PRG - VIE

Tänään illalla lähden viimeistä kertaa yöbusseilemaan… Sitä, jos jotakin, ei varmasti tule ikävä! Vielä on koko päivä Prahassa jäljellä; ajattelin käydä tsekkaamassa Prahan linnan ja juutalaisen museon. Tämän lisäksi treffaan varmaankin yhtä Prahassa lomailevaa eestibrota - kivaa nähdä tuttuja naamoja välillä :) Tuttuja naamoja tulen näkemään myös seuraavassa kohteessani Wienissä. Hyvä ystäväni Mulan hyppää Budapestistä junaan ja tulee viettää kanssani päivän Wieniin. Tutustuimme neljä vuotta sitten IB-kertauskurssilla Ruotsissa, jonka jälkeen matkustimme yhdessä Lontooseen. Viimeksi tapasimme Budapestissä kolme vuotta sitten, mutta pidämme edelleenkin tiiviisti yhteyttä. Aivan ihanaa päästä höpöttelemään ja hengailemaan taas ihan livenä!

Kuva: Mulan Hegedüs

Nyt ulos kauniiseen Prahaan ja aurinkoon! Mukavia päivän jatkoja kaikille. :)

Nyt soi: MØ - Dummy Head

Warszawa

Noniin, nyt aikani Varsovassa on tullut päätökseen ja aika kokea seuraava kaupunki, josta olenkin kuullut pelkkää hyvää. Nimittäin Praha! Mutta, ennen kuin lähdetään Prahaan, olisi tiedossa vielä muutama kuva ja juttu Varsovasta.

Osuin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan aivan vahingossa, kun Varsovan vierailuni aikana juhlittiin kansannousun muistopäivää. Samalla vierailukerralla satuin aivan vahingossa myös Varsovan Street Food -festareille. Tutut ja blogiani lukevat varmasti tietävät, että tämä oli varsin mieleinen ylläri minulle :) En oikeastaan edes ostanut mitään, mutta ruokafestareilla on välillä kiva vain kierrellä ja katsella. Toinen paikka, jossa voi harrastaa ruoan ihastelua Varsovassa on Hala Mirowskan tori.

Kävin modernin taiteen museossa Zachętassa. Liisa Ihmemaassa -näyttely oli kiva, mutta muut eivät ehkä ihan niin mieleeni: sci-fi taidetta ja puolalaisen Aadolf Szyszko-Bohuszin arkkitehtuuria. Tulipahan ainakin nähtyä jotakin uutta ja sisäänpääsy oli torstaisin ilmainen. Vinkki minunlaisilleni budjettimatkailijoille - kannattaa aina tsekata, onko museoilla ilmaispäiviä. Yllättävän monilla on, ja onhan se paljon kivempaa päästä ilmaiseksi kiertelemään, vaikka kysesisenä päivänä luultavasti onkin vähän enemmän tungosta.

Talo, jossa puolalainen Marie Curie eli lapsuutensa. Marie Curie oli maailman ensimmäinen Nobel-palkinnon voittanut nainen, ja vielä tähän päivään asti ainoa nainen, joka on voittanut kaksi Nobel-palkintoa. Curie on myös ainoa ihminen, joka on voittanut Nobelin palkinnon kahdesta eri tieteestä. Kaiken tämän lisäksi hän oli myös Sorbonnen yliopiston ensimmäinen naisprofessori. Girlpower!

Kuvan otin Palac Kultury i Naukin 30. kerroksesta, jonne pääsi alle kolmella eurolla. Rakennus on Varsovan korkein.

Tämä hassunnäköinen suojatie tehtiin Chopinin kunniaksi.

Ogród Krasinskich - ehkä kaunein puisto, jossa olen ikinä käynyt.

Jättimäinen pulled pork sandwich Aïolissa. Aivan ihana rafla keskustassa, voin hyvin suositella. Tosin on pakko sanoa, ettei mikään voi voittaa äidin kanssa tekemiämme pulled pork burgereita viime kesältä.

Varsovan yliopiston kirjaston puutarha. Koko kirjasto oli aika futuristinen, mutta juuri siksi omalla, mielenkiintoisella tavallaan kaunis. Puutarha sijaitsi kirjaston katolla, ja lämpimät säät olivat houkutelleet paikalle paljon ihmisiä.

Nyt olen yli puolessa välissä reissuani. Olen kävellyt joka päivä varmaankin monta kymmentä kilometriä, mistä johtuen jalkani ovat totaalisen rikki. Prahassa olisi vaikka mitä nähtävää, mutta kannattaisikohan sitä kuitenkin pitää suosiolla yksi välipäivä? Hengailla jossakin puistossa koko päivä piirrellen ja jalkoja venyttäen? Onko joku joskus käynyt Prahassa, löytyykö sieltä tähän tarkoitukseen sopivia puistoja?

Nyt soi: Daughter - Touch

Powstanie warszawskie

Eilen oli hyvä päivä olla Varsovassa. Matkaani varatessa en ollut lainkaan tietoinen siitä, että täällä juhlittaisiin Varsovan kansannousua, josta tuli eilen kuluneeksi tasan 70 vuotta.

Varsovan kansannousu oli yritys vapauttaa Varsova saksalaismiehityksestä ja perustaa hallitus Puolalle ennen kuin venäläiset ehtisivät hyökätä Puolaan. Vastarintaa kesti yli 60 päivää, mutta lopulta Saksa tukahdutti kansannousun. 

Varsovan kansannousu oli kuitenkin intensiivinen taistelu, johon osallistui niin miehet kuin naisetkin, ja jopa 12 vuotta täyttäneet lapset. Nykyään Varsovassa juhlitaan elokuun ensimmäisenä, jolloin kansannousu alkoi. Ajatuksena on kunnioittaa kansannousussa kaatuneiden muistoa ja kiittää tapahtumaan osallistuneita.

Koko Varsova oli täynnä Puolan lippuja ja puna-valkoisia kukka- ja kynttiläasetelmia. Varsovassa on paljon kansannousun muistomerkkejä, joiden ympärillä parveili kymmenittäin ihmisiä. Monilla oli yllään partioasut, sillä ilmeisesti partiolaisten apu oli korvaamaton kansannousun aikaan.

En ollut itse täysin perillä kansannousun tapahtumista, joten lähdin aamusta Varsovan kansannousun museoon, joka oli vieläpä ilmainen päivän kunniaksi. Museo oli todella iso, ja tietokylttien lisäksi sieltä löytyi tunneleita, lyhytelokuvia, lehtiöitä, ihmisten muistelmia, vatteita ja muita vanhoja esineitä. Katsoin muutaman minuutin pituisen lyhytelokuvan, joka kertoi kansannousuun osallistuneesta 15-vuotiaasta Jolanta Choynowskasta. Hän toimi jonkin salaisen ja laittoman yhdistyksen lähettinä, mutta sairastui pahasti kesken erästä tehtäväänsä. Saksalaiset löysivät hänet, ja lähettivät hänet lastensairaalaan Saksaan. Hän ei tuntenut sairaalassa ketään, eikä puhunut sanaakaan saksaa. Jolantan viereisessä sängyssä oli saksalaistyttö ja hänen leluapinansa. Jolanta tunsi olonsa yksinäiseksi, ja toivoi itsellensäkin leluapinaa. Jolantan tervehdyttyä hänet siirrettiin keskitysleirille, jossa hän teki itsellensä vanhoista villoista ja muista materiaaleista leluapinan. Myöhemmin hän lahjoitti apinan kansannousun museolle.

Olin kuullut puolalaiselta tutultani, että kansannousun päivänä koko Varsova pysähtyy kello viideltä, jolloin kansannousu alkoi vuonna 1944. Yritin olla mahdollisimman keskeisellä paikalla siihen aikaan, ja toden totta kaikki pysähtyivät minuutin ajaksi tasan kello viideltä. Ratikat, autot, ihmiset, kaikki. Autot tööttäilivät ja ihmiset seisoivat täysin paikoillaan. En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa.

Pienistä sateista huolimatta Varsovan kadut täyttyivät ihmisistä. Vanhassa kaupungissa oli paljon musiikkiesityksiä, paraateja ja muita näytöksiä. Itse jouduin jonkin moottoripyöräkulkueen keskelle.

Päivän kunniaksi ajattelin syödä jotakin tyypillistä puolalaista, ja löysin siihen täydellisen paikan meidän Spotted By Localsista (ylläri vaan…). Szynk Praskin ruokalistat olivat vain puolaksi, joita huonoa englantia puhuva tarjoilija sitten yritti kääntää minulle. Lopulta tilasin pinaattitäytteisiä dumplingseja, jotka maksoivat alle 5 €. Ei ehkä mikään maukkain kulinaarinen kokemukseni, mutta paikka itse oli autenttisen tuntuinen ja on hyvin mahdollista, että olin päivän ainoa turisti tässä ravintolassa.

Loppuillasta lähdin vielä keskustaan kävelemään ja kuvailemaan. Olen todella iloinen, kun vahingossa satuin tänne tänä päivänä. Onko joku muu joskus käynyt Varsovassa kansannousun vuosipäivänä? Mitä jäi mieleen?

Nyt soi: Ellie Goulding - My Blood

Vilnius II

Viimeiset päivät Vilnassa kuluivat kaupunkia ja museoita kierrellessä. Kävin esimerkiksi Vilnan nykytaiteen museon pelipatsailla. Museosta jäi parhaiten mieleen Rosa Barban videoinstallaatiossa vilahtanut lause, joka meni suunnilleen näin: "Your gaze is like a score of music where not a single note can be altered or misplaced."

Spirulina-smoothieta ja raakakurpitsaleipää avokadolla, tomaateilla ja aurinkokuivattujen tomaattien pyreellä. Raakaruokailijoiden kannttaa harkita Vilnaa seuraavaksi matkakohteekseen, sillä ainakin itse bongasin keskustassa jopa kolme raakaruokaravintolaa. Seesteinen RawRaw löytyy vanhasta kaupungista.

Tuo vanhassa kaupungissa sijaitseva katedraalin näköinen rakennus on oikeasti Vilnan keskusvankila.

Halės marketissa myytiin vurstien ja suolakurkkujen lisäksi ihanaa meloni-vihersmoothieta.

Liettuan kansanmurhan uhrien museosta. Museon päänäyttelyssä kerrottiin Liettuan nazi- ja neuvostovallan ajoista, ja samassa rakennuksessa oli Vilnan eniten keskusvankila, joka on viimeksi ollut KGB:n käytössä. Vankilasta tuli kovasti mieleen Tallinnan Patarei, mutta tätä Vilnan vankilaa oli selvästi siistitty museokuntoon. Vilnan KGB:n vankilassa tosin oli tarjolla enemmän tietoa paikan historiasta ja vankien olosuhteista kuin Patareissa. Jos reissaa Baltian pääkaupungeissa, kannattaa mielestäni käydä jokaisen neuvostohistorian museossa. Ne ovat keskenään kovin erilaisia, ja auttavat ymmärtää maiden rankkojen historioiden vaikutusta nykypäivään.

 

Ananas-porkkana-omenamehua Vegafessa. Jos asuisin Vilnassa, tämä olisi varmasti yksi vakkariravintoloistani. Vegafe on ashramin yhteydessä toimiva kasvisravintola, jossa sain tuon ihanan mehun lisäksi munakoisoa ja paneer-juustoa tomaattikastikkeessa. Todella hyvää, ja koko setille tuli hintaa alle 10 €. Vegacafeen tullessa piti riisua kengät jalastaan ja pöydän äärellä syötiin lattialla istuen. Ravintolassa soi meditaatiomusiikki ja suitsukkeet paloivat. Rauhallinen ja rentouttava ympäristö, josta tuli mieleen tammikuinen reissu Ubudin Anand Ashramiin.

Vilnan ainoa seinä, johon on laillista taiteilla graffiteja.

Nyt on kohta jo keskiyö, ja minä istun bussissa matkalla Varsovaan. Perille saavun vasta aamulla. Näitä yömatkusteluja on minulla tämän reissun aikana kolme, joten toivottavasti osaan nukkua ainakin jotenkuten bussissa. Mutta Puola!! Ihan mieletöntä päästä maahan, jossa muutamat tuttunikin ovat asuneet. Muutaman päivän päästä on siis luvassa lisää kuulumisiani, sillä kertaa sitten niistä Varsovan kokemuksistani. Hyvää yötä kaikille, lähettäkää nukkumatti tänne Liettuan ja Puolan välimaastoillekin :)

Vilnius

Odotin Vilnan olevan hyvin samanlainen Tallinnan ja Riikan kanssa. Tämä kaupunki on kuitenkin paljon isommman ja boheemimmman tuntuinen kuin pohjoisnaapurinsa.

Aivan Vilnan vanhan kaupungin keskustaan pääsee autolla, siellä on yhteensä yli 40 kirkkoa ja paljon maassivisempia rakennuksia kuin vaikkapa Tallinnassa. Yksi hyvä esimerkki on alla näkyvä Vilnan tuomiokirkko.

Eilen kävin ilmaisella kävelykierroksella, jossa kerrottiin historiallisten faktojen sijaan kiinnostavia tarinoita Vilnasta ja Liettuasta. En esimerkiksi tiennyt, että Vilna oli 1500-luvulla Euroopan suurin kaupunki (!!) ja että Liettua voitti koripallon maailmanmestaruuden kaksi kertaa 1940-luvulla.  

Vanhan kaupungin kaunis Literatų -katu. Kadun muureilla olevat laatat symboloivat liettualaisia, tai Liettuasta kirjoittaneita kirjailijoita. Näin pientä maata ei tosin hirveästi ole maailmankirjallisuudessa huomioitu, joten pienimmät ja negatiivisemmatkin maininnat ovat päässeet kadun muureille mukaan. Myös saksalainen Günter Grass on ansainnut laatan Literatųlle. Hän mainitsi Liettuan ohimennen yhdessä kirjassaan - kutsuen maata pieneksi, pimeäksi ja säälittäväksi.

Kävin muuten samanlaisella ilmaisella kävelykierroksella viime kesänä Barcelonassa, ja olin silloinkin erittäin tyytyväinen. Kannattaa ehdottomasti googlailla tietoa ilmaisista kävelykierroksista, jos on lähdössä kaupunkilomalle.

Eilen illalla treffasin vilnalaiset tiimiläiseni Marekin ja Šarūnaksen Spotted By Localsista. Pojat olivat aivan supersymppiksiä, ja he veivät minua Vilnan viihtyisimpiin baareihin. Illan parhaaksi paikaksi nousi Hostel Jamaikan baari, joka muistutti todella paljon Tallinnan lempparibaariani Red Emperoria. Jamaikassa tosin oli sisätilojen lisäksi yllä näkyvä ihana sisäpiha, ja viikonloppuiltaisin tarjolla on ruokaa yön pikkutunneille asti. Maanantai-iltana baari oli hieman tyhjillään, mutta tunnelma oli siltikin mukavan rento. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen paikka!

Liettualaista kylmää punajuurikeittoa ja paistettua juustoa. Täällä on varsin halpaa syödä ulkona - tämäkin annos maksoi n. 4,35€. Liettua siirtyy euroihin ensi vuoden alussa, mutta vielä toistaiseksi täällä käytetään litoja.

Vilnan keskellä sijaitsee mikrovaltio Užupis, joka edustaa iloisuutta ja ystävyyttä. Užupis julistautui itsenäiseksi tasavallaksi vuonna 1997,  ja  heillä on presidentti, pääministeri, iso liuta muita ministereitä ja perustuslaki. Kuka tahansa voi hakea Užupiksen joksikin ministeriksi: vaikkapa puiden tai rakkauden ministeriksi. Ministeriehdokkaat haastatellaan, ja onnistuneen haastattelun jälkeen saa ministerin pestin (mitä ikinä siihen sitten kuuluukaan).

Perustuslaki on käännetty yli 20 kielelle, myös suomenkielelle. Tässä muutamia poimintoja Užupiksen perustuslaista:

5. Jokaisella on oikeus olla ainutlaatuinen.

9. Jokaisella on oikeus laiskotella tai olla vain tekemättä yhtään mitään.

14. Jokaisella on joskus oikeus olla tietämätön velvollisuuksistaan.

26. Jokaisella on oikeus juhlia syntymäpäiväänsä tai jättää juhlimatta.

27. Jokaisen on muistettava nimensä.

Užupiksen vapauden aukiolta. Kuten arvata saattaa - Užupiksessa asuu lähinnä Vilnan taiteilijakansaa. Alue on todella viihtyisä pienine kahviloineen, taidenäyttelyineen ja graffitiseinineen.

Vilnassa pääsee ihailemaan kauniita näköaloja useammaltakin paikalta. 

Kolmen ristin mäki on Vilnan korkein kohta, ja yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä.

TV-torni ja Gediminaksen torni kolmen ristin mäeltä kuvattuna. Gediminaksen torni on myös yksi Vilnan tunnetuimmista maamerkeistä. Gediminaksen tornilta alkoi Baltian ketju, joka oli kahden miljoonan liettualaisen, latvialaisen ja virolaisen väkivallaton vastarinta neuvostovaltaa vastaan vuonna 1989. Ihmiset yksinkertaisesti muodostivat yli 600 km pituisen ihmisketjun Vilnasta Tallinnaan. Tällä oli tarkoitus osoittaa muulle maailmalle Baltian maiden halua itsenäistyä.

Minulla on aikaa kierrellä Vilnaa vielä huomiseen iltaan asti. Vielä on vaikka kuinka monta paikkaa, joissa haluaisin käydä. Odotettavissa on siis toinenkin Vilna-postaus. Aurinkoista tiistaita kaikille!

Nyt soi: Markus Rafael Nylund - Daylusions