Tammikuun alussa tiesin, että kuukausi tulee pitämään sisällään itkettävän paljon esseitä ja kolmen ihmisen hommat hoidettavana töissä. Päätin kuitenkin asennoitua hyvin: tehdä töitä täysillä, mutta myös nauttia muista jutuista, elämästä. Tässä tammikuun tophetkiä.
Olemme asuneet Sallan kanssa Tallinnassa yli kaksi vuotta, mutta selvitimme vasta muutama viikko sitten, minne Vapaudenaukion keskellä oleva portaikko johtaa. Olimme molemmat jostain syystä otaksuneet, että portaikon päässä on bussiterminaali. Onneksemme portaat eivät johtaneet kuvittelemaamme terminaaliin, vaan ilmaisen Rahva Rinde -museoon. Liikenteessä kulkevien bussejen sijaan pääsimme istuskelemaan sisällä seisovaan minibussiin, jossa näytettiin dokumentti Baltian ketjusta. Tallinna yllättää aina.
Yhtenä lumisena sunnuntai-iltana muistin kaksi rakastamaani asiaa: ratikan takaosassa seisomisen ja Kamahouse Köökin. Hyppäsin ykkösratikan kyytiin, ja leppoisa sunnuntai-ilta sai jatkua heiluvien lumimaisemien, kaali-lasagnen ja kirjoittelun parissa Koplin lempiravintolassani.
Täällä joulu jatkui melkein koko tammikuun, sillä Venäjällä joulua vietetään vasta loppiaisena. En pistänyt ollenkaan pahakseni, kun sain ihastella tätä näkyä kaksi kuukautta. Olen muuten kuullut, että monet vironvenäläiset viettävät joulua kahdesti: virolaiseen tapaan jouluaattona ja jälleen tuolloin loppiaisena.
Isosetäni tuli viettämään synytymäpäiviään Tallinnaan, ja takana näkyvä naisseurue päätti tulla yllättämään hänet. Heidän kanssaan iltaa viettäneenä voin kertoa, että energisempää yli 30-vuotiaiden naistrio saa hakea. Selfien ottaminen ei edes ollut minun ideani ja kyllä - isotätini käytti yhtä sujuvasti iPhone nelostaan kuin selfie-sanaakin. Onneksi minulla on näiden geenit.
Liptonin markkinoinnista vastaa nerokkaat ihmiset. Yritys nousi aivan uuteen arvoon, kun maanantaiaamuisella työmatkallani keltaiseen pukeutuneet promoottorit tarjosivat kupin kuumaa teetä.
Delphinen ja Louisen läksiäiset. Mietiskelin juuri, että olen jokaisen semesterin loputtua ollut ainakin yksissä läksiäisjuhlissa. Tajusin, että niin semesterit kuin läksiäisjuhlatkin loppuvat minun osaltani Tallinnassa tähän kevääseen. On aika viettää läksiäisiä viimeiseen kertaan: omiani. Jatkon suhteen en ole vieläkään tehnyt konkreettisia suunnitelmia, mutta haaveissa olisi työntekoa ja muutto johonkin toiseen maahan. Juuri nyt ajatus koulunpenkille palaamisesta syksyllä ei innosta. Nyt jos joskus on tilaisuuteni lähteä maailmaa kiertämään. ;)
Nyt soi: James Blake, Bon Iver - Fall Creek Boys Choir
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti