tuli meille pienenä yllätyksenä. Selasimme hätäpäissämme hostelworld.com:ia kännykköillämme ja löysimme Lemon Housen. Hostelli korkealla rinteellä, ja sieltä avautui aivan mielettömän kauniit näkymät. Taas kerran siisti hostelli, jossa ilmainen wifi pelitti. Erityismaininnan hostelli saa mielettömän ihanista aamiaismunakkaistaan!

Gili Trawanganille vihdoin päästyämme vietimme yhden yön maailman ihanimmassa hostellissa, Le Grand Gili Backpackersissä. Fiilis tässä hostellissa oli vain niin uskomattoman hyvä ja rento! Täällä tapasimme ehdottomasti reissun kiinnostavimmat ihmiset. Hostellissa sai itse paistaa omat aamiaislettunsa ja hengailla bambukattoisella ullakolla, jossa oli maailman mukavimmat säkkituolit ja iso kasa leffoja sekä valkokangas. Aika täydellistä, etenkin kun oli pieni dagenefter meneillään… Täälläkin oli wifi, ilmaista juomavettä, sekä mahdollisuus tilata omistajien ravintolasta ruokia ilman kuljetuskuluja. Ota mukaasi kuitenkin lukko, jolla saat oman kaapin kiinni, ja varaudu ostamaan respasta vessapaperia.

Gilillä loppu aika kului Gili Backpackers hostellissa, joka oli oikea tosibilettäjien paratiisi. Hostellissa oli bileet pystyssä jokaikinen ilta, ja meno oli meille jopa hieman liikaa. Ja ne ketkä tuntevat minut tai Julien tietävät, että tuo on aika paljon sanottu :D Täälläkin oli wifi ja ilmaista juomavettä. Täälläkin tosin vessapaperista piti erikseen maksaa ja kaapit vaativat matkustajalta omaa lukkoa. Olimme sinänsä tyytyväisi Gili Backpackersiin, mutta suosittelisin tätä hostellia vain siinä tapauksessa, jos edellä mainittu Le Grand on täyteen buukattu.

Viimeiseksi asetuimme Denpasariin, josta lentommekin lähtivät. Reissun lopussa olimme molemmat jo aika uuvuksissa, ja vika ilta kuluikin Pop! Harris hotellin pehmeillä sängyillä tyytyväisinä makoillessamme, Pizza Hutista haettuja pizzoja syödessämme ja Mupetsia katsoessamme, hahahaha. Tähän tarkoitukseen hotelli oli varsin hyvä, mutta en ehkä muuten tänne majoittuisi. Luulimme Pop-hotelliin mentäessä, ettei wifi taikka aamiainen kuuluisi meidän huoneemme hintaan, mutta kyllä ne sitten kuuluivatkin. Parempi niin päin!

Onko jollakin muulla hyviä majoittumisvinkkejä Balille?

Nyt soi: Local Natives - You & I

Indiana Kenanga, Lembongan

Odottelimme Sanurilla Lembonganin laivaa, kun eräs indonesialaismies innoistui opettamaan meille kieltänsä. Meillä (ja etenkin tällä miehellä) oli hullunhauskaa, kun Julien kanssa yritimme toistaa miehen perässä mitä kummallisempia äänteitä. Pienen kielikurssin jälkeen mies iski käsiimme turistilehtiset, jossa oli opiskeluihimme hieman lisämateriaalia. Indonesialaisten sanojen lisäksi Julie löysi lehtisestä muutakin hyödyllistä - nimittäin Lembonganilla sijaitsevan 3 Michelin tähden ravintolan, Indiana Kenangan. 

Aluksi vain kummastelimme, että kenelläköhän tällä saarella on varaa käydä sellaisissa ravintoloissa. Sitten aivan yhtäkkiä muistinkin nähneeni jonkun kiinalaisen ruokaohjelman, jossa esiteltiin Kiinassa sijaitseva maailman halvin Michelin tähden ravintola - annoksia lähti siitä raflasta muutamalla eurolla. Päätimme siis käydä katsastamassa, miltä Indiana Kenanganin hintataso näyttäisi. Hintataso näytti oikein hyvältä, ja niin pääsimme molemmat ensimmäistä kertaa kolmen Michelin tähden ravintolaan, vautsi :) Ravintolalle jätimme yhteensä 600 000 Indonesian rupiaa, joka on siis suunilleen 36€. Ei paha!

Emme tosin muuta ottaneet kuin pää- ja jälkiruoat, ja juomaksikin riitti tällä kertaa pelkät kivennäisvedet. Oma pääruokani oli mahimahi-kalaa ja simpukoita kookosvaahdossa. Simpukoista oltiin tehty tortellineja, joidenka "pastakuori" oli todella ohut, simpukan maku ei siis peittynyt pastataikinan alle. Superhyvää! 

Jälkkäriksi tilasin itse choux-leivoksia mangomarmeladilla ja jäätelöllä, ja Julie suklaafondanttia. Ravintolan pääkokkina toimii ranskalainen Clement Froqueré, jolla on kaksi muutakin Michelin tähden ravintolaa Ranskassa. Täällä Indonesian pikkusaarella ruokalista oli siis ranskalaisen ja aasialaisen keittiön sekoitus, joka upposi hyvin meille.

Balin matkalla kannattaa harkita Lembonganille ja Indiana Kenanganille poikkeamista. Me olimme todella tyytyväisiä iltaamme - niin ruoan, tunnelman, palvelun kuin laskunkin puolesta.

Nyt soi: Mumford & Sons - Ghosts That We Knew 

Nägemist, Bali

Aikamme Balilla on pikku hiljaa tulossa päätökseen, kun Julie lähtee muutaman tunnin päästä lentokentälle. Tällä hetkellä majailemme Denpasarissa ja Julie pähkäilee, mitkä kaikista likaisista vaatteista olisivat kaikista vähiten ällöttävimmät pistää päälle. Nyt naurattaa, mutta huomenna minua taitaa odottaa tasan sama tilanne.

Näimme ison osan Indonesiaa kuluneen kahden viikon aikana, mutta vielä jäi paljon nähtävää ensi kerraksikin. Olimme siis Sanurissa pari päivää, jolloin kävimme myös Tanah Lotissa, siitä siirryimme puoleksi viikoksi Ubudiin, jonka jälkeen lähdimme seikkailemaan toiselle saarelle, eli Lembonganiin, josta siirryimme yhdeksi yöksi Padang Baille ja viimein pääsimme Gili Trawanganin saarelle. Tänään kiertelimme Denpasarin pikkuisia katuja, kävimme museossa ja söimme viimeiset indonesialaiset lounaat (joka Julien kohdalla tarkoitti ranskiksia, hehehe)

Kahteen viikkoon on haisevien vaatteiden lisäksi mahtunut muitakin alamäkiä ja syy ranskislounaaseenkin löytyy. Olemme viettäneet paljon aikaa veneillä, ja meri on ollut aika villillä päällä. Minä jonkinsorttisena narkoleptikkona olen nukkunut kaikki laivamatkat kuin tukki, mutta Julie on voinut hieman pahoin… Indonesialainen ruoka ei häntä oikein enää houkuta siis. Minun ihoni oli jo melkein parantunut, ennen kuin jokin bakteeri iski ja vasen käteni on rakkulainen ja turvonnut. Julie on täynnä itikan puremia. Sellaista päivää ei ole ollut, jolloin emme olisi joutuneet monsuunin uhreiksi. Tuhosimme molemmat kaksi paria kenkiä ja minä hukkasin villapaitani. Muuta sen tärkeämpää en hukannut, vaikka saimmekin tänä aamun hieman metsästää passiani. Se tosin löytyi, mutta Julien pankkikortti ei. Onneksi se saatiin suljettua ja kaikesta muustakin ollaan selvitty.

Matkailu avartaa onneksi myös positiivisestikin. Olemme nähneet niin paljon uutta ja tavanneet mitä ihanempia ihmisiä. Yksi niistä on meidän indonesialainen äitimme. Meillä oli eilen neljän tunnin venematka Lombokilta Padang Baille, ja juttelimme koko matkan Lisin kanssa, ja leikimme hänen tyttärensä, neljä vuotiaan Novan, kanssa. Padang Bain lähestyessä Lis kysyi, että olemmeko jo järjestäneet itselemme kyydin Denpasariin. Kun vastasimme kieltävästi, hän otti oikein asiakseen löytää meille kyydin takaisin. Hän soitti jo laivasta taksifirmalle ja ystävälleen, harmillisesti saamatta meille kyytiä kuitenkaan. Maihin noustessamme hän kuitenkin lupautui keskustella indonesiaksi meille halvan kyydin takaisin, ja sellaisen saimmekin. Lis vieläpä kirjoitti taksimme rekisterinumeron ylös ja tekstasi meille vielä myöhemmin olemmeko päässeet turvallisesti perille. Miten ihania ihmisiä voikaan olla olemassa!!

Kaiken kaikkiaan täällä Indonesiassa on muutenkin ollut vaan niin ihanaa ja lämmintä :) Pääsimme snorklailemaankin, mutta kilppareita ei valitettavasti näkynyt. Ja kaikista parasta on tietenkin ollut se, että pääsin näkemään Juliea. Toisesta oppii niin paljon kahden viikon aikana maassa, joka on molemmille täysin vieras.

Nyt lähden metsästämään taksia Julien kanssa ja antamaan hänelle viimeiset halit. Näemme seuraavan kerran kesällä, Julie kun viettää vielä muutaman kuukauden Austraaliassa.

Hei ja vielä yviä uutisia Bali-vinkkejä kaipaaville: ajattelin vielä jossakin välissä tarinoida Gili T:stä ja siitä Michelin tähden illallisesta, sekä jakaa muutaman hostellivinkin. Siihen asti siis, nyt menen etsimään itselleni seafood platteria!

Nyt soi: Haim - The Wire

Ubud

Kävin yhtenä päivänä Ubudissa ollessamme pitkällä kävelyllä paikallisessa kylässä keskellä riisipeltoja. Oli ihanaa kävellä kaikessa rauhassa niin, ettei koko ajan joku ollut repimässä hihaa milloin tarjoten taksikyytiä tai hindupatsasta "for very good price just for you".

Koko kävelyreissun aikana vastaan ei tullut yhtäkään toista valkoihoista, taisin olla kyläläisillekin melkoinen näky. Kaikki paikalliset tervehtivät iloisesti "Hello!" minun kävellessäni heidän ohitseen ja jotkut pysähtelivät kysymään minulta asioita aidon mielenkiinnon takia - eivätkä siksi, että saisivat viimeisimmänkin erän I Heart Bali t-paidoistaan myytyä. 

Ihmiset asuivat todella kauniissa temppeleissä, joita vahtivat äkäisesti haukkuvat koirat. Joka puolella vilisi kanojen lisäksi skoottereita, joiden kuskeina saattoi toimia alle 10-vuotias. Kylän lapset olivat hurjan suloisia, ja joukko pikkupoikia lähti seuraamaan minua muutaman kymmenen metrin ajaksi.

Vaikka taivaalta pikkuisen ripottelikin, sain mielestäni napattua kivoja kuvia. Antaa niiden kertoa loput tästä pienestä Bali-kylästä.

Kävely oli todella rauhoittava, suorastaan terapeuttinen. Olemme muutenkin viettäneet Julien kanssa lomamme erittäin terveellisissä ja hengellisissä merkeissä, mikä on ollut aivan ihanaa. Menevinä nuorina naisina kuitenkin päätimme eilen, että nyt on aika repäistä ja lähteä kunnollisen kaavan mukaan Gilin yöelämään. Meillä oli ihan superhauska ilta rantaklubeilla tanssien ja yöuinneilla käyden. Tänään olemmekin sitten koomailleet valehtelematta koko päivän bambukattoisessa majassa isojen patjojen ja tyynyjen kera. Kohta voisi ryhdistäytyä ja lähteä seuraavaan hostelliimme. Iltasuunnitelmissa on syödä koko Gilin night market tyhjäksi. Kuullaan taas joskus sen jälkeen! xx

Nyt soi: Bruno Mars - When I Was Your Man

Ubud restaurants x3

Ubud oli varsinainen raaka- ja kasvisruokavalioita noudattavien ravintolamekka. Olimme Julien kanssa aivan innoissamme kaupungin ravintolatarjonnasta, sillä olemme molemmat kiinnostuneita puhtaasti syömisestä ja syömämme ruoan alkuperästä ja eettisyydestä. Julie on ollut kasvissyöjä jo pidemmän aikaa, ja itsekin syön lihaa vain noin kerran viikossa. Olen kirjoitellut tästä lihan välttelystäni aiemmin jo tässä postauksessa, jos jotakin kiinnostaa tutustua ajatuksiini pikkuisen tarkemmin. :) Mutta pidemmittä puheitta, tässä kolme superihanaa raaka/kasvisruokaravintolaa Ubudissa.

Alchemy

Alchemyn löysimme ashramissa tutustumiemme kanadalaistyttöjen kautta. Heillä oli hauskannäköiset take-away salaattiboksit, ja me tietystikin innostuimme kyselemään mistä he olivat moiset hankkineet. Tytöt kertoivat meille Alchemystä, joka on ainoastaan raakaruokaa tarjoileva ravintola. Heidän tilaamiinsa salaatteihin kuului salaattipohja, johon sai valita neljä täytettä ja yhden kastikkeen. Kaikki raaka-aineet olivat peräisin paikallisilta viljelijöiltä. Eikä yhden salaatin hinta päätä pahemmin huimannut - 2,35€.

Sillä seisomalla päätimme Julien kanssa huomisen lounaspaikkamme. Salaattibaarilla iski suoranainen valinnan vaikeus, kun toinen toistaan herkullisempia täytteitä oli lukematon määrä. Omaan salaattiini valikoitui aasialaista kurkkumiksiä, papulisuketta, kaalisipsejä ja seesamimarinoituja kuivattuja sieniä. Juomaksi otimme vihersmoothiet ja jälkkäriksi raakasuklaapalloja, jotka maksoivat kaikki alle kaksi euroa/kpl. Alchemy sijaitsee hieman Ubudin keskustan ulkopuolella, ja kyseiseltä alueelta olisi löytynyt vaikka kuinka monta kiinnostavan näköistä vege-ravintolaa.

Clear Cafe

Clear -ravintolankin vinkkasi meille ne samaiset kanadalaistytöt. Ja kun Ubudia kierrellessämme saimme vielä Clearin smoothiekupongit käsiimme, oli meidän lähes pakko käydä testauttamassa tämä lähi- ja kasvisruokaa tarjoileva rafla.

Ja miten ihana Clear kertakaikkiaan olikaan. Sisustus oli seesteettistä ja viimeisen päälle suunniteltua ja hippimäistä tunnelmaa lisäsi hindujumalille tarkoitetut lahjoitukset ja käsky olla paljain jaloin ravintolassa. Ruoka oli todella hyvää - itse otin indonesialaisen nasi goreng -annoksen tofulla. Annos koostui tofun lisäksi riisistä, paistetuista kasviksista ja kananmunasta, cashewpähkinöistä ja sambola-kastikkeesta. Pakotin Juliea ottamaan kuvan hänen mesopotamia -annoksestaan, sillä se oli niin hieno. Mieletöntä oli, että hummus- ja tzatzikidipit olivat puolikkaissa limenkuorissa. Nerokasta! Minun annokseni maksoi 2,10€ ja Julien 3€, noin suunnilleen.

Yoga Barn

Kanadalaiset uudet ystävämme mainitsivat meille myös Yoga Barnista, mutta tästä joogakommuunista Julie oli jopa lukenut etukäteen. Yoga Barn on siis joogakeskus, hotelli ja ravintola. Joogakeskuksessa on mahdollisuus harrastaa eri joogalajeja kaikilla vaikeusasteilla ja päivittäin on myös yksi ilmaistunti. Me emme ashramissa oleilun jälkeen enää kokeneet tarvitsevamme joogatuntia, mutta Sanurin bussia odotellessamme päätimme kuitenkin mennä hengailemaan Yoga Barniin.

Ja nyt oli nimenomaan hengailusta kyse. Lojuimme ravintolan sohvilla kaksi tuntia lukien ja jatkuvasti lisää ruokaa ja juomaa tilaillen. Julie otti taas salaatteja ja smootheja, kun taas minä tilasin sitruunaruohosorbeeta (0,60€), misokeittoa (1,50€) ja melinjo-sipsejä (0,60€), sekä kookosvettä (1,20€). Olen juonut loman aikana hurjat määrät kookosvettä, minulla taitaa olla pieni addiktio kyseiseen juomaan nykyisin.

Ubudissa on ehdottomasti ollut Indonesian paras ruoka tähän asti. Suosittelen kaikkia Balille matkaavia käymään Ubudissa, jos vaikka vaan ruoan takia.