Seda ja toda

Huomenta päivää. Tallinna on taas kerran tarjonnut menoa ja meininkiä näin lukuvuoden alkajaisiksi. Luulen kuitenkin, että syksyn suurin bileaalto on jo lyönyt rantaan, ja nyt olisi pikku hiljaa alettava panostaa sata lasissa viimeiseen kouluvuoteen. Tässä siis hieman kuvia & tunnelmia viime päiviltä, nyt palailen Nietzschen ja Platon pariin.

Palasin kotiin yhtenä kauniina sunnuntai-iltana. Loppukesä = rakkautta.

Olisin voinut nimetä viime viikon Ben & Jerry's -viikoksi; silloin tuli syötyä yksi jos toinenkin jäätelöpurnukka. Solarikseen oli tullut niin paljon uusia makuja, jotka oli tottakai kaikki testattava.

Sovimme tämän ryhmän (+peilikuvasta poisjääneiden miesten) kanssa, että tänä vuonna tapaamme kerran kuukaudessa dinnerin merkeissä. <3 Tämä dinneri syötiin uudessa Frank -nimisessä ravintolassa. Rafla taisi nousta kaikkien yhdeksi uudeksi lempparipaikaksi, joten siitä ehdottomasti luvassa postausta myöhemmin.

Löysin uuden hengailupaikan Tallinnasta. Pääkirjaston katolta avautui hienot näkymät vanhaan kaupunkiin, ja ilta-aurinko paistoi sinne kivasti. Lisäksi se oli hyvä paikka portugalilaisen tanssin opetteluun Anan kanssa.

Uuden viinikaupan maistelutilaisuudessa Stefin, Sallan, Petran ja Alexin kanssa. Makeat hedelmäviinit eivät ihan uponneet meikäläisiin, mutta juustot, sushit ja cocktailpalat sitten senkin edestä.

Yliopistomme rehtori toivotti meidät tervetulleiksi kouluun puheella, skumpalla, pikkupurtavalla ja kakulla. On se meidän koulu välillä vaan maailman paras paikka.

Mitäs kaikille kuuluu ja mitenkäs teidän syksyt ovat alkaneet?

Nyt soi: The xx - Angels

Remarks by the President of United States Barack Obama

Viime keskiviikkona tälläydyin tavallista asiallisemmaksi; päivälle oli suuria suunnitelmia. Kuten jo viimeisin Instagram -kuvani ja vanhempieni kaveriporukoissa viraliksi mennyt selfie-videoni kertoo: pääsin seuraamaan Yhdysvaltojen presidentin Barack Obaman puhetta Tallinnan Nordea Kontserdimajaan.

Chicagolainen ystäväni Lindsey järjestää itsensä aina sinne, missä tapahtuu. Oli mahtavaa kokea presidentin puhe juuri hänen kanssaan.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Yhdysvaltojen presidentti teki virallisen valtiovierailun Viroon. Vierailun tarkoituksena oli osoittaa, että Yhdysvallat ja NATO tukevat Viroa ja muita Baltian maita. Virossa on kieltämättä ollut hieman jännitettä Ukrainan kriisin takia. Virossa on suuri venäjänkielinen vähemmistö, ja presidentti Putin sanoi vuoden vaihteessa olevan huolissaan Viron venäjänkielisen väestön hyvinvoinnista. Olen kysellyt kavereideni fiiliksiä tästä, ja monien mielissä on pyörähtänyt kauheita mitä jos-ajatuksia. Reservissä olevia tuttujani on yllättäen kutsuttu kertausharjoituksiin. Viro kuuluu NATOon, mutta täällä on epäilty tulisiko NATO oikeasti Viron avuksi tarvittaessa. Vaikken ole koskaan uskonut mihinkään oikeaan uhkaan, olen minäkin muutaman kerran miettinyt miten minulle kävisi, jos Virossa ei olisi enää turvallista olla.

Info-tilaisuudessa kuulimme Lindseyn kanssa Olivian sanovan, että vapaaehtoisille olisi edelleen tarvetta. Me tulimme väliin ja sanoimme, että saisimme varmasti hommattua kavereitamme mukaan huomiseksi. Ajattelimme, että tämä olisi ekstra-spesiaalia amerikkalaisille ystävillimme Davidille ja Addielle, ja niin he tulivat kansamme vapaaehtoisiksi yhdessä Davidin kämppiksen Anilin kanssa. Oli ihan mahtavaa jakaa tämä kokemus ihanien kavereiden kanssa. <3

Obama piti noin 2000 kutsuvieraalle puheen, jossa hän vakuutti, että NATO ja Yhdsyvallat tukevat Viroa ja muita Baltian maita. Itse sain kunnian olla seuraamassa puhetta toiselta riviltä (!!), ja voin sanoa, että vieläkin menee kylmät väreet, kun muistelen tilaisuutta. Olen nähnyt erittäin hyviä puhujia ennenkin, mutta - Obama oli aivan omaa luokkaansa. Puhe oli erittäin vaikuttava ja koskettava, melkein itkin Nordea Kontserdimajassa ja melkein itken nytkin omassa kodussani, kun luen puhetta jälkeen päin. Hän lupasi Yhdysvaltojen ja NATOn apua ja tukea Virolle ja toisille Baltian maille aina, kun sille on tarve. Tulin tästä erittäin hyvälle mielelle ja jollakin tapaa rauhoituin. Kaikki on hyvin täällä Eestimaalla, meistä välitetään ja meitä autetaan.

"The defense of Tallinn and Riga and Vilnius is just as important as the defense of Berlin and Paris and London."

"We’ll be here for Estonia. We will be here for Latvia. We will be here for Lithuania. You lost your independence once before. With NATO, you will never lose it again."

Puheen löydät täältä.

Sain toivottaa kunniavieraan, Afganistanin sodan veteraanin, ystäväni Alexin tervettulleeksi tapahtumaan. Kuvassa myös tyttöystävä Petra, toinen erityisen tärkeä ystävä, opiskelu- ja työkaverini. 

Kaikkia varmasti ihmetyttää yksi asia. Ja kuten isäni asian osuvasti ilmaisi: miten ja MIKSI pikku Annina pääsi yhden maailman vaikutusvaltaisimman henkilön ykstyistilaisuuteen? Ystäväni Emmet tekee töitä USA:n suurlähetystön kanssa, ja hän kuuli Obaman tilaisuudessa olevan innokkaiden vapaaehtoisten puutetta. Tämän kuullessaan Emmetille tuli mieleen Tallinnan innokkaimmat 4th July -juhlien hostit Annina ja Lindsey. Hän siis kertoi meille tästä mahdollisuudesta, ja mienimme Obaman saapumista edeltävänä päivänä info-tilaisuuteen, jossa lupauduimme lippujen tarkastajiksi. Seuraavana päivänä ilmeni, että lippujen tarkastamiseen tarvitsikin toimivaa älypuhelimen kameraa. Kerroin tiimin vetäjälle Olivialle, että minulla toimii ainoastaan selfie-kamera, johon hän vastasi: "Oh, in that case you can be the one checking tickets at the VIP-entrance." Näin pääsin toivottamaan esimerkiksi Viron entisen presidentin Rüütelin tervetulleeksi seuraamaan Obaman puhetta. Terveiset äidille: bilettäminen selvästikin kannattaa, terveiset ukille: rikkinäisestä puhelimesta voi olla yllättävää hyötyä.

Lisää tärkeitä ihmisiä: vierelläni Julia, joka oli kovalla työllä ja koulumenestyksellään saanut kutsun seuraamaan tapahtumaa. Toistan itseäni, mutta tämä kokemus olisi ollut paljon laimeampi, jos en olisi päässyt jakamaan sitä näiden mahtityyppejen kanssa.

En edellenkään usko, että tämä oikeasti tapahtui. Olin vain muutaman metrin päässä Yhdysvaltojen presidentistä, hengailin hänen henkivartijoiden kanssa, tervehdin Toomas Ilvestä, olin mukana järjestämässä historiallista tapahtumaa Virossa… Viimeinen asia, jonka olisin ikinä kuvitellut minulle tapahtuvan, kun päätin lähteä Tallinna ülikooliin opiskelemaan. Muistoksi sain napattua mielestäni ihan hyvän kuvan Herra Presidentistä.

Nyt soi: Enrique Iglesias - Can You Hear Me

Suve viimane

Euroreissun jälkeiset, kesän viimeiset hetket Tallinnassa ja Espoossa, sekä muuaalla Virossa ja Suomessa:

• Euroreissuni jälkeen meno jatkui vauhdikkaana: Julie ja Laura tulivat Suomesta luokseni viikonlopuksi. Juhlimme Emman läksiäisiä Heinekenilla ja hollantilaisilla juustoilla. Sukulaisilta saamaani liilaa Tattingeria olin säästellyt johonkin erityiseen tilaisuuteen, ja vihdoin tuli odotettuakin parempi syy korkata tämä pullo: Lindsey ja Pat menivät kihloihin. <3 

• Onnistuin yhtenä päivänä lukita itseni ulos kotootani. Pääsin siis kokeilemaan kodittoman elämää, kun odotelin keskiyöhön asti vuokraemännän ja vara-avaimien saapuvan Tallinnaan. Aurinko, mustikat ja meri kuitenkin tekivät tästä ihan mukavan kokemuksen.

• Sisarus-polaroidselfie Cean & Fransun häiden vieraskirjaan. Oli kyllä ihanimmat häät ikinä - niin paljon rakkautta ja iloisia ihmisiä ei ole Uunisaari varmasti ennen nähnyt. <3 Hääjuhlien jälkeisenä päivänä vietettiin toiset superonnistuneet juhlat: Artun valmistujaiset ja läksiäiset meillä Espoossa. Läksiäiset, koska Arttu muutti juuri Lundiin opiskelemaan. Kannattaa muuten tsekata veljeni uusi blogi, jos opiskelijaelämä Ruotsissa kiinnostaa.

• Seuraavana viikonloppuna otettiin ja lähdettiin musiikkiviikoille Tarttoon Kellin ja Eliksen kanssa. Oli kyllä ihan parasta jammailla parhaiden tyyppejen kanssa Carnival Youthin, Graciaksen ja virolaisten DJ:den tahtiin. Mutta, mihin tämä jammailu johtikaan..? Musisoivan kaverini kanssa backstagelle, jossa minä sitten järkkäsin juomapelin kaikille siellä oleville. Tietysti, what else :D Hauskaa oli, ja nukuimme aamun ensimmäisessä junassa koko matkan takaisin Tallinnaan.

• Bileissä kävin ahkerasti koko viime viikon Tallinnassakin - olihan sentään koulumme orientation week ja olenhan sentään työnsä kunnolla tekevä tukioppilas. Yöelämään innostuu lähtemään vielä helpommin, kun kotona asuu iso liuta kekkeröiviä kavereita. Alla näkyvät Siiri ja Kelli olivat täällä muutaman päivän, Tallinnaan juuri muuttanut kämpätön Anni on majaillut täällä koko viikon, ja näiden lisäksi myös Triin, Anil ja Anttonikin ovat löytäneet itsensä minun varapatjoiltani. Mennyt viikko on ollut yksi hauskimmista koskaan - kiitos näiden (ja muiden menossa mukana olleiden) kavereiden.

• Railakkaan orientaatioviikon vastapainoksi lähdin viettää rauhallista viikonloppua Suomeen. Hengailin teekupposten ja lukiokavereiden kanssa mBarin terassilla, juhlistin serkkuni rippijuhlija ja mökkeilin mummin ja ukin kanssa Inkoossa.

Arvatkaa mikä on ihan hullua? Huomenna alkaa viimeinen yliopistovuoteni täällä Tallinnassa. Tasan vuoden päästä sitä ollaan jo humanististen tieteiden kandidaatteja siis. Kaksi viimeistä vuotta ovat menneet aivan hujauksessa. Outoa on myös se, että tämä on mitä todennäköisimmin viimeinen vuoteni Tallinnassa. Viimeisen vuoden lupaus: ottaa tästä kaikki ilo irti. :)

Nyt soi: Veronica Maggio - Bas gillar hörn

Päev Kultuurikilomeeteril

Ajattelin jakaa vielä viimeisen kesävinkin Tallinnaan. Otollisempi ajankohta olisi toki ollut jo muutama kuukausi sitten, mutta luulisin, että joku osaa soveltaa tätä vinkkiä talvikäyttöönkin. Ja onhan tässä vielä monta hyvää elokuista päivää jäljellä, ja kyllä niitä aurinkopäiviä mahtuu aina muutama syyskuullekin. Muutoin vinkki olkoon vinkattu jo ensi kesää varten valmiiksi.

Vuonna 2011 Tallinnan kaupunki muutti vanhan junaradan rantakaduksi. Rantakadusta tuli 2,2 km pituinen ja se nimettiin Kultuurikilomeeteriksi. Näiden reilun kahden kilometrin varrelta löytyykin vaikka mitä kulttuurikohteita: Linnahall, Lennusadam ja Patarein vankila kuuluisimpina esimerkkeinä. Kulttuurikilometriltä löytyy oikeastaan niin paljon näkemistä ja tekemistä, että sille voisi omistaa kokonaisen päivän. Tästä ajatuksesta inspiroituneena suunnittelin päiväohjelman Kultuurikilomeetrille.

10:00 Aamiainen Kamahouse Köökissä
Valitsemani aamiaisravintola Kamahouse Köök ei ole ihan Kultuurikilometrin varrella, mutta ravintola on näkemisen arvoinen: diner-tyylinen rafla kuin suoraan jostakin Greasen tapaisesta jenkkileffasta pienellä virolaisella twistillä. Monet ravintolan tarjoilemat annokset nimittäin sisältävät virolaista kama-jauhetta. Luet lisää ravintolasta postauksistani täällä tai Spotted By Localsissa. Kamahousesta kävelee n. 20 minuutissa Kultuurikilomeeterin itäpuolelle, josta päivä voi lähteä kunnolla käyntiin.

12:00 Puistojoogaa Kalamaja kalmistuparkin puistossa
Nimenomaan Kultuurikilomeeterin itäpuolella sijaitsee lempipuistoni koko Tallinnassa: Kalamaja kalmistupark. Puiston syrjäinen sijainti tekee siitä kaupungin rauhallisimman ja huonosti ajeltu nurmikko ja rikkaruohot tuovat puistolle rosoista, omanlaista kauneutta. Lisäksi puiston historia on varsin mielenkiintoinen - siitä luet lisää täällä. Käyn Kalamaja kalmistuparkissa lähinnä lenkkeilemässä. Lenkeilläni bongailen usein puistojoogailijoita. Heidän touhunsa näyttää niin uskomattoman chilliltä, että unelmoin itsekin puistojoogailusta. Täydellinen Kultuurikilomeeter -päiväni lähtisi siis ehdottomasti käyntiin puistojoogan merkeissä. Sen jälkeen voisi vielä kivuta puistossa sijaitsevaan kellotorniin ja jatkaa matkaa.

14:00 Kierros Patarein vankilassa
Puiston kellotornista ei ole montaakaan metriä Patarein vankilaan. Mielestäni kaikkien Tallinnaan reissaavien suomalaisten tulisi nähdä Patarei. Patarei on siis hylätty vankila, joka nykyään toimii museona ja kulttuuritapahtumien pitopaikkana. Vankilaan saa järjestettyä kierroksia, joita kannattaisin kokeilemaan. Osa oppaista on itse ollut vankilan poliittisina ja täysin syyttöminä vankeina. Oppaan kanssa tai oppaatta kierros vankilassa on järisyttävä kokemus. Ei voi uskoa, että näin lähellä Suomea on vielä vajaat 20 vuotta sitten ollut toiminnassa näin kolean karmea vankila. Vankilakierroksen jälkeen kaffet ja huikopalan voi nautiskella Patarein vankilan kahvilassa. Kuullostaa ehkä ankealta sekin, mutta kyseinen merikahvila taitaa olla lempparini koko Tallinnassa.

16:00 Kiertelyä ja kuvailua
Tajusin juuri, että sana "rantakatu" saattaa antaa Kultuurikilomeeteristä hieman romantisoidun kuvan. Oikeastihan tämä kävelykatu ei ole mitenkään postikorttimaisen kaunis, vaan aika päinvastainen. Sen varrelta löytyy lähinnä rikkaruohoa, lahonneita puita, graffitiseiniä, kalamiehiä, vanhoja tehtaita ja muita hylättyjä rakennuksia. Ehkei ihan kaikkien juttu - mutta mielestäni juuri tällainen ympäristö on mielenkiintoisinta kuvattavaa. Varaisin siis Kultuurikilomeeter -päivälleni runsaasti aikaa kuvailulle ja päättömälle haahuilulle. Tällä ajalla voisi myös syödä vähän lounaseväitä, ettei vaan kuukahda kesken kaiken hauskan.

17:00 Piipahdus Eesti Disaini Majaan
Haahuilun edetessä Kultuurikilomeeteriä eteenpäin vastaan tulee Kalatori, jota vastapäätä sijaitsee Kohvik Klaus ja Eesti Disaini Maja. Eesti Disaini Maja on pikkuinen puoti, jossa on myynnissä virolaisten suunnittelijoiden (käsin)tekemiä vaatteita, koruja, sisustustavaroita, koriste-esineitä ja muuta pientavaraa. Käyn itsekin kohtuullisen usein Disaini Majassa pyörimässä - tavarat miellyttävät silmää vaikkei mitään ostaisikaan. Ja täältähän sitä juuri ostaisi ihan parhaat tulijaiset kotiin vietäviksi.

17:30 Pingismatsi Kanalassa
Disaini Majan vieressä sijaitsee vanhaan tehtaaseen rakennettu ravintola/kulttuurikeskus/yöklubi nimeltään Kanala. Kanalassa on myös pingispöytiä, joten menisin ennen päivällistä katsastaa Kanalan menon ja pelaamaan pari pingisottelua.

18:00 Dinneri Moonissa
Kultuurikilomeeterin varrelta löytyy vaikka mitä helmiä, joista yksi hyvä esimerkki on Kohvik Moon. Tämä venäläistyylinen ravintola on yksi suosikeistani, enkä ole kuullut kenenkään muunkaan sanovan paikasta mitään pahaa. Kultuurikilomeeter -päivän illallispaikaksi varaisin pöydän ehdottomasti Moonista, vaikka lähistöllä on muitakin kivoja rafloja. Moon on niistä kuitenkin ehdottomasti parhain.

20:00 Linnahallin katolle kiipeäminen
Dinnerin päälle kannattaa vielä kävellä Kultuurikilomeeteriä muutama metri eteenpäin ja kiivetä Linnahallin katolle. Sieltä avautuu upeat maisemat koko Tallinnan yli. Katsokaahan, löydättekö nämä 10 maamerkkiä: Patarein vankila, Olevisten kirkko, Tallinnan raatihuone, Alexander Nevskjin katedraali, Viru-hotelli, Tallinnan Metodistikirkko, Tallinnan laululava, Piritan luostari, Piritan ranta ja Tallinnan TV-torni.

Mitkä ovat teidän suosikkinne Kultuurikilomeetrillä?

Nyt soi: Eva & Manu - Empty

Lendav Taldrik

Kesän alussa Tallinnan hipstereimmälle kortellille, Telliskivelle, avattiin uusi, aasialaisvaikutteinen ravintola Lendav Taldrik (=lentävä lautanen). Meillä oli Emman kanssa muutama tunti aikaa Tallinnassa ennen Positivus-festivaaleille lähtöä, joten kävimme testauttamassa tämän ravintolauutuuden.

Ruoan lisäksi ravintolan positiivinen yllätys oli niiden hinnat. Siinä missä Bollywoodin terassilla sai maksaa samaa hintaa kuin Helsingin intialaisissa, oli Lendav Taldrik superedullinen! Kalliimmastakaan annoksesta ei makseta yli kymmentä euroa. Vanhasta kaupungista löytyy aivan ihania aasialaisvaikutteisia ravintoloita, mutta niistä joutuu nykyisin maksaa miltei samaa hintaa kuin suomalaisissa Aasia-rafloissakin. Lendav Taldrikin semisyrjäinen sijainti mahdollistaa edullisen hintatason.

Listalta löytyy eniten intialaiskeittiön annoksia. Söin itse tarka dalin, joka on tuollainen keltainen linssikastike. Megahyvää oli.

Lendav Taldrikin sisutus on pirteän värikäs ja kodikas. Rafla on auki yömyöhään, ja mahtavan ruoan lisäksi siellä tarjoillaan erilaisia kulttuuritapahtumia. Kannattaa tsekata Lendav Taldrikin Facebook -sivu, jotta pysyy ajan tasalla kaikista tapahtumista.

Jos siis halajaa Tallinnasta aasialaista ruokaa, ensimmäinen suositukseni on ehdottomasti Lendav Taldrik. Kivat liiketilat (alla näkyvää charmanttia terassia unohtamatta), mahtava ruoka, hyvät hinnat! Telliskivellä on sitäpaitsi kaikkea muutakin jännää, joten alueen katsastus kannattaa muutenkin. Lendav Taldrik löytyy osoitteesta Telliskivi 60 A.

Euroreissu

Riian Art Nouveau -kaupunginosa

Onpas tässä taas ehtinyt tapahtua vaikka mitä tämän vajaan viikon aikana, kun olen ollut takaisin Tallinnassa. Juhlimista, kavereita, töitä, koulumme uusiin oppilaisiin tutustumista, hukkuneita avaimia, liian vähän unta ja naurun kyyneleitä. Huomenna vauhdikas meno jatkuu, kun suuntaan Suomeen häiden, valmistujaisten ja läksiäisten viettoon. Mutta, näitä juttuja ennen palataanpa vielä hetkeksi tuohon euroreissuuni… Haluan tehdä siitä pienen yhteenveto-postauksen.

Praha oli kuin real-life Disneyland

Kahden viikon Itä- ja Keski-Euroopan bussiretkeni oli kokonaisuudessaan aivan upea. Keksin idean Itä-Euroopan kiertelyyn jo silloin, kun kävi varmaksi, että viettäisin koko kesän Tallinnassa. Täältä sitä hyppää niin helposti Riian bussin kyytiin, josta sitten koko Itä-Eurooppa alkaakin jo avautua. :) Tällä kertaa jatkoin Riiasta Vilnaan, Varsovaan, Prahaan ja Wieniin. Wienistä lensin Tallinnaan. Kaikki kysyvät, joten vastaan heti. Pidin kaikista kohteista, mutta Vilna nousi yli muiden. Kauniita rakennuksia, historiaa, kulttuuria, kivoja ravintoloita ja muita kuppiloita, kauniita ihmisiä, edullista, vähän turisteja… Vilna olisi mielestäni täydellinen, jos se vaan olisi meren rannalla.

Kolmen ristin mäki on Vilnan korkein kohta

Kalliiksi tämä reissu ei käynyt, sillä maksoin kaikista majoituksista, lento- ja bussilipuista yhteensä alle 400€. Säästin jonkun verran sillä, kun nukuin kolme yötä bussissa.  Muuhun elämiseen yritin käyttää 20€ päivässä. Tämän kanssa luovutin täysin Wienissä, mutta muissa kaupungeissa pysyin kutakuinkin tavoitteessani. Rahaa meni ehdottomasti eniten ruokaan, koska tykkään syödä ulkona. Tässä olisi voinut säästää pitkän pennin helposti, mutta itseäni ei haittanut rahan kuluminen hyvään ruokaan ja viihtyisiin rafloihin. Aivan parhaita sivustoja näiden viihtyisien raflojen ja muiden ug-paikkojen löytämiseen ovat Like A Local ja tietystikin meidän Spotted By Locals.

Yksi reissun kivoimmista illoista oli WUKissa, jossa tapasin Wienin Spotted By Locals -tiimin.

Olen superonnellinen, ettei minulle sattunut matkan aikana mitään. Toisin kuin Indonesian reissulla, tällä kertaa olin jopa hankkinut matkavakuutuksen World Nomads -sivustosta. Joku vinkkasi kommenttiboksissa tuosta sivustosta, ja tämän kokemuksen perusteella se on helppo ja luotettava vaihtoehto matkavakuutuksen hankintaan meille ulkosuomalaisille. Niin, ja vakutuuksen lisäksi kannattaa aina tehdä matkustusilmoitus ulkoministeriöön, lähtisi sitä sitten mille tahansa reissulle. Ilmoituksen tekoon kuluu muutama minuutti, joten se on todellakin sen arvoista, jos vaikka sattuisi käymään jotakin. Ikinä kun ei voi tietää.

Reissun mielenkiintoisin päivä oli Varsovan kansannousun muistopäivä

Kaiken kaikkiaan minulla jäi todella kivat fiilikset tästä matkasta. Olin jokaisessa maassa vain muutaman päivän. Oli itseasiassa hieman rankkaa vaihtaa paikkaa niin usein - aina, kun oli jo pikkuisen oppinut kaupungin tapoja, piti jo lähteä seuraavaan paikkaan. Toisaalta oli hienoa huomata, miten nopeasti pääsin mukaan kaupungin fiilikseen. Matkustin yksin, mutten kertaakaan tuntenut oloani yksinäiseksi. Kiertelin kaupungilla yksin, mutta viihdyin omassa seurassani. Iltaisin ihmisiä kaivatessani sain uusia ystäviä hostelleista täysin ongelmitta. Siispä sanon: kannattaa lähteä yksin reppureissailemaan pitkin Eurooppa. Opit, näet, koet ja tunnet aivan uusia juttuja silloin.

Vilna

Nyt soi: Carnival Youth - Seasons

Wien

Moikka ja terkut taas Tallinnasta! Saavuin takaisin tänne eilen alkuillasta. Kotiinpaluu on sujunut todella mukavissa merkeissä, sillä sain kaksi ihanaa Suomi-kamua tänne viikonloppuilemaan kanssani :) Kaverit nukkuvat vielä eilisen (kohtuu railakkaan) illan jälkeen, joten minä voisin vielä kertoilla euroreissuni viimeisestä kohteesta - Wienistä!

Ensimmäisenä iltana tapasin Wienin Spotted By Localsin bloggarit. Julia oli valinnut meille todella kivan paikan illanviettoon – WUKin. WUK, eli Werkstätten und Kulturhaus, on vanha teknillinen ammattikoulu, jonka taiteilijat ovat vallanneet käyttöönsä. Siellä järjestetään bileitä ja konsertteja, sekä muita taiteellisia tapahtumia. Jos viime postauksessa kehuin Vilnan Loftasta reissun parhaaksi yökohteeksi, niin tulee WUK perässä erittäin hyvänä kakkosena. Kannattaa ehdottomasti tseakata kyseinen kulttuurikohde Wieniin matkatessa. Ylempi ja alempi kuva ovat molemmat siellä otettuja.

Torstaiaamusta lähdin kiertelemään Stadtparkin puistoa, jossa pukumiehet istuskelivat business-piknikeillä ja lapset säikyttelivät puluja ja haikaroita.

 Olin 14-15-vuotiaana pinkkiin pukeutuva kikatteleva teiniprinsessa. Tuolloin monet varmaan luulivat minun kuuntelevan NRJ:n hittilistoja, mutta oikeasti popitin tasan yhtä CD:tä. Ilmaiseksi saatua kokoelmaa Mozartin klassikkosävelmistä. Näihin aikoihin koittivat myös pikkuveljeni 11-vuotissynttärit, joihin leivoin Sacher-kakkua. Toivoin silloin, että joskus vielä saisin aitoa wieniläistä Sacher-kakkua. Olisin jo tuolloin teininä ollut valmis maailmanvalloitukseen, mutta esteenä seisoi vanhemmat ja raha. Oli siis tyydyttävä sunnittelemaan millaisia matkoja toteutan sitten joskus vanhempana. Päätin siis, että vielä joku päivä istun Wienin hienoimmassa oopperassa Mozartia kuunnellen ja elämäni parasta Sacher-kakkua syöden.

Nykyään vanhempani eivät enää puutu matkasuunnitelmiini, mutta välillä on yhä taisteltava este numero kakkosen kanssa. Rahan. En sano, että minulta sinänsä puuttuisi rahaa tai mitään muutakaan: päinvastoin! Mutta, ei näillä tuloilla vielä mitään Wienin oopperailtamia kustanneta. Sain siis toteutettua teini-ikäisistä unelmistani vain puolet: söin kuin söinkin elämäni parasta Sacher-kakkua Wienissä. Ostin vielä tuollaisen kauniin Mozart-aiheisen postikortin muistuttamaan, että Wieniin on vielä joku päivä palattava.

Minulla oli vain yksi kokonainen päivä Wienissä. Tarkoituksena oli, että ystäväni Mulan olisi tullut Budapestistä viettää kanssani tätä päivää. Mulan ei lopulta päässytkään tulemaan, joten lähdin itsekseni kiertelemään ja ihmettelemään Wienin kauniita taloja ja rakennuksia.

Wienissä oli filmifestarit meneillään! Todella rennon näköisiä ulko-leffateattereita näkyi siellä sun täällä.

Sacher-kakun jälkeen en kokenut mitään maailmaa mullistavia ruokaelämyksiä Wienissä. Päivälliseksi nappasin würstelstandilta mukaani kaeserkrainerin, koska niin kuulemma pitää tehdä Wienissä. :)

Kaiken kaikkiaan, tykkäsin Wienistä paljon, ja haluan sinnekin takaisin vielä. Tarinoin euroreissustani varmaan vielä muutaman postauksen ajan. Ehkä, katsotaan. Pian päästään kuitenkin takaisin Tallinna-aiheiden pariin. Ihanaa olla takaisin täällä <3

Nyt soi: Temples - Shelter Song