perjantai 10. heinäkuuta 2015

Lissabon


Tänä vuonna vietin juhannusta samassa seurassa ja paikassa kuin uutta vuottakin: Márion kanssa Lissabonissa.

This year I celebrated Midsummer in the same place and company as I celebrated New Year's: in Lisbon with Mário.


"My happy place" - sellaiseksi on Lissabon minulle muuttunut näiden kahden visiitin jälkeen. Molemmat reissut olivat niin iloisia ja Portugalin ilmapiiri on just eikä melkein mun mieleeni - talot ja itseasiassa koko kaupunki on täynnä väriä, ihmiset ihan oikeasti tanssivat ja laulavat kaduilla, kenelläkään ei ole kiire minnekään ja katukojuista saa ostettua take-away viiniä mukaansa.

Lisbon has become a "happy place" for me. Both of my trips have been full of joy and the atmosphere of Portugal is exactly to my liking - the buildings and as a matter of fact the whole city is full of color, people actually sing and dance on the streets, no-one is in a hurry to anywhere, and you can buy take-away wine on the streets.


Kävelimme ympäri ämpäri Lissabonia ja juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Hengailimme Márion kavereiden ja maailman symppiksimmän Cláudion kanssa. Viimeisenä päivänä söimme food courtissa (Time Out Mercado da Ribeira - suositteluni!) ja ihmettelimme maailmaa kattoterassilla.

We walked up and down the streets of Lisbon and talked about everything between heaven and hell and beyond. We hung out with Mário's friends and the world's most lovable Cláudio. On the last day we had dinner at a food court (Time Out Mercado da Ribeira - highly recommended!) and marveled the world from a roof top terrace.


Äiti sanoi minulle juuri, että sanonta "the world is your oyster" sopii minulle kuin nenä päähän. Sanoisin äidille, että "Europe is my oyster" sopii minulle tällä hetkellä paremmin. Tällä hetkellä olen nimittäin yksin Los Angelesissa, ja olo on suoraan sanottuna hieman orpo.

My mom just told me that the saying "the world is your oyster" fits me very well. I would correct her though… To say that "Europe is my oyster" would be more correct for now. Currently I am all alone in Los Angeles, and to be perfectly honest - I feel much out of place.


17-vuotiaana matkustin ensimmäistä kertaa täysin yksin. Vietin päivän Tukholmassa itsekseni, ja olo oli silloinkin hieman orpo. Kiertelin parit kaupat, otin päikkärit puistossa ja ostin ICA:sta Loka-vettä. Kokemus oli kaikessa pelottavuudessaan kuitenkin voimauttava. Kun tajusin pienimpienkin asioiden tuntuvan jännittävältä yksin reissatessani, aloin käyttää kaiken ylimääräisen rahani Euroopassa reissaamiseen. Pitkälle ollaan päästy tuon Tukholman päiväreissun jälkeen. Nykyään samanlainen matka olisi kuin takapihalle lähtisi, koska totta puhuen - tämä puolen vuoden välein Portugalissakin reissaaminen alkaa jo tuntua siltä, heh.

I was 17 when I first traveled alone. I spent a day in Stockholm all by myself, and then too, I felt a little out of place. I went into a couple of stores, slept in a park, and bought Loka water from ICA. In everything that I worried about before and during that trip, I ended up feeling empowered. When I had had the realization that even the smallest and most insignificant of things feel exciting while solo-traveling, I started using all of my extra money for traveling Europe. I have gone a long way after my day trip to Stockholm. Nowadays a similar trip would feel like going to my backyard, because lately, that is how I almost feel about going to Portugal every half year, heh.


Ruotsin reissusta on nyt viisi vuotta. Mitäköhän mietin tästä LA:n reissusta viiden vuoden kuluttua? Mietinkö silloin, että olinpas hassu, kun jännitin sitä reissua? Toivon niin. En tunne ketään Losissa. Yksi syy kevytmieliseen ja huolettomaan Euroopan reissailuuni on se, että olen tavannut niin paljon ihmisiä eri puolilta Eurooppaa Tallinnassa. On helppoa mennä uuteen paikkaan, kun on kuullut juttua kyseisen paikan tavallisesta arkielosta. Ja se vasta luksusta onkin, kun saa jakaa toisen arkielämää itselleen uudessa paikassa - kuten nyt tein jo toista kertaa Lissussa. Tulen viettämään seuraavan vuoden suurimmaksi osin amerikkalaisten ja mikronesialaisten kanssa. Olen jo varma, että he tulevat avartamaan maailmaani samalla tavalla kuin eurooppalaiset ystäväni avarsivat maailmaani Tallinnassa. Ehkä siis vuoden päästä voin jo melkein sanoa, että 'the world is my oyster'...

It has been five years since my trip to Sweden. How will I feel about this LA trip in five years time, I wonder. Will I think that I was a little silly for being a little nervous for that trip? I hope so. I don't know anyone here. One reason for my light attitude while traveling in Europe is that I have met so many people from around Europe in Tallinn. It is a lot easier to go to a new place after having heard normal things about everyday life of that particular place. What is even better is being able to share someone's everyday life in a new place - like I've done now twice in Lisbon. I will spend next year mostly with Americans and Micronesians. I am already sure that they will broaden my worldview similarly as my European friends in Tallinn did. So who knows - maybe in a year I'll be closer to being able to say that 'the world is my oyster'...


Mutta nyt - lounas & Venice Beach!

But now - lunch & Venice Beach!

♫ Suad - Blue sign

2 kommenttia: