Viime viikolla kävin kahden kaverini kanssa Kohvik Moonissa illallisella. Olimme kaikki kuulleet paikasta paljon hyvää, ja olen nähnyt useista blogeista monen suomalaismatkaajankin eksyneen kyseiseen raflaan. Mitä tulee Tallinnan ravintolamaailmaan, Moon vaikuttaa olevan kovan hypetyksen alla - muttei ollenkaan suotta. Itse rakastuin muiden lailla kohvikiin täysin ja voin suositella sitä aivan kaikille.
Kohvik Moon sijaitsee missäs muuallakaan kun Tallinnan boheemialueella, Kalamajassa. Ravintolan henki on siis tyypillisen "kalamajamainen": sisustus on boheemia ja persoonallisin koriste-esinein höystettyä; ruokailutilat ovat avaria ja tilavia, kadottamattaan lämminhenkistä ilmapiiriä; yleisfiilinki on mukavan rento ja epämuodollinen; ja suurin asiakaskunta edustanee Tallinnan taiteilijakansaa. Blogiani aiemmin seuranneille ei siis varmastikaan tule yllätyksenä, että paikka oli kovasti mieleeni! :)
Dinneri-iltamme oli lauantaina, jolloin oli pari muutakin ihmistä päättänyt lähteä Kohvik Mooniin viettämään viikonloppuaan. Tallinnassa teen yleensä aina pöytävarauksen lähtiessäni ulos syömään, vaikkakin paikan päällä totean usein sen olleen tarpeetonta. Tällä kertaa emme jostain syystä olleet tehneet varausta, mutta olisi todellakin kannattanut. Meinaisimme saada etuovella käännytyksen ulos, ennen kun meidät vastaanottanut tarjoilija hoksasi kysyä josko meidän kolmipäistä seuruetta ei haittaisi istua kahden hengen pöydässä. Meitä nälkäisiä ja pienikokoisia tyttöjä se ei todellakaan haitannut, mutta vinkkinä vaan mahdollisille klastrofobisille, että pöytävaraus kannattaa Mooniin tehdä!:)
Meitä nälkäisiä hemmoteltiin aivan pian ruokapöydän löydyttyä appelsiini-kurkku vedellä ja ihanilla leivillä. Tuo ruismuffini oli mielestäni niin hyvä ja hauska, että haluan itsekin kokeilla moisien valmistamista. Vaaleassa leivässä on moonin seemeniä - eli suomeksi sanottuna unikon siemeniä!
Ruokalistalta löytyi niin paljon kiinnostavia ja herkullisen kuuloisia annoksia, että jouduimme pariin otteeseen pyytämään tarjoilijalta vielä lisähetken tilauspäätöksentekoon. Esimerkiksi alkuruoista olisin voinut tilata vaikka jokaisen. Lopulta tilasin ainoastaan pääruoan, ja hyvä niin - nimittäin naudanliha-annokseni oli kokonsa puolesta oikea rekkamiehenannos. Lihan tilaaminen oli minunlaiselleni wannabe-vegelle vähän yllättävä veto, mutta olin erittäin tyytyväinen valintaani. Liha oli ihanan mureaa ja lisukkeet mitä ihanimpia: punasipuli hilloa, punaviini-hanhenmaksa kastiketta, ja todella maukkaita perunapannukakkuja. Ei haitannut ollenkaan maksaa 18 €:a tästä.
Ystäväni tilasivat inkivääri-porkkana orsottoa (ohrasta valmistettua risottoa) ja anakanrintaa kasvispedillä ja hunaja-sitruunakastikkeella. Ankanrinta oli naudanlihan lailla todella hyvin valmistettua, ja raikkaan makea kastike sopi siihen todella hyvin. Kasvispediltä löytyi vaikka mitä kiinnostavaa - esimerkiksi suosikkihedelmääni granaattiomenaa. Orsoton tilaaja ei oikein tykästynyt annokseensa, mutta me kaksi muuta söimme sitä aivan onnessamme tämänkin edestä. Retiisit ja herneet toivat keveyttä muutoin tuhtiin annokseen, ja inkivääri toi vähän potkua orsottoon. Ankalla hintaa oli 10€ ja orsotto oli muistaakseni vielä halvempi.
Jälkiruoaksi olisin ehdottomasti halunnut listalta bongaamani millefeuillen, se kun on suurta ja harvinaista herkkua minulle. Harmiksen tarjoilija ilmoitti millefeuillien olevan sen päivän osalta loppu. Vaikka olinkin todella pettynyt, ei vaihtoehtoisen jälkkärin valinta ollut vaikeaa sekään: jätskin rakastajana lajitelma Moonin itsevalmistamia jäätelöitä ei kuulostanut lainkaan hullummalta. Eikä se sitä ollutkaan! Kirsikkajäätelö oli ehdottomasti parasta, vadelmajäätelö oli hyvää sekin, mutta suklaapallo oli suurin yllättäjä. En yleensä hirveästi pidä suklaajäätelöstä, mutta Moonin valmistamana sekin vei melkein kielen mennessää.
Vanilijiajuustokakunkin päälle oltiin laitettu pallo tuota kirsikkajätskiä. Reunoilla oli kirsikkakompottia ja marengin palasia. Tarviiko enää edes kehua, miten hyvää se oli?
Moonin jälkkärilistalta löytyi crème brûlée, niin kuin näyttää löytyvän jokaikisen muunkin tallinnalaisen raflan jälkkärilistalta. Siitä kehkeytyikin jälkiruokien syönnin ajaksi keskusteluaiheemme: onkohan crème brûlée kovinkin uusi, muoti-ilmiömäinen juttu tässä kaupungissa. Tietääköhä joku teistä lukijoista tarkemmin tämän ranskalaisen herkun rantautumisesta tänne itämeren rannikolle? Itse olen jäänyt ihmettelemään, kun tätä jälkkäriä valehtelematta tarjotaan aivan jokaisessa täkäläisessä ravintolassa. Muttei siinä mitään, itsehän rakastan crème brûléetä!
Suosittelen lämpimästi tätä ravintolaa, jos haluaa nähdä tallinnalaisten ravintoloiden parhaimistoa. Kohvik Moon ei ole paitsi todella viihtyisä, vaan aivan taivaallinen makuelämys, eikä hintatasokaan ei ole ollenkaan paha. Moon sijaitsee aivan Linda Linen terminaalia lähellä, osoitteessa Võrgu 3.
Nyt soi: The National - Fake Empire
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti