Anand Ashram Ubud

Joogaretriitti oli odottamaamme hieman erilainen. Tutustuttuamme Julien kanssa Anand Ashramin tarjontaan kuvittelimme, että olimme sulkemassa itsemme kolmeksi päiväksi sivistyksestä, ettemme saisi liikkua hiipimistä nopeammin tai keskustella kuiskimista kovemmin, ettemme muuta kuin joogaisi ja meditoisi päivät pitkät ja että söisimme ainoastaan superterveellistä ja hifiä vegeruokaa.

Väärässä olimme. Ashramista saa mennä ja tulla miten lystää (kunhan palaa huoneeseensa ennen klo 22), ruokaa saa tuoda ulkopuolelta (me jo murskasimme monta hyvää riisikakkua piilottaessamme ne syvälle laukkuihin) ja elää saa ihan normaalisti (kriisitilanteissa, kuten jättikokoisia ampiaisia kohdatessa, kiljuminen on siis ihan ok).

Vaikka säännöt olivat odottamaamme hieman lepsummat, päätimme kuitenkin haastaa itseämme. Eläisimme kaksi päivää vaan ashramissa tarjottavan ruoan voimin, emme poistuisi ashramin läheisyydessä olevia riisipeltoja kauemmaksi, kävisimme jokaisella meditaatio- ja joogasessiolla, sulkisimme puhelimemme ja läppärimme koko ajaksi, ja olisimme muutenkin mahdollisimman hiljaa ja hengellisesti seuraavat muutamat päivät.

Aamiainen

Näillä säännöillä jaksoimme elää vuorokauden. Heräsimme klo 5:30 meditaatioon, josta jatkoimme tulenpolttoseremonian kautta joogatunnille, ja viimein klo 8 saimme aamiaista. Olo oli virkeä ja keskittynyt. Tuntui, kuin olisin voinut tehdä ihan mitä vain. Ainoa ongelma oli, etten yhtään tiennyt mitä olisin tehnyt koko loppupäivän. Uin pyhässä altaassa, kävin kahdella kävelylenkillä riisipelloilla, luin, piirsin ja kirjoittelin, kävin ashramin kirjastossa, seisoin suihkussa varmaan tunnin, valokuvailin, kävin päivän kahdella seuraavalla meditaatiosessiolla, venyttelin ja juttelin muiden ashramin asukkaiden kanssa. Päivä kesti ikuisuuden, se ei loppunut koskaan.

Meditaatiotemppeli

Sen voin tosin sanoa, että rentouduin täysin eilisen päivän aikana. Vaikka hieman pitkästyinkin, oli ihanaa ajatella, ettei minun tarvinnut tehdä mitään - lukukauden koulujutut oli vihdoin suoritettu loppuun ja olin hyvin ansaitulla lomalla töistäni. Ja olen viimeksi ajatellut päivässä olevan liikaa tunteja varmaan kymmenen vuotta sitten.

Pyhä allas

Teimme eilen siis teitoisen päätöksen, että tälle päivälle hölläisimme vähän ashram-elämämme sääntöjä. Heräsimme taas luvattoman aikaisin meditaatito-tuliseremonia-joogatunti -kombolle, söimme aamiaista, jonka jälkeen saimme kyydit kilteiltä paikallisilta keskustaan. Kävimme katsomassa apinoita, syömässä ihanassa raakaruokaravintolassa ja treffasimme kaveriani. Kävelimme 3km takaisin ashramille ja söimme muiden kanssa päivällistä. Suunnilleen näin ihmiset viettävät täällä lomiansa noin yleensä.

"kriisitilanne"

Yö ashramissa maksaa n. 7,50€ ja hintaan sisältyy joogatunnit, meditaatiosessiot, tuliseremoniat, sekä altaan ja kirjaston käyttö. Huoneet ovat todella hienoja ja siistissä kunnossa. Ashramissa on oma kokki, joka tekee mielettömän hyvää vegeruokaa. Aamiaiset maksavat n. 1,20€ ja lounaat ja päivälliset n. 1,50€. Juomavettä ja teetä saa ashramissa maksutta. Jos siis kaipaa vähän rauhallisempaa ja hengellisempää Balin matkaa, en voi muuta kuin suositella Ashram Anandia.

Näkymät huoneestamme

Tässä ashramissa ei sen kummempia vaatimuksia siis ollut, kuin klo 22 "kotiintuloaika", päivän kolmesta meditaatiosessioista vähintään yhteen osallistuminen ja olkapäistä polviin peittävä pukeutuminen. Lisäksi lihaa tai alkoholia ei saa ashramalueella käyttää, tai edes olla alkoholin vaikutuksen alaisena. Odottamaamme paljon leppoisampaa siis, mikä taisi loppujenlopuksi olla ehkä ihan hyvä juttu meille noviiseille.

Jooga ootd