Tällä hetkellä tulevaisuus kutkuttaa, ja pää katoaa unelmien pilviin vähän väliä. Minulla on aika suuria suunnitelmia, ja suoraan sanottuna olisin jo valmis muuttamaan Tallinnan maisemat toisiksi.
On aika vaikeaa keskittyä nyt nauttimaan viimeisistä hetkistä Tallinnassa, kun mieli on pääosin kirmannut jo muualle.
Tämä tulevaisuudessa eläminen kuitenkin ärsyttää. Sitä kun ei koskaan tiedä, että onko niitä tulevia hetkiä edes olemassakaan. Mitä tahansa voi käydä ja sattua, ja kun kaikki on nyt hyvin, niin miksen nauttisi siitä.
Tallinnan elämässäni nautin eniten sen rentoudesta. Kavereiden kanssa ei tarvitse sopia lounastreffejä viikkoja etukäteen, eikä elää Reittioppaan orjana. Herään, kun ei enää väsytä, ja syön, kun on nälkä. Käyn lenkillä, kun siltä tuntuu, ja opiskelen vaihtelevasti kotona, kirjastossa tai kahviloissa. Tämä sopii minulle, ja olen saanut hommani aina hyvin hoidetuksi. Nykyään selviän arkipäivistäni ilman pahempia yllätyksiä ja ihmetyksiä, eikä kielimuurikaan enää vaivaa.
Näin ei välttämättä tule aina olemaan. Nyt on hyvä hetki pysähtyä ja arvostaa tätä elämää, jonka olen tänne itselleni rakentanut. Nauttia siitä ja kokea vielä uusia juttuja. Haluaisin käydä keväällä vielä TV-tornissa ja Olevisten kirkon katolla, NOAssa ja parissa galleriassa, hodariravintolassa ja Rummussa. Olen Tallinnassa vielä kesäkuun loppuun asti, joten vielä ehdin tehdä täällä vaikka mitä. Seuraavasta elämänkäänteestäni kuulen toivon mukaan mahdollisimman pian.
Hyvää pääsiäistä niin levollisille kuin minunlaisilleni levottomillekin sieuluille. xx
Nyt soi: Jukka Poika - Kylmästä lämpimään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti