keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

København











Erittäin lyhyet yöunet, kaupungilla kiertelyä ja kuvailua, päiväunia ja paleo-patukoita, kirjastossa istumista ja paljon omaa miettimisaikaa. Sellainen oli päiväni tänään Kööpenhaminassa. Matkustelu on ihanaa ja tällaisilla reissuilla sitä aina ihmettelee, että miksi olen käynyt täällä Köpiksessäkin vain kerran aikaisemmin. Nyt unta palloon, jotta jaksan Lundin monipäiväiset vappuhulinat. Öitä!

With one hour of sleep, I managed to enjoy beautiful Copenhagen, wandering around, reading in the central library, snacking loads, occupying my mind with small and unimportant thoughts, and photographing everything. Traveling is simply refreshing, and I can't believe that I have been to Copenhagen only once before. Now some well-deserved sleep before the May Day celebrations of Lund begin. Nighty night!

Nyt soi: Daughter - Lifeforms

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Vihreä sydämeni pakahtuu

Hienoa, kun eduskuntaan saatiin kaksi maahanmuuttajataustaista edustajaa. Korkea aika!

We got two representatives who are from immigrant families into the parliament. About time!


Suurin osa valituista kannattaa pakkoruotsia! Ja tasa-arvoista avioliittolakia, vaikka sen asian luulisi jo olevan loppuun käsitelty.

Most of the new representatives a for keeping Swedish as a mandatory subject in our primary education! Most of them are also for the equal marriage law, but that issue should already be completely off the table.


Sitten aika ihmetellä suurinta puoluetta, eli nukkuvien puoluetta. Hei te 29,9% maamiehistäni, mikä on?! Suomi on monista syistä ihana, mutta erityisesti siitä, että täällä saa tehdä vaikka mitä - kirjoitella tällaisia postauksia ja äännestää! Hereille!

Then let us wonder what this situation with our biggest party is - those who slept when it was time to go voting. Hey you 29,9% of my fellow country men, what's up?! Finland is amazing for many reasons, but especially for that that we can write whatever we want in our blogs and vote! Wakey wakey!


Ei ihan turhat vaalit, vaikken kahta (oikeata) suurinta puoluetta kannatakaan. Nukahdin, kun Perussuomalaiset olivat vielä neljänsiä. Olisi varmaan pitänyt vaan jäädä nukkumaan.

Some good came from these elections, though I do not support the two (actual) largest parties. I fell asleep when the True Finns were still on fourth place. I should have probably never woken up.


Mutta viimeiskesi paras juttu. Olen niin uskomattoman iloinen Vihreiden vaalivoitosta, ettei tätä iloa tukahduta Soinit ja Sipilät - ainakaan vielä. Mutta katsotaan miltä naama näyttää, kun hallitusneuvottelut pärähtävät käyntiin.

Saving the best thing last. I am so happy that the Green party won our parliamentary elections. Soini and Sipilä cannot take this joy away from me, at least not for now. But let's see how I'll feel once the governmental negotiations begin.


Kivaa maanantaita ja uutta vaalikautta!

Have a happy Monday and the next 4 years!

Nyt soi: Kent - 999

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Mikroneesia

Mikronesia. Väkiluvultaan suurinpiirtein Tarton kokoinen saarivaltio keskellä valtameriä.

Micronesia. A country about the size of Tartu in the middle of the Pacific Ocean.


En ole koskaan tavannut ketään, joka olisi käynytkään kyseisellä saarella.

I have never met anyone who would have even been to that island.


Luin, että mikronesialiset juoruilevat paljon. Saarella ei ole tarjolla oikein muutakaan viihdykettä, kuulemma. Saaren uudet asukit ovat luonnollisesti kaikkein mehukkaimpien juorujen uhreja.

I read that Micronesians like to gossip a lot. Apparently that is one of the only forms of entertainment on the island. Naturally the newest island-dweller is the source of the juiciest rumors.


Naisilla housut katsotaan provosoiviksi vaatekappaleiksi. Paikallisia muumuu-mekkoja käyttävät ulkomaalaisnaiset hyväksytään nopeammin mukaan yhteisöön kuin niitä käyttämättömät.

Pants are seen as provocative clothing on women. Foreign women who wear local muumuu dresses are accepted to the community more easily than those who do not.


Mikronesia sijaitsee Havajin ja Aasian välissä. Aikaero Helsinkiin ja Tallinnaan on kahdeksan tuntia. Sadekausi on kesäkuusta marraskuuhun, mutta lämpötila on korkealla vuoden ympäri. Mikronesian virallinen kieli on Englanti, mutta saarelaisten omia kieliä puhutaan myös. Maksuvälineenä toimii Amerikan dollarit ja Internet saatiin pääsaarelle Pohnpeille vuonna 2010.

Micronesia is located between Hawaii and Asia. The time difference to Helsinki and Tallinn is 8 hours. The rainy season is from June to November, but the temperature is high year round. The official language is English, but several local languages are also spoken. The currency used is the United States dollar and Internet came to the main island Pohnpei in 2010.


Muutto Mikronesiaan. Siinäpä oli ajatus, jota täytyi hetki pureskella.

Moving to Micronesia. Now there was a thought I needed to process a little.


Jännittääkö minua? No totta hemmetissä - suorastaan hirvittää. Mennä nyt sinne opettamaan matematiikkaa räikeä muumuu-mekko päälläni. Välttelemään vuorotellen chuukinkielisiä juoruilijoita ja korkeista palmuista putoilevia kookospähkinöitä. Olla kokonainen vuosi saarella, josta viikonloppureisulle lähteminen on miltei mahdotonta. Jouluksi kotiin palaamisesta nyt puhumattakaan.

Am I nervous? Terribly so. To teach mathematics wearing a bright muumuu dress. To avoid Chuukese gossip and coconuts falling from high palm trees. To be on an island for the whole year, as taking a weekend trip will be virtually impossible. Not to mention coming home for Christmas.


Mikä saa minut lähtemään? Tähän olen kirjoittanut jo useamman vastauksen, mutta yksinkertaisesti - haluan järkyttää maailmankuvaani. En ole koskaan ollut noin kaukana kotoa, enkä tunne kovin montaa, joka olisi. Villeimmissä unelmissani olen päässyt vain Ranskan Polynesiaan asti, Mikronesia on ollut vain nimeltään ja suurinpiirteiseltä sijainniltaan tuttu. Minua pelottaa ja jännittää, mutta hyvällä tavalla. Tiedän, että tulen turhaantumaan ja kohtaamaan vaikeuksia seuraavan vuoden aikana. Tiedän myös, että tulen selviämään niistä. Miksen selviäisi? Muutkin ovat tehneet tämän tapaisia juttuja ja vielä extreemimpiäkin. Tai siis, ehken selviäkään, sen voi nähdä vasta sitten. Ja jos en selviä, kotiin voi aina palata. Vaikeuksien, itkun ja ikävän lisäksi näen tulevassa vuodessa paljon hyvää. Rauhallisen elämäntahdin, aurinkoisen synttäriaamun marraskuun 27. päivänä, pienimmänkin onnistumisen tunteen täysin vieraassa työ- ja elinympäristössä. En halua olla se, joka vuosien päästä sanoisi: "Olisin voinut mennä Mikronesiaan vapaaehtoistöihin, mutta enpä mennytkään." Minulla ei ole opiskeluja, työpaikkaa, lapsia tai poikaystävää. Mikronesia, tai vastaava kohde, on nyt, tai ei koskaan.

What makes me want to leave? I have already written several paragraphs to answer this question, but simply put - I want to shake my worldview. I have never been so far from home, and I do not know of too many who have. In my wildest dreams I have only reached French Polynesia, I have been familiar with Micronesia only by its name and approximate location. I am scared and nervous, but in a good way. I know I will face frustrations and all sorts of difficulties next year. I also know that I will overcome them. Why wouldn't I? Other people have done similar and even more extreme things than this before. Or who knows, perhaps I won't overcome the challenges of coming year, we won't know until it is their time. If I won't, I can always come back home. Along with the struggles and tears I see a lot of good in the coming year. A relaxed lifestyle, a sunny morning on my birthday on November 27th, the slightest feeling of accomplishment in an entirely new working and living environment. I do not want to be the person who would after years say: "I could have volunteered in Micronesia, but…" I don't have a job, a boyfriend, or children. Micronesia, or a similar destination, is now or never.


Abivuonna kaverini merikitsi luokkalaisiamme Facebookissa pyörivään kuvaan. Kuvassa oli eri henkilötyyppejä vastaavia tekstejä, esimerkiksi tekstejä himourheilijalle, romantikolle, vitsiniekalle, tietokonenörtille, jne - ymmärrätte varmaan pointin. Minut oli myös merkattu yhden tekstin kohdalle. Muistan sen tekstin vieläkin - olin nimittäin aika otettu tästä merkinnästä.

During our senior year in high school, my friend was tagging our class members on a picture that was circulating in Facebook. The picture had texts for different types of people, for example texts for jocks, lovebirds, class clowns, nerds, etc - you probably get the point. I was also tagged on one of the texts. I still remember the text - as I was rather taken by this tag.


Se, joka menee, eikä meinaa.

(Much snappier in Finnish, but something like "the one who goes rather than thinks about going.")

Nyt soi: Lana Del Rey - Bel Air

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Igatsus

1. Liikenne
1. Traffic


Virolaisissa autokouluissa ei selvästikään opetella moottorijarrutusta. Ratikat pysähtyvät keskelle vilkkaimpia teitä. Yhden suojatien ylittämiseen saattaa parhaimmillaan joutua odotelemaan kuudella eri saarekkeella liikennevalojen vaihtumista. Sadesäillä autoteille syntyy valtamerien kokoisia lätäköitä, ja autoilijat eivät turhaa jarruttele niiden kohdilla, vaikka kävelijöitä olisi välittömässä lähietäisyydessä. Siirtyessäni paikasta A paikkaan B pelkäsin henkeni puolesta, kun muutin Viroon vuonna 2012. Nyt olen tottunut Tallinnan liikenteeseen, mutten edelleenkään sanoisi arvostavani tätä liikennekulttuuria.

Engine braking is clearly not taught in Estonian driving schools. The trams stop in the middle of the busiest streets. You might have to wait at even six different traffic lights when crossing one street. Ocean-sized puddles form on the roads when it is raining, and the cars do not care to slow down when approaching them - even if there should be any pedestrians around. When moving to Estonia in 2012, I used to fear for my life when I had to move from A to B. Now I'm used to the traffic here, but would still prefer to change it almost completely.


2. Pimeys
2. Darkness


Sää tunnetusti on mitä on täällä pohjolassa: kylmää, loskaista, tuulista, sateista, rakeista, mitä kuraa sitä nyt milloinkin sataa. Pahinta on kuitenkin pimeys. Sateelta ja loskalta voi suojautua vaattein ja katoksin, mutta pimeyttä en pääse pakoon. Se tunkee pääni sisään ja tappaa elämänhaluni. Ja itseasiassa myös liikavaloisuus koituu ongelmakseni joka kevät. Silloin ongelma on päinvastainen: valo tuo minulle feikki-energiaa, joka vie ensin yöunet ja tuo sitten ylikierrokset. Säännöllinen vurokausirytmi valon puolesta olisi kiva.

The weather is what it is in the northern parts of the world: cold, slushy, windy, rainy, hail-stormy, whatever have we not seen fall from the sky. But the worst thing about this climate is the darkness. Rain and slush can be blocked by clothing and shelters, but I cannot escape the darkness. It creeps into my head and kills my will to exist. The excessive light is also a yearly problem for me in the springtime. The light brings me fake energy, which prevents me from sleeping thus making me hyperactive in the worst possible way. Light is best served at regular intervals and doses.


3. Ruoka
3. Food


Tallinnan ihanista ravintoloista saa tunnetusti superhyvää ruokaa superedullisesti, mutta perusvirolainen ruoka ei jostain syystä nappaa. Täällä on esimerkiksi paljon maitotuotteita: kohuketta, hapukooria, kodujuustua, keefiriä, kohupiimiä, kamaa... Rukkileib on liian pehmeää ja makeaa, jotta sitä voisi kutsua ruisleiväksi hyvällä omatunnolla. Juhlissa on aina mitä erikoisempi cocktail-paloja, esimerkiksi majoneesitäyttesiä puolikkaita kananmunia, kinkkurullia ja sillileipäsiä. Liha- ja kalatiskeiltä löytää suurimmaksi osaksi marinoituja, kuivattuja ja savustettuja tuotteita. Kaalia tungetaan joka annokseen ja Coca Colalta näyttävä juoma saattaa sittenkin olla Kalia, joka maistuu ennemminkin kotikaljalta. Olen tässä kahden ja puolen vuoden aikana sinnikkäästi maistellut kaikkea aina uudestaan ja uudestaan, mutten ole oikein mihinkään tykästynyt - vieläkään.

While it is a well-known fact that the restaurants of Tallinn offer super delicious food at super affordable prices, I am not really fond of the most typical Estonian food. There is an abundance of dairy products: kohuke, hapukoor, kodujuust, keefir, kohupiim, kama… Rukkileib is too sweet and soft for it to even be called rye bread. A variety of cocktail pieces are normally served at parties, for example halved eggs stuffed with mayonnaise, ham rolls, and herring sandwiches. Most of the fish and meat produce sold at grocery stores are either marinated, dried, or smoked. Kale can be found from almost every dish and one can easily mistake a glass of Kali for Coca Cola, but Kali will taste more like home brewed alcohol-free beer. During these two and a half years I have persistently tried Estonian delicacies whenever offered the chance, but I have still not quite grown to like any of it.


4. Yleinen ilmapiiri
4. General mood


Olisi kiva, jos kassatäti sanoisi "hei", tai edes ostosteni yhteishinnan, vaikka toki näen sen ruudulta itsekin. Jos vierustoveri kertoisi jäävänsä seuraavalla pysäkillä pois, siirtyisin mielelläni, jottei hänen tarvitsisi tunkea ohitseni. Ja naapurit hyvät, tarkoituksenani ei ollut aiheuttaa pientä sydänkohtausta, kun toivotin hyvät huomenet. Sanaa "kiitos" ei täällä liioin viljellä, vaikka sille on viroksi peräti kaksi sanaa.

It would be nice, if the cashier said "hello", or at least the price of my purchases, though I am indeed not blind and can see it from the screen for myself. If the person sitting next to me informed me that s/he is getting off at the next stop, I would gladly move so that there would be no need to push past me. And dear neighbors, I did not intend to give you a mini heart attack when I wished you a good morning. "Thank you" is not a widely popular word around here, even though there are in fact two words for it in Estonian.

*

Tässä muutamia Tallinna-juttuja, joihin en ole tottunut yli kahdessa ja puolessa vuodessa. Totuus kuitenkin on, että minulla tulee Tallinnaan ihan hirveä ikävä, kun täältä lähden. Olen viihtynyt täällä uskomattoman hyvin, enkä keksimälläkään keksinyt jatketta tälle listalle. En osaa pukea sanoiksi rakkauttani Viroa, sen kaunista luontoa, aitoja ihmisiä, vaikuttavaa historiaa ja vilkasta kulttuurielämää kohtaan. Sen voin sanoa, etten koskaan elämässäni ole ollut onnellisempi kuin täällä Tallinnassa.

Here are a few things about Tallinn that I did not get used to in over two and a half years. However, the truth is that I will miss Tallinn immensely when I leave. I have enjoyed living in Tallinn better than I could have ever expected, and could not think of anything to add on to this list. I cannot describe in words how much I have fallen in love with Estonia: its beautiful nature, genuine people, fascinating history, and lively culture. I can honestly say that I have been the happiest I have ever been in my life here in Tallinn.



Miksi siis moinen listaus? Elämäni ottaa lievästi sanottuna aika yllättävän käänteen. En jatka opintojani vielä maisteri-vaiheeseen, vaan menen keräämään työkokemusta joko lukion, ala- tai yläkoulun opettajana. Tarkempi työtehtävä varmistunee pian. Tämä elämänkäänne tarkoittaa myös muuttoa pois Tallinnasta, Suomesta, koko Euroopasta. Muutan jonnekin, jossa en voi välttyä koti-ikävältä. Uudessa asuinmaassani tulen varmasti kokemaan heikkoja hetkiä, jolloin on varmaankin helpottavaa muistuttaa itseään siitä, ettei kaikki ollut täydellistä täällä Tallinnassakaan. Silloin tästä listauksesta on ehkä jotain hyötyä.

Why this listing, then? To make an understatement - my life will be taking a very unexpected turn. I will not continue my studying in a Master's program just yet, as I will be gathering work experience as a teacher of either an elementary, middle, or high school. I will find out more hopefully soon. This very unexpected turn will also mean that I will move away from Tallinn, Finland, and actually Europe too. Avoiding home sickness will be an impossibility in my new home country. I will for sure face some tough times there, when it will probably be relieving to remind myself that not everything was perfect in Tallinn either. Maybe this list will be of some use at such times.


Heinäkuussa muutan vuodeksi Mikronesiaan.

In July, I will be moving to Micronesia for one year.

Nyt soi: Crystal Fighters - Plage

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Tulevik

Tällä hetkellä tulevaisuus kutkuttaa, ja pää katoaa unelmien pilviin vähän väliä. Minulla on aika suuria suunnitelmia, ja suoraan sanottuna olisin jo valmis muuttamaan Tallinnan maisemat toisiksi.


On aika vaikeaa keskittyä nyt nauttimaan viimeisistä hetkistä Tallinnassa, kun mieli on pääosin kirmannut jo muualle.

Tämä tulevaisuudessa eläminen kuitenkin ärsyttää. Sitä kun ei koskaan tiedä, että onko niitä tulevia hetkiä edes olemassakaan. Mitä tahansa voi käydä ja sattua, ja kun kaikki on nyt hyvin, niin miksen nauttisi siitä.



Tallinnan elämässäni nautin eniten sen rentoudesta. Kavereiden kanssa ei tarvitse sopia lounastreffejä viikkoja etukäteen, eikä elää Reittioppaan orjana. Herään, kun ei enää väsytä, ja syön, kun on nälkä. Käyn lenkillä, kun siltä tuntuu, ja opiskelen vaihtelevasti kotona, kirjastossa tai kahviloissa. Tämä sopii minulle, ja olen saanut hommani aina hyvin hoidetuksi. Nykyään selviän arkipäivistäni ilman pahempia yllätyksiä ja ihmetyksiä, eikä kielimuurikaan enää vaivaa.


Näin ei välttämättä tule aina olemaan. Nyt on hyvä hetki pysähtyä ja arvostaa tätä elämää, jonka olen tänne itselleni rakentanut. Nauttia siitä ja kokea vielä uusia juttuja. Haluaisin käydä keväällä vielä TV-tornissa ja Olevisten kirkon katolla, NOAssa ja parissa galleriassa, hodariravintolassa ja Rummussa. Olen Tallinnassa vielä kesäkuun loppuun asti, joten vielä ehdin tehdä täällä vaikka mitä. Seuraavasta elämänkäänteestäni kuulen toivon mukaan mahdollisimman pian.


Hyvää pääsiäistä niin levollisille kuin minunlaisilleni levottomillekin sieuluille. xx

Nyt soi: Jukka Poika - Kylmästä lämpimään