Riia

Ennen joulua lähdin yhdeksi yöksi Riikaan. Yksin - suunnitelmissani oli vain esseen kirjoittaminen.

Mieleni on tällä hetkellä hieman palasina. Ennen olisin ahdistunut tällaisesta mielentilasta, mutta nykyään tiedän, ettei tämä kauaa kestä. Tiedän myös, että ajatusten on hyvä antaa harhailla ja karkailla, jotta voi ne voi koota yhteen uudella tavalla.

Olen iloinen ja jopa ylpeä kaikesta, mitä olen oppinut ja saavuttanut täällä Tallinnassa. Alkuaikoina Tallinnassa riitti niin paljon nähtävää ja koettavaa ja mietin, riittääkö kolme vuotta mihinkään täällä. Nyt tiedän, että riittää. Viime aikoina olen kaivannut muutosta. Nautin edelleen erittäin paljon tästä Tallinnan elämästäni, ja uskon, että voisin viettää täällä muutaman lisävuodenkin täysin tyytyväisenä. Mutta nyt haluan jo nähdä jotain uutta, kokea taas uuden maan ja kulttuurin.

Valmistun keväällä mitä todennäköisimmin. Uuden vuoden aattona Portugalissa ystäväni kysyi, missä vietän seuraavan uuden vuoden. Tajusin, ettei minulla ole harmainta aavistustakaan. Valmistumisen jälkeen en tiedä minne suuntaan otan seuraavan askeleeni, en osaa ollenkaan arvata missä maanosassa näen vuoden 2016 ensimmäistä kertaa, tai edes missä maassa asun kesän jälkeen. Ennen olisin ahdistunut tällaisestakin tilanteesta - kun en tiennyt sitä seuraavaa suurta liikettäni. Nykyään tiedän, ettei tämäkään kauaa kestä. En ole huolestunut tulevasta, mutta näinä päivinä olen kieltämättä hieman poissaoleva. Asioilla on tapana järjestyä, jotain uuttaa ja luultavasti täysin odottamatonta on edessäni.

Entäs se Riika? Tallinnaan muutettuani lupasin itselleni, että tulen käymään Riikassa paljon. Tuollaiset lupaukset harvoin pitävät ainakaan itselläni, mutta ennen joulua muistin taas tämän lupauksen. Ajattelin, että Riika olisi juuri nyt mitä täydellisin paikka pienelle pakomatkalle. Ei tuttuja tai tuttuja häiriötekijöitä. Voisin mietiskellä kaikkea aivan rauhassa.

Entäs se essee? Sain sen tehtyä, kiitos Riikan mahtavan kahvilatarjonnan.

Art Nouveau –alueen All Cappuccino –kahvilaan voi mennä lämmittelämään supervaahtoavan karamelli cappuccinon kera ja pelailla tiskin takana odottelevia lautapelejä.

Kuuka Kafen tuorepuristettu appelsiinimehu maksoi alle 4 €. Sunnuntaibrunssin olisi voinut nauttia ikkunanlaudoilla istuen.

Uudehkossa Vest -ravintolassa soi The xx, kun join vihreää teetä tuoreilla mintunlehdillä ja inkiväärillä. Hyvän, paikallisten suosiman ravintolan merkki on yksikielinen ruokalista. Vielä paremman ravintolan merkki on, kun tarjoilija istuu viereesi kääntämään koko listan englanniksi.

Ehkä tänä keväänä ajatukseni karkailevat taas niin, että pääsen vielä kerran keräilemään niitä Riikasta.

Nyt soi: Trading Yesterday - Shattered