Nägemist AIT

Find me from my new blog: anninanarhi.wordpress.com

Kopenhaagen

Christianshavn

Christiania

Flådebase

Rosenborg

Den lille havfrue

Tänä vuonna vietin vappua Lundissa, josta lensin takaisin Tallinnaan Kööpenhaminan kautta. Loman viimeisen päivän vietin yhden tosi siistin tyypin kanssa - kävimme kanaaliristeilyllä, söimme jättiläishampparit ja joimme kahveja puiston penkillä puhuen miehistä (mistä muustakaan). Rento ja huoleton päivä, jonka voisin elää uudestaan koska tahansa.

This year I celebrated May Day in Lund, and I flew back to Tallinn from Copenhagen. I spent the last day of my trip with a very cool woman. We went on a canal cruise, had giant burgers for linner and had coffees on a park bench talking about men (what else). A day that I could relive whenever.

♫ Wedding Crashers - Brenda

Lissabon

Tänä vuonna vietin juhannusta samassa seurassa ja paikassa kuin uutta vuottakin: Márion kanssa Lissabonissa.

This year I celebrated Midsummer in the same place and company as I celebrated New Year's: in Lisbon with Mário.

"My happy place" - sellaiseksi on Lissabon minulle muuttunut näiden kahden visiitin jälkeen. Molemmat reissut olivat niin iloisia ja Portugalin ilmapiiri on just eikä melkein mun mieleeni - talot ja itseasiassa koko kaupunki on täynnä väriä, ihmiset ihan oikeasti tanssivat ja laulavat kaduilla, kenelläkään ei ole kiire minnekään ja katukojuista saa ostettua take-away viiniä mukaansa.

Lisbon has become a "happy place" for me. Both of my trips have been full of joy and the atmosphere of Portugal is exactly to my liking - the buildings and as a matter of fact the whole city is full of color, people actually sing and dance on the streets, no-one is in a hurry to anywhere, and you can buy take-away wine on the streets.

Kävelimme ympäri ämpäri Lissabonia ja juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Hengailimme Márion kavereiden ja maailman symppiksimmän Cláudion kanssa. Viimeisenä päivänä söimme food courtissa (Time Out Mercado da Ribeira - suositteluni!) ja ihmettelimme maailmaa kattoterassilla.

We walked up and down the streets of Lisbon and talked about everything between heaven and hell and beyond. We hung out with Mário's friends and the world's most lovable Cláudio. On the last day we had dinner at a food court (Time Out Mercado da Ribeira - highly recommended!) and marveled the world from a roof top terrace.

Äiti sanoi minulle juuri, että sanonta "the world is your oyster" sopii minulle kuin nenä päähän. Sanoisin äidille, että "Europe is my oyster" sopii minulle tällä hetkellä paremmin. Tällä hetkellä olen nimittäin yksin Los Angelesissa, ja olo on suoraan sanottuna hieman orpo.

My mom just told me that the saying "the world is your oyster" fits me very well. I would correct her though… To say that "Europe is my oyster" would be more correct for now. Currently I am all alone in Los Angeles, and to be perfectly honest - I feel much out of place.

17-vuotiaana matkustin ensimmäistä kertaa täysin yksin. Vietin päivän Tukholmassa itsekseni, ja olo oli silloinkin hieman orpo. Kiertelin parit kaupat, otin päikkärit puistossa ja ostin ICA:sta Loka-vettä. Kokemus oli kaikessa pelottavuudessaan kuitenkin voimauttava. Kun tajusin pienimpienkin asioiden tuntuvan jännittävältä yksin reissatessani, aloin käyttää kaiken ylimääräisen rahani Euroopassa reissaamiseen. Pitkälle ollaan päästy tuon Tukholman päiväreissun jälkeen. Nykyään samanlainen matka olisi kuin takapihalle lähtisi, koska totta puhuen - tämä puolen vuoden välein Portugalissakin reissaaminen alkaa jo tuntua siltä, heh.

I was 17 when I first traveled alone. I spent a day in Stockholm all by myself, and then too, I felt a little out of place. I went into a couple of stores, slept in a park, and bought Loka water from ICA. In everything that I worried about before and during that trip, I ended up feeling empowered. When I had had the realization that even the smallest and most insignificant of things feel exciting while solo-traveling, I started using all of my extra money for traveling Europe. I have gone a long way after my day trip to Stockholm. Nowadays a similar trip would feel like going to my backyard, because lately, that is how I almost feel about going to Portugal every half year, heh.

Ruotsin reissusta on nyt viisi vuotta. Mitäköhän mietin tästä LA:n reissusta viiden vuoden kuluttua? Mietinkö silloin, että olinpas hassu, kun jännitin sitä reissua? Toivon niin. En tunne ketään Losissa. Yksi syy kevytmieliseen ja huolettomaan Euroopan reissailuuni on se, että olen tavannut niin paljon ihmisiä eri puolilta Eurooppaa Tallinnassa. On helppoa mennä uuteen paikkaan, kun on kuullut juttua kyseisen paikan tavallisesta arkielosta. Ja se vasta luksusta onkin, kun saa jakaa toisen arkielämää itselleen uudessa paikassa - kuten nyt tein jo toista kertaa Lissussa. Tulen viettämään seuraavan vuoden suurimmaksi osin amerikkalaisten ja mikronesialaisten kanssa. Olen jo varma, että he tulevat avartamaan maailmaani samalla tavalla kuin eurooppalaiset ystäväni avarsivat maailmaani Tallinnassa. Ehkä siis vuoden päästä voin jo melkein sanoa, että 'the world is my oyster'...

It has been five years since my trip to Sweden. How will I feel about this LA trip in five years time, I wonder. Will I think that I was a little silly for being a little nervous for that trip? I hope so. I don't know anyone here. One reason for my light attitude while traveling in Europe is that I have met so many people from around Europe in Tallinn. It is a lot easier to go to a new place after having heard normal things about everyday life of that particular place. What is even better is being able to share someone's everyday life in a new place - like I've done now twice in Lisbon. I will spend next year mostly with Americans and Micronesians. I am already sure that they will broaden my worldview similarly as my European friends in Tallinn did. So who knows - maybe in a year I'll be closer to being able to say that 'the world is my oyster'...

Mutta nyt - lounas & Venice Beach!

But now - lunch & Venice Beach!

♫ Suad - Blue sign

1Home

Kun muutin Tallinnaan syksyllä 2012, kävimme asuntonäytöissä äitini kanssa niin, että jalat rakkuloituivat ja me turhaannuimme toisiimme. Tämä ei ollut siksi, etteikö sopivaa asuntoa olisi löytynyt. Päinvastoin! Olisin voinut muuttaa mihin tahansa käymistämme asunnoista - kaikki olivat tilavia kaksioita, keskeisillä sijainnilla, heti vapaina ja alle 500 euron kuukausivuokralla.

Päädyin 48 neliöiseen kaksioon, jossa oli moderni keittiö, kauniit kalusteet, pesukone ja uuni, riippukeinu, autopaikka ja varasto, enkä maksanut vuokraa juuri mitään. Tallinna on tunnettu tällaisista edullisista "luksus-opiskelijabokseista", mutta valitettavasti asuntomarkkinat ovat muuttumassa. Viime syksyllä kävin katsomassa kaverini kanssa hänelle yksiötä. Yksiö sijaitsi oman kämppäni välittömässä läheisyydessä, oli puolta pienempi ja suunnilleen samanhintainen. Asunnonomistaja pyysi kaveriani jättämään itsestään tietoja - asuntoa oli nimittäin käynyt katsomassa satakunta pontentiaalista vuokralaista.

Tallinnan asuntomarkkinat ovat muuttuneet merkittävästi tässä kolmen vuoden aikana, eikä sopivan löytäminen ole enää yhtä helppoa kuin mitä se on joskus ollut. Syksyllä tänne muuttavat varmasti mietiskelevät erilaisia vaihtoehtoja ja nyt vinkkaisin teille Tallinnan ainoasta yliopisto-opiskelijoille tarkoitetusta asunnonvälitysfrimasta. 1Home!

Homma toimii niin, että asumispaikkaa vailla olevat opiskelijat jättävät yhetystietonsa 1Home:n sivuille, ja 1Home:n porukka ottaa kiinnostuneihin yhteyttä. Yritys on suomalaisomisteinen, ja koko henkiläkunta englannintaitoista porukkaa. Kielimuuria ei siis tarvitse pelätä! 1Home välittää täysin remontoituja soluasuntoja, yksiöitä ja kaksioita, joita tulee lisää viikoittain. Asunnot sijaitsevat Tallinnan keskustassa ja yliopistoja lähellä, ja vuokraa maksetaan 150 - 300 € kuukaudessa. Parasta on, ettei 1Home peri vuokralaiselta välityspalkkiota.

Yhteistyössä 1Home:n kanssa suosittelen kaikkia tänne muuttavia opiskelijoita tsekkaamaan 1Home:n nettisivut: https://1home.ee

Onnea uuden kodin metsästykseen!

♫ Ellie Goulding - Lights

Itaalia

Bergamo

Pizza al trancio @ Duomo

Malcesine

Malcesine

Peschiera del Garda

Zenato

Riva

Juuri ennen valmistumista vietin viikon Italiassa. Loma alkoi Milanosta ja Bergamosta ystäväni Triinin kanssa ja jatkui juhlistamalla enokummisetäni synttäreitä Garda-järvellä. Pohjois-Italia on itsessäänkin aika ihana, mutta tämän reissun teki seura. Triin on asunut koko vuoden Itävallassa, emmekä olisi ehtineet nähdä Tallinnassa ennen lähtöäni Mikronesiaan. Gardalla oli synttärisankarin lisäksi yli 20 perhetuttua & sukulaista - oli hauskaa reissata niin suuren jengin kanssa. Päivät kuluivat pääosin syödessä, mikä ei ollenkaan haitannut tässä pizzan, pastan ja proseccon maassa.

Just before graduation I spent a week in Italy. The trip began in Milan and Bergamo with my friend Triin and continued to Lake Garda to celebrate my god father/uncle. Northern Italy is pretty amazing as it is, but this trip was made by the company. Triin has lived the past year in Austria, and we would have not had the chance to see each other in Tallinn anymore, as I will already be making my way to Micronesia by the time she returns. Along with the birthday boy I met over 20 family members & friends at Garda - it was so fun to travel with such a large group. I mostly just ate during the trip, which was not a bad thing at all in the land of pizza, pasta, and prosecco.

Seuraavaan reissuun lähdenkin jo ylihuomenna. Tällä kertaa lähden kauemmas kuin koskaan - sinne Mikronesiaan. Jännittää jo aika paljon ;) Kirjoittelen vielä muutamia postauksia tässä blogissa ja Mikrossa siirryn sitten aivan uuteen blogiin, siitä lisää silloin!

I'm off to my next trip already the day after tomorrow. This time I'm going the furthest I have ever been - Micronesia. I'm quite nervous ;) I have some more posts coming up on this blog, but in Micro I'll switch to a whole new blog. More on that then!

♫ MØ - Waste of Time

Cruisin' Setúbal

Setúbal oli sellainen kaupunki, jonne en tosiaankan olisi eksynyt ilman sieltä kotoisin olevaa Máriota. Mutta juuri tällainen onkin parasta... Kun elämä hassusti vie sellaisiin paikkoihin, joiden olemassaolosta ei koskaan tiennytkään. Setúbaliin otimme mukaamme kaksi sekopäistä brasilialaista, vietimme koko päivän rannalla, söimme caracóiseja eli portugalilaisia etanoita, ja auringon laskiessa ajelimme vuorilla. Roikutimme päitämme ikkunoista, joimme giniä kalliolla, huusimme kuullaksemme omat kaiumme ja lauloimme Bon Jovia, kun autosta puuttui radio. Harvoin sitä tuntee itsensä niin vapautuneeksi.

Setúbal is a place I would have most likely never visited had I not met the Setúbalese Mário a year ago. But this is what is so good about life… It takes you to places you didn't know exist. We took two crazy Brazilians with us, spent the whole day at the beach, had Portuguese snails, caracóis, and drove to the mountain at sunset. We stuck our heads out the window while driving, drank gin looking out to the mountains, kept shouting just to hear our own echoes, and sang Bon Jovi, as our car lacked of a radio. Quite rarely one feels so liberated.

♫ SunnuntaiBulla

Kus sa oled?

Minne aika aina katoaa - viimeksi postasin yli kuukausi sitten (!?)

Where does time always disappear - I posted a month ago the last time (!?)

Viime kuukausi on ollut erittäin tapahtumarikas ja täynnä riemua. Olen melkein kokonaan muuttanut tavarani pois Tallinnasta, viettänyt viikon Italiassa, yhden yön Amsterdamissa ja pitkän viikonlopun Portugalissa. Olen majoittanut yhteensä 9 ihmistä luokseni viime kuussa, tehnyt kolme radiolähetystä ja ostanut lentoliput Losiin. Niin ja tittelini muuttui humanististen tieteiden kandidaatiksi viikko sitten. (!!)

The last month has been extremely eventful and full of joy. I have moved almost all of my stuff from Tallinn, spent a week in Italy, a night in Amsterdam, and a long weekend in Portugal. I have had all together 9 people staying with me in the past month, I've recorded three radio shows, and bought flight tickets to LA. Oh and my title changed into Bachelor of Humanities a week ago. (!!)

Olen ollut niin vahavasti tässä ja nyt - en ole murehtinut Tallinnasta lähtöä tai Mikronesiaan muuttoa, vaan leijailut kuin jossain omassa kiitollisuuden pilvessäni. Kolme parasta elinvuottani, kolme Tallinna-vuottani, ovat muutaman hassun päivän jälkeen ohi. Eilen pidimme valmistujais- ja läksiäisjuhlani Espoossa, eikä ihminen varmaan voi olla iloisempi kuin minä eilen.

I have been strongly present - I haven't dreaded leaving Tallinn or moving to Micronesia, but lived in my own little bubble of gratitude. The three best years of my life, my three years in Tallinn, are coming to an end in just a few days. Yesterday we celebrated my graduation and farewell party in Espoo and I don't think a person can be happier than what I was yesterday.

Sellaista onnen ja ilon sekamelskaa täällä. Palataan pian!

A bit of joy and some memories this time. Talk to you soon!

♫ Younghearted - Hyvä Näin