Reilu pari viikkoa sitten palasin Lissabonista, jossa kävin juhlimassa vuodenvaihdetta siellä asuvien kaverieni kanssa. Kävin pienenä paljon mammani loma-asunnolla Portimãossa, mutta kyseinen asunto myytiin pois noin 15 vuotta sitten. Ennen tätä Lissabonin matkaa viimeisimmät muistoni Portugalista olivat peräisin noilta Portimãon ajoilta - muistan eläintarhan, jossa sain pidellä papukaijaa olkapäillä, ensimmäiset syömäni katkaravut, kahdesta nojatuolista tehdyn sänkyni, maailman pisimmältä tuntuva liukumäen, Pingo -jätskin ja vesipuiston. Oli varmaan ihan paikallaan käydä päivittämässä mielikuvaani Portugalista.
Ajattelin ensin lähteä uutta vuotta pakoon jonnekin lämpimämpään ja eksoottisempaan kohteeseen. Portugaliin minut kuitenkin houkutteli hyvä ystäväni Mário ja Tallinnasta sinne lähtevät suorat ja edulliset lennot. Ja onhan Portugali joka tapauksessa huomattavan paljon lämpimämpi ja valoisampi kuin tämä meidän pohjolamme tähän vuoden aikaan. Sitä paitsi, jos Portugalin lämpötilat kelpaavat appelsiineille, niin sitten myös kelle tahansa Tallinnassa asuvalle espoolaistytöllekin.
Sään lisäksi oli kaikki muukin Lissabonissa kohdallaan. Rakastuin portugalilaiseen elämänmenoon - pyykit roikkuivat ihmisten parvekkeilla keskellä suurkaupunkia, kaduilla myytiin hedelmiä ja soitettiin kitaraa, maalattuja kaakeleita oli joka talon julkisivussa ja vaikka yleensä maahan heitetyt roskat saavat vereni kiehumaan, niin Lissabonin rentoon meininkiin sopivat jopa nekin.
En tällä kertaa nähnyt kovinkaan montaa must-see kulttuurikohdetta, eikä neljässä päivässä paljoa ehdikään. Kävimme kuitenkin muutamilla näköalapaikoilla ja Gulbenkianin museossa ja sitä ympäröivässä puistossa. Ensi kertaan jää varmasti monien hehkuttama Sintra ja ehdottomasti myös jokin Fado-klubi. Tällä kertaa oli mukavaa vaan käppäillä rauhassa ympäri kaupunkia ja nauttia välimerellisestä elämänilosta.
Lomamatkasta tulee aina täysin erilainen, jos sitä saa viettää paikallisten kanssa. Asuin Márion ja hänen kolmen kämppiksensä kanssa heidän soluasunnossaan. Kaikki olivat niin ihania ja minut otettiin todella hyvin vastaan; tunsin neljän päivän jälkeen olevani solukämpän vakituinen asukas <3
Paikallisten kavereiden ansiosta ei myöskään tarvitse arvailla mikä itseään portugalilaiseksi väittävä ruoka on oikeasti autenttista. Minä sain kattavan opastuksen portugalilaisen ruokaan kadulta ostettujen kastanjoiden, pasteis de nata -leivosten, caldo verde -keiton, bacalhau -kalan, ginja-shottien ja vinho verde -viinin muodossa. Opin myös, että Super Bock -olutta juodaan Portossa ja muissa Portugalin pohjoisosissa, kun taas etelässä asuvat vannovat Sagres -oluen nimeen. Kaikista erikoisin maistamani ruoka oli juurikin oluen kanssa naposteltavat suolaiset lupiinin siemenet.
Olen aina pitänyt kaikista Etelä-Euroopan maista, mutta tämä reissu vei Portugalin ihan ykkössijalle. Ennen ykkössijaa taisi pitää Italia - jokunen vuosi sitten minulla oli suuri Italia-ihastus. Portugali oli jotenkin Italiaa paljon vapaammalta ja leppoisammalta tuntuinen ja haluaisin kovasti tutustua Portugalin pienempiin kaupunkeihin ja maaseutuihin. Ehkä joskus vielä palaan pysyvämmin Portugaliin - ellen rakastu johonkin toiseen maahan enemmän ennen sitä.
Yksi lukuisista virolaisista taikauskomuksista on, ettei loppiaisen jälkeen saa enää toivottaa hyvää uutta vuotta. En siis toivota teillä enää hyvää uutta vuotta, mutta hyvää vuoden 2015 jatkoa. Hyvää ja menestykästä vuoden 2015 jatkoa kaikille Annina In Tallinnan lukijoille!
Nyt soi: Marcia - Oceano
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti