Mikroneesia

Mikronesia. Väkiluvultaan suurinpiirtein Tarton kokoinen saarivaltio keskellä valtameriä.

Micronesia. A country about the size of Tartu in the middle of the Pacific Ocean.

En ole koskaan tavannut ketään, joka olisi käynytkään kyseisellä saarella.

I have never met anyone who would have even been to that island.

Luin, että mikronesialiset juoruilevat paljon. Saarella ei ole tarjolla oikein muutakaan viihdykettä, kuulemma. Saaren uudet asukit ovat luonnollisesti kaikkein mehukkaimpien juorujen uhreja.

I read that Micronesians like to gossip a lot. Apparently that is one of the only forms of entertainment on the island. Naturally the newest island-dweller is the source of the juiciest rumors.

Naisilla housut katsotaan provosoiviksi vaatekappaleiksi. Paikallisia muumuu-mekkoja käyttävät ulkomaalaisnaiset hyväksytään nopeammin mukaan yhteisöön kuin niitä käyttämättömät.

Pants are seen as provocative clothing on women. Foreign women who wear local muumuu dresses are accepted to the community more easily than those who do not.

Mikronesia sijaitsee Havajin ja Aasian välissä. Aikaero Helsinkiin ja Tallinnaan on kahdeksan tuntia. Sadekausi on kesäkuusta marraskuuhun, mutta lämpötila on korkealla vuoden ympäri. Mikronesian virallinen kieli on Englanti, mutta saarelaisten omia kieliä puhutaan myös. Maksuvälineenä toimii Amerikan dollarit ja Internet saatiin pääsaarelle Pohnpeille vuonna 2010.

Micronesia is located between Hawaii and Asia. The time difference to Helsinki and Tallinn is 8 hours. The rainy season is from June to November, but the temperature is high year round. The official language is English, but several local languages are also spoken. The currency used is the United States dollar and Internet came to the main island Pohnpei in 2010.

Muutto Mikronesiaan. Siinäpä oli ajatus, jota täytyi hetki pureskella.

Moving to Micronesia. Now there was a thought I needed to process a little.

Jännittääkö minua? No totta hemmetissä - suorastaan hirvittää. Mennä nyt sinne opettamaan matematiikkaa räikeä muumuu-mekko päälläni. Välttelemään vuorotellen chuukinkielisiä juoruilijoita ja korkeista palmuista putoilevia kookospähkinöitä. Olla kokonainen vuosi saarella, josta viikonloppureisulle lähteminen on miltei mahdotonta. Jouluksi kotiin palaamisesta nyt puhumattakaan.

Am I nervous? Terribly so. To teach mathematics wearing a bright muumuu dress. To avoid Chuukese gossip and coconuts falling from high palm trees. To be on an island for the whole year, as taking a weekend trip will be virtually impossible. Not to mention coming home for Christmas.

Mikä saa minut lähtemään? Tähän olen kirjoittanut jo useamman vastauksen, mutta yksinkertaisesti - haluan järkyttää maailmankuvaani. En ole koskaan ollut noin kaukana kotoa, enkä tunne kovin montaa, joka olisi. Villeimmissä unelmissani olen päässyt vain Ranskan Polynesiaan asti, Mikronesia on ollut vain nimeltään ja suurinpiirteiseltä sijainniltaan tuttu. Minua pelottaa ja jännittää, mutta hyvällä tavalla. Tiedän, että tulen turhaantumaan ja kohtaamaan vaikeuksia seuraavan vuoden aikana. Tiedän myös, että tulen selviämään niistä. Miksen selviäisi? Muutkin ovat tehneet tämän tapaisia juttuja ja vielä extreemimpiäkin. Tai siis, ehken selviäkään, sen voi nähdä vasta sitten. Ja jos en selviä, kotiin voi aina palata. Vaikeuksien, itkun ja ikävän lisäksi näen tulevassa vuodessa paljon hyvää. Rauhallisen elämäntahdin, aurinkoisen synttäriaamun marraskuun 27. päivänä, pienimmänkin onnistumisen tunteen täysin vieraassa työ- ja elinympäristössä. En halua olla se, joka vuosien päästä sanoisi: "Olisin voinut mennä Mikronesiaan vapaaehtoistöihin, mutta enpä mennytkään." Minulla ei ole opiskeluja, työpaikkaa, lapsia tai poikaystävää. Mikronesia, tai vastaava kohde, on nyt, tai ei koskaan.

What makes me want to leave? I have already written several paragraphs to answer this question, but simply put - I want to shake my worldview. I have never been so far from home, and I do not know of too many who have. In my wildest dreams I have only reached French Polynesia, I have been familiar with Micronesia only by its name and approximate location. I am scared and nervous, but in a good way. I know I will face frustrations and all sorts of difficulties next year. I also know that I will overcome them. Why wouldn't I? Other people have done similar and even more extreme things than this before. Or who knows, perhaps I won't overcome the challenges of coming year, we won't know until it is their time. If I won't, I can always come back home. Along with the struggles and tears I see a lot of good in the coming year. A relaxed lifestyle, a sunny morning on my birthday on November 27th, the slightest feeling of accomplishment in an entirely new working and living environment. I do not want to be the person who would after years say: "I could have volunteered in Micronesia, but…" I don't have a job, a boyfriend, or children. Micronesia, or a similar destination, is now or never.

Abivuonna kaverini merikitsi luokkalaisiamme Facebookissa pyörivään kuvaan. Kuvassa oli eri henkilötyyppejä vastaavia tekstejä, esimerkiksi tekstejä himourheilijalle, romantikolle, vitsiniekalle, tietokonenörtille, jne - ymmärrätte varmaan pointin. Minut oli myös merkattu yhden tekstin kohdalle. Muistan sen tekstin vieläkin - olin nimittäin aika otettu tästä merkinnästä.

During our senior year in high school, my friend was tagging our class members on a picture that was circulating in Facebook. The picture had texts for different types of people, for example texts for jocks, lovebirds, class clowns, nerds, etc - you probably get the point. I was also tagged on one of the texts. I still remember the text - as I was rather taken by this tag.

Se, joka menee, eikä meinaa.

(Much snappier in Finnish, but something like "the one who goes rather than thinks about going.")

Nyt soi: Lana Del Rey - Bel Air