Myönnän. Pakkoruotsia vastustavat argumentit ovat yleensä vahvempia, kuin sitä puolustavat.
Ruotsin puhujia on maailmassa noin 10 miljoonaa. Venäjä on myös tärkeä kieli suomalaisille, ja sitä puhuu yli 250 miljoonaa ihmistä. Suurin osa suomenruotsalaisista puhuu suomea, ja suurin osa ruotsalaisista puhuu englantia. Venäjällä puhutaan paljon vähemmän ja huonommin englantia, kuin Ruotsissa. Otin esimerkikseni venäjän, mutta yhtä hyvin tässä yhteydessä olisi toiminut myös kiina, ranska, arabia, espanja, saksa, ja vaikka mikä muu. Miksi siis opetella ruotsia, kieltä, josta ei niinkään hyödy?
Tätä on vaikea kieltää. Mutta silti - aion äänestää keväällä vain sellaista ehdokasta, joka pitää ruotsin opiskelun puolta. Miksi?
Ruotsin opiskelua vastustetaan kiihkeästi. Se on milloin turhaa, milloin tyhmää, milloin epämotivoivaa. Ruotsin tunnit vievät lasten kallisarvoista opiskeluaikaa, jota pitäisi sen sijaan käyttää jonkin tärkeämmän maailmankielen opiskeluun.
Miksei mitään muuta oppiainetta olla koskaan vastustettu yhtä kiihkeästi? Miksi lasten pitää opiskella erikseen kuvaamataitoa, käsitöitä ja puutöitä? Miksei näitä oppiaineita niputettaisi yhteen, jotta säästettäisiin sitä kultaista opiskeluaikaa? Miksei tästä keskustella eduskunnassa?
Siksi, koska puutyöt eivät saa ihmisten verta kiehumaan. Kenelläkään ei ole vahvoja tunteita oman, tai etenkään toisten, käsityöntaitoja kohtaan. Jos lapsi ei opi peruskoulun kuvaamataidon tunnilla piirtämään kuin Picasso, ei siitä kukaan närkästy. Kielet sen sijaan herättävät ihmisessä paljonkin tunnetta. Kielitaito määrittelee ihmistä, halusi hän sitä tai ei. Uskon siis, että takana on jokin pintaa syvempi syy, kun ihminen vastustaa ruotsin opiskelua intohimoisena. Pelkään, että se syy on suvaitsemattomuus erilaisuutta kohtaan. En tällä tarkoita, että kaikki pakkoruotsia vastustavat ovat suvaitsemattomia. Tarkoitan nimenomaan niitä, jotka tekevät pakkoruotsista (tai vaihtoehtoisesti -suomesta) henkilökohtaisen ongelmansa, vaikka omat kouluvuodet ja ruotsin opiskelut olisivat jo kauan sitten kullattuja muistoja. Tällaiset ihmiset eivät huomioi kaikkia maassamme asuvia tasapuolisesti. Ja tällaisia ihmisiä on paljon - ei pakkoruotsista muuten keskusteltaisi näin tulisesti.
Ruotsia opiskellaan minimissään kolme vuotta peruskoulussa. Se ei taatusti vie kenenkään huomiota muista opiskeluista. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei kielitaidosta ole koskaan haittaa. Siksi kolme vuotta ruotsin opiskelua on täysin suotavaa, vaikka mieleen jäisikin vain hej ja hur mår du. Silloin osaa ainakin avata keskustelun toisella kielellä, mikä nähdään yleensä hienona eleenä. Ja vaikkei ruotsia täydellisesti oppisikaan koulussa, antaa se sen ja muiden kielten oppimiseen hyvän pohjan.
Sen sijaan siitä olisi minusta paljonkin haittaa, jos emme tuntisi läheisintä naapurikansaamme ja jos emme suvaitsisi niitä, joiden äidinkieli on maamme toinen kieli. Ruotsin opiskelu kasvattaa lapsien tietoisuutta maamme toisenkielisistä ihmisistä, maamme historiasta ja suhteistamme muihin Pohjoismaihin. Kieli sitoo ihmisiä yhteen - ruotsin opiskelu sitoo suomenkielisiä niin ruotsinkieliseen vähemmistöömme kuin kaikkiin pohjoismaalaisiinkin. Kun toiseen kieliryhmään on jonkinlainen tunneside, auttaa se hyväksymään tämän toisen kieliryhmän.
Kielitaito on aina rikkaus, samoin kuten on kaksikielinen kansakuntakin. Tätä ajattelua pitää vaalia ja opettaa lapsille. Ruotsin poistaminen peruskoulun opetussuunnitelmasta viestisi jotain muuta. Kieltämättä, ruotsin sijaan voitaisiin opiskella jotakin maailmankieltä. Mutta tuottaisiko tämä liike muka oikeasti kielitaitoisempaa kansaa? Pakkovenäjästä valitettaisiin tasan yhtä paljon kuin pakkoruotsistakin. Ja kuinka moni niistä, jotka ovat lukeneet pitkän saksan peruskoulussa, osaavat ja uskaltavat kieltä käyttää oikeasti? Ruotsin poistamisesta opetussuunnitelmasta olisi vähemmän hyötyä kuin haittaa.
Nyt soi: Lykke Li - Love Me Like I'm Not Made Of Stone
Ruotsin opiskelua vastustetaan kiihkeästi. Se on milloin turhaa, milloin tyhmää, milloin epämotivoivaa. Ruotsin tunnit vievät lasten kallisarvoista opiskeluaikaa, jota pitäisi sen sijaan käyttää jonkin tärkeämmän maailmankielen opiskeluun.
Miksei mitään muuta oppiainetta olla koskaan vastustettu yhtä kiihkeästi? Miksi lasten pitää opiskella erikseen kuvaamataitoa, käsitöitä ja puutöitä? Miksei näitä oppiaineita niputettaisi yhteen, jotta säästettäisiin sitä kultaista opiskeluaikaa? Miksei tästä keskustella eduskunnassa?
Siksi, koska puutyöt eivät saa ihmisten verta kiehumaan. Kenelläkään ei ole vahvoja tunteita oman, tai etenkään toisten, käsityöntaitoja kohtaan. Jos lapsi ei opi peruskoulun kuvaamataidon tunnilla piirtämään kuin Picasso, ei siitä kukaan närkästy. Kielet sen sijaan herättävät ihmisessä paljonkin tunnetta. Kielitaito määrittelee ihmistä, halusi hän sitä tai ei. Uskon siis, että takana on jokin pintaa syvempi syy, kun ihminen vastustaa ruotsin opiskelua intohimoisena. Pelkään, että se syy on suvaitsemattomuus erilaisuutta kohtaan. En tällä tarkoita, että kaikki pakkoruotsia vastustavat ovat suvaitsemattomia. Tarkoitan nimenomaan niitä, jotka tekevät pakkoruotsista (tai vaihtoehtoisesti -suomesta) henkilökohtaisen ongelmansa, vaikka omat kouluvuodet ja ruotsin opiskelut olisivat jo kauan sitten kullattuja muistoja. Tällaiset ihmiset eivät huomioi kaikkia maassamme asuvia tasapuolisesti. Ja tällaisia ihmisiä on paljon - ei pakkoruotsista muuten keskusteltaisi näin tulisesti.
Ruotsia opiskellaan minimissään kolme vuotta peruskoulussa. Se ei taatusti vie kenenkään huomiota muista opiskeluista. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei kielitaidosta ole koskaan haittaa. Siksi kolme vuotta ruotsin opiskelua on täysin suotavaa, vaikka mieleen jäisikin vain hej ja hur mår du. Silloin osaa ainakin avata keskustelun toisella kielellä, mikä nähdään yleensä hienona eleenä. Ja vaikkei ruotsia täydellisesti oppisikaan koulussa, antaa se sen ja muiden kielten oppimiseen hyvän pohjan.
Sen sijaan siitä olisi minusta paljonkin haittaa, jos emme tuntisi läheisintä naapurikansaamme ja jos emme suvaitsisi niitä, joiden äidinkieli on maamme toinen kieli. Ruotsin opiskelu kasvattaa lapsien tietoisuutta maamme toisenkielisistä ihmisistä, maamme historiasta ja suhteistamme muihin Pohjoismaihin. Kieli sitoo ihmisiä yhteen - ruotsin opiskelu sitoo suomenkielisiä niin ruotsinkieliseen vähemmistöömme kuin kaikkiin pohjoismaalaisiinkin. Kun toiseen kieliryhmään on jonkinlainen tunneside, auttaa se hyväksymään tämän toisen kieliryhmän.
Kielitaito on aina rikkaus, samoin kuten on kaksikielinen kansakuntakin. Tätä ajattelua pitää vaalia ja opettaa lapsille. Ruotsin poistaminen peruskoulun opetussuunnitelmasta viestisi jotain muuta. Kieltämättä, ruotsin sijaan voitaisiin opiskella jotakin maailmankieltä. Mutta tuottaisiko tämä liike muka oikeasti kielitaitoisempaa kansaa? Pakkovenäjästä valitettaisiin tasan yhtä paljon kuin pakkoruotsistakin. Ja kuinka moni niistä, jotka ovat lukeneet pitkän saksan peruskoulussa, osaavat ja uskaltavat kieltä käyttää oikeasti? Ruotsin poistamisesta opetussuunnitelmasta olisi vähemmän hyötyä kuin haittaa.
Nyt soi: Lykke Li - Love Me Like I'm Not Made Of Stone
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti