Je suis Charlie Tallinnas

Minun piti lätkäistä tuo Sallan ottama kuva jo edelliseen postaukseen ja kuitata siihen, että käytiinpä Charlie Hebdon iskun muistotilaisuudessa. Sitten tajusin, että minulla on aiheesta muutakin sanottavaa. Niin itse iskusta kuin tuosta muistotilaisuudestakin on nyt kulunut kuukausi, ja aihetta on käsitelty mediassa varmaan vähintäänkin tarpeeksi kaikkien mielestä. Minä haluaisin kuitenkin vielä liittää blogini tähän Je suis Charlie -keskusteluun ja nostaa esille kolme pointtia.

1.

Charlie Hebdon isku tapahtui Pariisissa keskiviikkona 7. tammikuuta. Koko länsimaailmaa järisyttänyt tapaus levisi ruton lailla sosiaalisessa mediassa ja tapahtuma herätti kiivaita keskusteluja. Iskuissa kuoli 12 ihmisitä, ja myöhemmin piirityksissä kuoli kolme hyökkääjää, neljä panttivankia ja yksi poliisi.

3-7. tammikuuta Nigeriassa kuoli arviolta 2000 ihmistä. Bagan kaupungissa hyökättiin Nigerin, Nigerian ja Tšadin sotilaallisten joukkojen muodostamaan päämajaan. Vastarinnan hyökkäyksiin kuoli pääosin naisia, lapsia ja iäkkäämpiä henkilöitä, jotka eivät päässeet pakenemaan paikalta tarpeeksi nopeasti. Halutessasi voit lukea lisää täältä.

Kuulin itse Nigerian tapahtumista vasta, kun isäni kertoi minulle niistä tammikuun lopussa. En siihen asti ollut bongannut yhtäkään uutista liittyen Nigerian verilöylyyn, tai edes nähnyt siitä postauksia Facebookissa, vaikka minulla on satoja Facebook-kavereita ja seuraan useiden isojen sanomalehtien sivuja.

Myönnän, etten lue uutisia erityisen aktiivisesti. Silti mielestäni on pikkuisen vinksahtanutta, että Nigerian tapaus jäi minulta täysin Charlie Hebdon iskun varjoon.

2.

Pariisin välikohtaus oli kaikinpuolin hirveä, eikä surmaajien tekoja voida millään tavoin oikeuttaa. Itse olen vahvasti sitä mieltä, ettei ketään ihmistä, ei syytöntä tai jollakin tapaa 'syyllistä', kuuluisi koskaan tappaa. 

Tällä kertaa kysymys sananvapaudesta on se, mitä olen jäänyt miettimään. En ole itse niinkään tutustunut Charlie Hebdo -julkaisuihin, mutta ilmeisesti lehdissä on esiintynyt useita pilapiirroksia Profeetta Muhammadista. Mitä näillä pilakuvilla halutaan saavuttaa? Sitäkö, että näytetään ääri-islamisteille, että täälläpä muuten piirretään sananvapauteen nojaten juuri sitä mitä halutaan, ja nyt se sattuu olemaan pilakuva teidän profeetastanne? En näe mitä rakentavaa pilakuvien piirtämisessä on, kun sen tiedetään suututtavan ääri-islamisteja. Jos pilakuvien tarkoituksena olisi siis rauhoittaa ääri-islamistien terrori-iskuja, ovat ne pahasti epäonnistuneet ja oikeastaan aiheuttaneet täysin vastakohtaista reaktiota. Minusta siis tuntuu, että Charlie Hebdon tarkoituksena on pilailla ääri-islamistien kustannuksella silkan pilalun iloksi. Tämä ei edelleenkään oikeuta ampumavälikohtausta mitenkään - ampujien olisi ehdottomasti kuulunut ilmaista mielipahansa jollakin toisella tapaa. Mutta missä menee sananvapauden raja? Kenestä saa, ja kenestä ei saa piirtää pilakuvia? Miten esimerkiksi Suomessa reagoitaisiin, jos vaikkapa Hesarin kannessa olisi suomenruotsalaisiin kohdistuva törkeä pilakuva? Voisipa olla, että aika voimakkaasti. Voisiko myös olla niin, ettemme täällä lännessä täysin ymmärrä, miten loukkaavia Muhammadin pilakuvat ovat islaminuskoisille? Ja nyt tarkoitan muitakin kuin ääri-islamisteja. En uskoisi kovinkaan monen länsimaalaisen kristinuskoisen pillastuvan esimerkiksi Jeesuksesta tehdyistä pilakuvista, mutta Jeesus- ja Muhammad-pilakuvat eivät välttämättä tarkoita samaa kristin- ja islaminuskoisille. Katsokaapa vielä tämä kuva. 

3.

Mainitsin jo, että iskujen tekijöiden piiritykseen kuoli yksi poliisi. Poliisi nimeltään Ahmed Merabet, joka oli muslimi. Hän siis kuoli, koska puolusti muiden oikeutta pilailla hänen uskontonsa kustannuksella. #JeSuisAhmed -hashtag levisi somessa laajalti sekin, tässä aiheesta Buzz Feedissa.

Totuus kuitenkin on, että Ahmed Merabet ei ollut läheskään ainoa muslimi, jonka kohtaloksi on koitunut islamistien terrori-iskut. Islamistien terrori-iskut kohdistuvat suurimmaksi osaksi nimenomaan heidän kanssa-muslimeihinsa. Suurin osa ääri-islamistien terrori-iskuista ovat olleet Irakissa, Afghanistanissa ja Pakistanissa, jossa enemistö väestöstä kuuluu islaminuskoon. Nämä tiedot nappasin tästä artikkelista.

Länsimaailmassa pelätään islamistien terrori-iskuja hysteerisesti. Roomassa asuva ystäväni jopa sanoi pelkäävänsä terrori-iskuja Pariisin iskun jälkeen. Miksi? Tuosta linkkaamastani BBC:n artikkelistakin käy ilmi, että suurin osa länsimaiden terrori-iskuista on 'omiemme' tekemiä. Islamistien terrori-iskut eivät missään nimessä ole mahdottomuus Roomassa, mutta onko realistisempaa pelätä islamistien terrori-iskua, kuin kenenkään muunkaan? Tarkistamatta epäilen, että länsimaailmassa on tilastollisesti todennäköisempää kuolla lapsen tekemässä kouluammunnassa, kuin ääri-islamistien terrori-iskussa. Islamistien terrori-iskuihin pitää tietysti suhtautua vakavasti, muttei ajatellen, että islaminuskoiset ovat ainoita terroristejä maailmassa. Tai etenkään ajatellen, että kaikki islaminuskoiset olisivat terroristeja.

*

Toivottavasti kenellekään ei jäänyt sellainen olo, että puolustan Charlie Hebdon iskun tekijöitä. Näin ei ole, tapahtuma oli mielestäni täysin hyväksymätön - siksi osallistuinkin muistotilaisuuteen täällä Tallinnassa. Charlie Hebdon iskusta kärsi etusijassa lehden toimitus, mutta myös länsimaalaisten mielikuva islaminuskosta. Mielikuva, jota iskun tekijöiden oli mitä ilmeisemmin tarkoitus puolustaa. Huh, ironista?

Vaikkei tarkoituksenani ole missään nimessä oikeuttaa islamistien terrori-iskuja, tässä tekstissä kuitenkin ilmenee pieni skeptinen vivahde. Tällä vivahteella haluan ottaa kantaa islamistien terrori-iskujen uutisointiin, käsittelyyn ja niistä nouseviin pelkoihin länsimaailmassa.

Nyt soi: The Dø - Trustful Hands