torstai 27. helmikuuta 2014

Kus on päike?

Miten ylihuomenna voi olla jo maaliskuu? Itsestäni tuntuu siltä, kuin koko talvea ei olisi kunnolla ollutkaan. Loppusyksy ja alkutalvi meni itselläni aivan hujauksessa, kun oli niin paljon muuta ajateltavaa koulun, töiden ja muiden oheisprojektejen kanssa. Tammikuussa minulla oli raskas tenttijakso, jonka jälkeen lähdin pariksi viikoksi Indonesiaan lomailemaan. Noille kahdelle viikolle taisi sattua koko talven pahimmat pakkaslukemat, joten sivutin nekin siis aika kätevästi. Indonesian jälkeen sairastelin vielä muutaman viikon, joten silloinkaan ei pahemmin tullut käytyä ulkona talvi-ilmassa.

Tuntuu siis hyvin oudolta, että talvi on jo ohi, kun en sitä tänä vuonna kunnolla ehtinyt elämäänkään. Sekös jos joku ei tosin minua haittaa, olen aina pitänyt lämpimämmistä vuodenajoista paljon enemmän, ja ikävöin kovasti aurinkoa talvisaikaan. Olen niinä harvoina pakkaspäivinä aivan superinnoissani, kun aurinko pilkistelee sieltä pilven takaa. Silloin kaivan aina aurinkolasini esille.

Kuvat: pinterest.com

Tykkään käyttää aurinkolaseja todella paljon, joten siksi olikin kiva ylläri saada netlens.fi -nettikaupalta yhteydenotto kevään aurinkolasimuotiin liityen. He toivoivat minun kirjoittelevan omista aurinkolasimieltymyksistäni ja tutustuvan heidän tarjontaansa.


Pidän suurehkoista aurinkolaseista (mistä johtuen minua ollaankin välillä kutsuttu esimerkiksi kärpäseksi, haha) sekä yksinkertaisista, klassisista malleista. Viime keväänä ostin RayBanin Jackie Ohh -lasit, vaikka olinkin jo melkein päättänyt hankkivani ne RayBanin klassiset aviatorit. Vaikka olenkin ollut Jackie Ohh -laseihin enemmän kuin tyytyväinen, olisi ihan kiva saada niiden kaveriksi joku toinenkin pari. Aviatorit houkuttelevat yhä, mutta niiden hinta ei ollenkaan. Siksipä oli kiva huomata, että Netlensiltä saisi täysin vastaavat lasit noin puoleen hintaan!

Kuva: netlens.fi

Löysin muitakin kivoja aurinkolaseja Netlensin valikomasta, esimerkiksi nämä ja nämä. Sivuilla on myös hauska mahdollisuus kokeilla aurinkolaseja omaan päähän: lataat itsestäsi kuvan sivuille, minkä jälkeen pääset asettelemaan halumiasi laseja kasvoillesi. Kätevää Netlensillä on myös se, että kaikki lasit saa halutessaan tehosteilla. Vaikken itse tarvitsekaan laseja näönkorjaukseen, tiedän, että kivoja tehostettuja aurinkolaseja on välillä hankalaa löytää. Pistäkääpä siis Netlens-sivusto muistiinne, kun kevätauringon myötä aurinkolasien hankita tulee taas ajankohtaiseksi. :)

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Tallinnasse

Olen niin superonnellinen tällä hetkellä! Pääsen vihdoinkin (neljän viikon jälkeen!!) palaamaan Tallinnaan. Minulla on ollut niin kovin ikävä sen kaupungin meininkiä, ja tämän lomailun ja kipeilyn jälkeen tuntuu taas todella hyvältä päästä kiinni arkirutiineihin.


Viimeiseen puoleentoista viikkoon en ole sen kummemmin keskittynyt muuhun kuin antibioottien popsimiseen ja rasvojen levittelyyn. Aika on tosiaankin käynyt pitkäksi minunlaiselleni menomimmille; olen suorastaan juossut seiniä pitkin vai miten se sanonta nyt meneekään. Ainakin on ollut aikaa tehdä ihania aamiaisia joka päivä (ja ottaa niistä aina kuvia. Helmikuu 2014 -albumistani tulee varsin jännittävä).


Onneksi loppuviikkoa kohden ihoni oli parantunut jo todella paljon ja käteni näytti jo paljon vähemmän zombiemaiselta. Uskaltauduin taas ihmisten ilmoille ja lähdimme vanhempieni kanssa seurailemaan veljeni vanhojen tansseja. Syystä lähdettiinkin, sen verran ihana vanha veli minulla kun on.


Eilinenkin päivä oli mitä mahtavin. Nappasin Venlan mukaani pienelle roadtripille moikkaamaan Johannaa, joka on ottanut ja lähtenyt avovaimoutumaan Lahteen. ;) Emme tehneet yhtään mitään järkevää, mutta silti olin niin kovin iloinen reissustamme ja nähdessäni tärkeät tyttöni pitkästä aikaa. <3



Tähän loppuun jaan hieman säälittäviä uutisia: olen järjestänyt itselleni welcome back-bileet täksi illaksi. En yksinkertaisesti vain voinut tälle hirmuiselle ikävälle mitään - vaan oli pakko järkkäillä kaikille kavereille istuskeluiltamaa Must Puudeliin heti, kun jalallanikaan astuisin Eestimaalle. Säälittävää tai ei, niin kuitenkin iso JEE! Tästä tulee kiva ilta. Ihanaa sunnuntaita teillekin kaikille! <3

Nyt soi: Arcade Fire - Awful Sound (Oh Eurydice)

lauantai 15. helmikuuta 2014

TLN TO DO 14022014

Hyvää ystävänpäivää kaikille blogiani lukeville! <3 Toivottavasti kaikilla on ollut ihanat päivät tähän asti, ja että ne vain paranisivat yötä kohden. Itse voin vihdoin todeta, että ihoni on jo paljon paremmassa kunnossa!! JEE! Paluu Tallinnaan koittaa sunnuntaina, en malta odottaa! Minulla on ihan hirmuikävä kaikkia siellä olevia ystäviäni, arkielämääni ja ylipäätään koko kaupunkia. Paluuni tarkoittaa täällä blogin puolella sitä, että viimein päästään sitten taas kunnolla Tallinna-aiheiden pariin. Ennen sitä jakaisin mielelläni vielä tässä postauksessa yhden to do-listoistani. Tällä kertaa lista sisältää kolme kahvilaa, joihin olen jo pitkään suunnitellut meneväni silloin, kun sokerihammasta kolottaa.


Kalamaja pagarikodassa tarjoillaan perinteisiä virolaisia leivoksia - niin makeita kuin suolaisiakin. Kalamajaa olen hehkuttanut alueena vaikka miten paljon, ja aina vaan sieltä näyttää löytyvän lisää kiinnostavia kahviloita, ravintoloita ja kulttuurikohteita. Kalamaja pagarikodakin näyttää niin nostalgisen söpöltä, että taidan jo nyt olla rakastunut kahvilaan. Vaikken siis vielä ole edes käynyt sen sisälläkään.


Kavereini Tallinnassa kysyvät minulta usein ravintola- tai kahvilavinkkejä. Olen tosin nyt pari kertaa saanut kuulla heidän suustaan jotakin tämän tapaista: "What?! YOU out of all people haven't been to Josephine's?!" Eli kyseessä on vanhassa kaupungissa sijaitseva ihanan tunnelmallinen kahvila, jossa voi hengailla monta tuntia töitä tehdessä tai kaverin kanssa jutellessa. Eli kuulemma ihan minun paikkani, vaikka onkin kai Tallinnan mittapuilla hieman kalliimpi. Niin tai näin, Josephineen on päästävä pikinmiten! 


Sõõrikukohvik sijaitsee Tallinnan keskusta-alueella, lähellä esimerkiksi Stockmannia. Sõõrikukohvik ei näytä erityisemmän viihtyisältä ulkopuolelta katsottuna, mutta kahvilasta saa kuulemma kaupungin parhaita donitseja superedullisesti. Tarjolla on siis kaikkea muutakin syötävää ja juotavaa, ja kaiken saa ostettua mukaan otettavaksi. Muusta ruoasta en tosin ole kuullut sen enempää kehuja kuin haukkujakaan, siksipä pitää mennä itse ottamaan tästä kahvilasta selvää.

Onko teillä kokemuksia jostakin näistä kahviloista?

Nyt soi: Iiris - Chinaberry Girl

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Bali 101

Vielä viimeiset kuvani ja vinkkini Balille reissaaville. Ajattelin jakaa tietoa, jota näin jälkikäteen ajatellen olisin halunnut tietää jo ennen matkaani. Kuvituksena toimii Gili T:llä nappaamani kuvat.


Me suomalaiset tarvitsemme viisumin Indonesiaan matkustaessamme. Viisumin saa tosin kätevästi ostettua lentokentältä, jos ei oleskele maassa 30 päivää kauemmin. Tällöin seuraat lentokentälle saavuttuasi "Visa On Arrival" -kylttejä, ja loppu hoituu kuin itsestään. Kannattaa vaihtaa Indonesian rupioita jo ennen matkaa, jotta saat viisumisi hitusen halvemmalla (eurotkin tosin käyvät viisumia ostaessa).

Gili T:llä islamin usko oli vahvasti esillä. Monet häiriintyivät moskejen rukouslaulannoista, mutta minusta ne olivat totta puhuen varsin tyynnyttäviä ja kivan kuuloisia. :)

Indonesian rahayksikkö, rupia, on hieman hankala. 1 euro vastaa suunnilleen 16000 rupiaa. Hankalasta helpottavampaan tietoon: Indonesiassa on samat pistorasiat kuin Suomessakin. Ei siis tarvitse häslätä adaptereiden kanssa Balin lomilla, jee!

Gilillä satoi joka päivä. Kaduilla kävely oli juurikin näin hankalaa.

Liikkuminen Balilla osoittautui hieman odotettua hankalammaksi. Varmasti parhaiten saarella olisi päässyt liikkumaan skoottereilla, joiden päivävuokra on suunnilleen 3€. Balilla on kuitenkin paljon kuljetuspalveluita, joista osa tosin tuntui minusta hieman epäluotettavilta, ja ainakaan hyvää asiakaspalvelua ei monissakaan tarjottu. Löysimme kuitenkin yhden suosittelemisen arvoisen kuljetuspalvelun, nimittäin Perama Toursin. Peramalla aikataulut pitivät, hinnat olivat kohtuulliset ja asiakaspalvelu erittäin hyvää. Kannattaa ehdottomasti pitää tämä yhtiö mielessä, jos haluaa kierrellä saarta ympäriinsä.

Gilillä ei ollut ollenkaan autoja tai skoottereita. Hevoskärryjä ja pyöriä löytyi sitten senkin edestä.

Takseja Balilla on riittämiin, mutta valitettavasti monet taksiyhtiötkin keskittyvät laadukkaan palvelun tarjoamisen sijasta huijaamaan turisteja. Olimme Julien kanssa onnekkaita, kun kuulimme heti lomamme alussa taksiyhtiö Blue Birdistä. Toisin kuin monilla muilla taksiyhtiöillä, Blue Birdillä on mm. taksimittarit, puhelinnumero, josta voi soittamalla tilata taksin, sekä laadukkaat ja ilmastoidut ajoneuvot. 

Gili T = party island!

Ja loppuun hieman jälkiviisauden sanoja. Itsehän sain matkallani kamalan bakteeri-infektion, mikä sai minut miettimään, mitä olisi kannattanut tehdä matkalla toisin. Olin varautunut matkalleni rasvoin ja maitohappobakteerein, mutta näiden lisäksi olisi ehdottomasti kannattanut ottaa desinfiointiainettakin mukaan. Haavat paranevat kosteassa ilmastossa paljon hitaammin kuin täällä kotona, ja ovat tästä johtuen alttiita bakteereille. Suomessa tai Virossa ollessani en edes välttämättä ehdi huomioida saaneeni haavaa, sillä ne yleensä paranevat alta aikayksikön. Indonesiassa kuitenkin tuntui siltä, että pienimmätkin paperiviillot olivat auki monta päivää.

Paras vinkkini Gilille on ehdottomasti yömarketti! Sieltä sai paljon erilaisia, ihania ruokia edullisesti. Marketti sijaitsee kätevästi pääkaduilla, ja siellä voi käydä vaikka välisafkoilla, kun siirtyy baarista toiseen ;)

 Ja kannattaa tosiaankin tarkistaa matkavakuutuksen ehdot. Itse en nimittäin saanut mitään hoitokulujani korvattua, sillä yksi matkavakuutukseni ehdoista on se, että asuu vakituisesti Suomessa. Vakituinen asuinmaani on Viro, näin ollen vakuutukseni ei korvaa minulle yhtikäs mitään. Voitte uskoa, että oli erittäin tyhmä olo, kun tajusin hankkineeni vakuutuksen aivan turhaan. :D Ehtoja lueskellessani tuli vastaan paljon muutakin yllättävää tietoa tuosta vakuutuksesta. Enpä olisi esimerkiksi tiennyt, ettei vakuutus olisi korvannut sellaisiakaan hoitokuluja, jos sairastuisi siitä syystä, ettei ole noudattanut WHO:n ja Suomen viranomaisten (uskon tällä tarkoitettavan ulkoministeriötä) suosituksia. Jos siis olisin sairastunut malariaan, en olisi saanut senkään tuottamista hoitokuluista korvausta, sillä en syönyt malarialääkkeitä, mitä WHO varmastikin suosittelee Indonesiaan matkustaessa. Ennen seuraavaa reissua parempaa vakuutusehtoihin tutustumista siis! Heh, toivon todella, että tämmöiset asiat tulevat muille itsestäänselvyytenä, ja että olen ainoa näin vastuuton maailmanmatkaaja. Valitettavasti luulenpa kuitenkin, että minunlaisiani hulttiomatkailijoita löytyy ainakin muutama kappale lisää. Näitä asioita tulee vaan jotenkin mietittyä aina vasta sitten, kun se on jo liian myöhäistä - ainakin näin omalla kohdallani. Ehkä tämä tarinani tavoittaa edes jonkun asianomaisen ja toimii hyvänä varoittavana esimerkkinä. Senpä takia sen tässä jaoinkin. 

Tähän ateriaan valitsin yömarketin tarjonnasta kaikkea, joka vaan näytti hyvältä. Koko lautasen sisältö maksoi alle 2€!

Matkalle kuin matkalle lähtiessä kannattaa tehdä myös matkustusilmoitus. Sen tekemiseen ei montaa minuuttia kulu ja on erittäin helppo varatoimi siihen nähden, ettei koskaan voi tietää mitä maailmalla tapahtuu. Jos matkakohteessasi tulee kriisitilanne, ulkoministeriö tietää sinun olevan mahdollisesti avun tarpeessa. :)

Indonesialaiset jälkiruoat olivat todella erilaisia meidän korvapuusteihin ja kiisseleihin verrattuna. Tämä leivos oli valmistettu maniokin juuresta.

Nautinnollista Balin matkaa niille onnekkaille, jotka ovat sinne lähdössä!


Nyt soi: Belle & Sebastian - The Boy With the Arab Strap

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Hotell Bali

Heippahei! Balin matka on nyt takanamme, ja meillä oli kyllä superihana matka rakkaan Julien kanssa. Nyt olen Suomessa parantelemassa matkamuistoani: huonokuntoista ihoa. Aika heikoilla vielä mennään, ja paluu Tallinnaan saattaa viivästyä vielä viikollakin. Minulla on tosin yksi To Do-lista postattavana, joten Tallinna-aiheita on lähiaikoina luvassa, vaikken itse sinne vielä pääsisikään. Ennen Tallinna-aiheisiin uudelleen pureutumista haluaisin jakaa majoittumisvinkkejä Indonesiaan, meitä kun onnisti eri hotellien ja hostellien kanssa.


Ensimmäiseksi majoituimme Sanurille Cafe Loccaan, joka oli siisti ja puhdas hostelli. Hostellissa oli palmujen ympäröimä uima-allas rantatuoleineen. Ulkokeittiössä oli hella, jolla paistoimmekin kanamunia aamulla. Hostelli tarjosi juomakelpoista vettäkin veloituksetta. Blogia kirjoittavalle hyviä uutisia oli myös ilmainen wifi. Saimme tässä hostellissa mukiva uusia tuttavuuksia, kuten yllä näkyvän kaksikon: hollantilaisen Michellen ja saksalaisen Dominikin.


Sanurin jälkeen matkamme jatkui Ubudiin, jossa yövyimme ashramissa, jonka esittelinkin jo tässä postauksessa. Ashramin jälkeen meillä oli suuri polte päästä Gilin saarille, mutta koska laivat eivät sinne kulkeneet, päätimme sen sijaan lähteä Lembonganin saarelle. Majailimme Ketut Losmen Bungalows'issa, jossa meillä oli oma bambukattoinen maja parvekkeella ja omalla wc:llä. Hotelilla oli pieni rantabaarialue uima-altaine ja rantatuoleineen sekä ilmaisella wifillä.


Jatkoimme sinnikkäästi matkaamme kohti Giliä, minkä seurauksena jouduimme viettää yhden yön Padang Bailla. Ei sillä, että paikassa olisi ollut jotakin vikaa, mutta yöpyminen siellä tuli meille pienenä yllätyksenä. Selasimme hätäpäissämme hostelworld.com:ia kännykköillämme ja löysimme Lemon Housen. Hostelli korkealla rinteellä, ja sieltä avautui aivan mielettömän kauniit näkymät. Taas kerran siisti hostelli, jossa ilmainen wifi pelitti. Erityismaininnan hostelli saa mielettömän ihanista aamiaismunakkaistaan!


Gili Trawanganille vihdoin päästyämme vietimme yhden yön maailman ihanimmassa hostellissa, Le Grand Gili Backpackersissä. Fiilis tässä hostellissa oli vain niin uskomattoman hyvä ja rento! Täällä tapasimme ehdottomasti reissun kiinnostavimmat ihmiset. Hostellissa sai itse paistaa omat aamiaislettunsa ja hengailla bambukattoisella ullakolla, jossa oli maailman mukavimmat säkkituolit ja iso kasa leffoja sekä valkokangas. Aika täydellistä, etenkin kun oli pieni dagenefter meneillään… Täälläkin oli wifi, ilmaista juomavettä, sekä mahdollisuus tilata omistajien ravintolasta ruokia ilman kuljetuskuluja. Ota mukaasi kuitenkin lukko, jolla saat oman kaapin kiinni, ja varaudu ostamaan respasta vessapaperia.


Gilillä loppu aika kului Gili Backpackers hostellissa, joka oli oikea tosibilettäjien paratiisi. Hostellissa oli bileet pystyssä jokaikinen ilta, ja meno oli meille jopa hieman liikaa. Ja ne ketkä tuntevat minut tai Julien tietävät, että tuo on aika paljon sanottu :D Täälläkin oli wifi ja ilmaista juomavettä. Täälläkin tosin vessapaperista piti erikseen maksaa ja kaapit vaativat matkustajalta omaa lukkoa. Olimme sinänsä tyytyväisi Gili Backpackersiin, mutta suosittelisin tätä hostellia vain siinä tapauksessa, jos edellä mainittu Le Grand on täyteen buukattu.


Viimeiseksi asetuimme Denpasariin, josta lentommekin lähtivät. Reissun lopussa olimme molemmat jo aika uuvuksissa, ja vika ilta kuluikin Pop! Harris hotellin pehmeillä sängyillä tyytyväisinä makoillessamme, Pizza Hutista haettuja pizzoja syödessämme ja Mupetsia katsoessamme, hahahaha. Tähän tarkoitukseen hotelli oli varsin hyvä, mutta en ehkä muuten tänne majoittuisi. Luulimme Pop-hotelliin mentäessä, ettei wifi taikka aamiainen kuuluisi meidän huoneemme hintaan, mutta kyllä ne sitten kuuluivatkin. Parempi niin päin!

Onko jollakin muulla hyviä majoittumisvinkkejä Balille?

Nyt soi: Local Natives - You & I

tiistai 4. helmikuuta 2014

Indiana Kenanga, Lembongan


Odottelimme Sanurilla Lembonganin laivaa, kun eräs indonesialaismies innoistui opettamaan meille kieltänsä. Meillä (ja etenkin tällä miehellä) oli hullunhauskaa, kun Julien kanssa yritimme toistaa miehen perässä mitä kummallisempia äänteitä. Pienen kielikurssin jälkeen mies iski käsiimme turistilehtiset, jossa oli opiskeluihimme hieman lisämateriaalia. Indonesialaisten sanojen lisäksi Julie löysi lehtisestä muutakin hyödyllistä - nimittäin Lembonganilla sijaitsevan 3 Michelin tähden ravintolan, Indiana Kenangan


Aluksi vain kummastelimme, että kenelläköhän tällä saarella on varaa käydä sellaisissa ravintoloissa. Sitten aivan yhtäkkiä muistinkin nähneeni jonkun kiinalaisen ruokaohjelman, jossa esiteltiin Kiinassa sijaitseva maailman halvin Michelin tähden ravintola - annoksia lähti siitä raflasta muutamalla eurolla. Päätimme siis käydä katsastamassa, miltä Indiana Kenanganin hintataso näyttäisi. Hintataso näytti oikein hyvältä, ja niin pääsimme molemmat ensimmäistä kertaa kolmen Michelin tähden ravintolaan, vautsi :) Ravintolalle jätimme yhteensä 600 000 Indonesian rupiaa, joka on siis suunilleen 36€. Ei paha!


Emme tosin muuta ottaneet kuin pää- ja jälkiruoat, ja juomaksikin riitti tällä kertaa pelkät kivennäisvedet. Oma pääruokani oli mahimahi-kalaa ja simpukoita kookosvaahdossa. Simpukoista oltiin tehty tortellineja, joidenka "pastakuori" oli todella ohut, simpukan maku ei siis peittynyt pastataikinan alle. Superhyvää! 


Jälkkäriksi tilasin itse choux-leivoksia mangomarmeladilla ja jäätelöllä, ja Julie suklaafondanttia. Ravintolan pääkokkina toimii ranskalainen Clement Froqueré, jolla on kaksi muutakin Michelin tähden ravintolaa Ranskassa. Täällä Indonesian pikkusaarella ruokalista oli siis ranskalaisen ja aasialaisen keittiön sekoitus, joka upposi hyvin meille.


Balin matkalla kannattaa harkita Lembonganille ja Indiana Kenanganille poikkeamista. Me olimme todella tyytyväisiä iltaamme - niin ruoan, tunnelman, palvelun kuin laskunkin puolesta.


Nyt soi: Mumford & Sons - Ghosts That We Knew 

maanantai 3. helmikuuta 2014

Nägemist, Bali


Aikamme Balilla on pikku hiljaa tulossa päätökseen, kun Julie lähtee muutaman tunnin päästä lentokentälle. Tällä hetkellä majailemme Denpasarissa ja Julie pähkäilee, mitkä kaikista likaisista vaatteista olisivat kaikista vähiten ällöttävimmät pistää päälle. Nyt naurattaa, mutta huomenna minua taitaa odottaa tasan sama tilanne.


Näimme ison osan Indonesiaa kuluneen kahden viikon aikana, mutta vielä jäi paljon nähtävää ensi kerraksikin. Olimme siis Sanurissa pari päivää, jolloin kävimme myös Tanah Lotissa, siitä siirryimme puoleksi viikoksi Ubudiin, jonka jälkeen lähdimme seikkailemaan toiselle saarelle, eli Lembonganiin, josta siirryimme yhdeksi yöksi Padang Baille ja viimein pääsimme Gili Trawanganin saarelle. Tänään kiertelimme Denpasarin pikkuisia katuja, kävimme museossa ja söimme viimeiset indonesialaiset lounaat (joka Julien kohdalla tarkoitti ranskiksia, hehehe)


Kahteen viikkoon on haisevien vaatteiden lisäksi mahtunut muitakin alamäkiä ja syy ranskislounaaseenkin löytyy. Olemme viettäneet paljon aikaa veneillä, ja meri on ollut aika villillä päällä. Minä jonkinsorttisena narkoleptikkona olen nukkunut kaikki laivamatkat kuin tukki, mutta Julie on voinut hieman pahoin… Indonesialainen ruoka ei häntä oikein enää houkuta siis. Minun ihoni oli jo melkein parantunut, ennen kuin jokin bakteeri iski ja vasen käteni on rakkulainen ja turvonnut. Julie on täynnä itikan puremia. Sellaista päivää ei ole ollut, jolloin emme olisi joutuneet monsuunin uhreiksi. Tuhosimme molemmat kaksi paria kenkiä ja minä hukkasin villapaitani. Muuta sen tärkeämpää en hukannut, vaikka saimmekin tänä aamun hieman metsästää passiani. Se tosin löytyi, mutta Julien pankkikortti ei. Onneksi se saatiin suljettua ja kaikesta muustakin ollaan selvitty.


Matkailu avartaa onneksi myös positiivisestikin. Olemme nähneet niin paljon uutta ja tavanneet mitä ihanempia ihmisiä. Yksi niistä on meidän indonesialainen äitimme. Meillä oli eilen neljän tunnin venematka Lombokilta Padang Baille, ja juttelimme koko matkan Lisin kanssa, ja leikimme hänen tyttärensä, neljä vuotiaan Novan, kanssa. Padang Bain lähestyessä Lis kysyi, että olemmeko jo järjestäneet itselemme kyydin Denpasariin. Kun vastasimme kieltävästi, hän otti oikein asiakseen löytää meille kyydin takaisin. Hän soitti jo laivasta taksifirmalle ja ystävälleen, harmillisesti saamatta meille kyytiä kuitenkaan. Maihin noustessamme hän kuitenkin lupautui keskustella indonesiaksi meille halvan kyydin takaisin, ja sellaisen saimmekin. Lis vieläpä kirjoitti taksimme rekisterinumeron ylös ja tekstasi meille vielä myöhemmin olemmeko päässeet turvallisesti perille. Miten ihania ihmisiä voikaan olla olemassa!!


Kaiken kaikkiaan täällä Indonesiassa on muutenkin ollut vaan niin ihanaa ja lämmintä :) Pääsimme snorklailemaankin, mutta kilppareita ei valitettavasti näkynyt. Ja kaikista parasta on tietenkin ollut se, että pääsin näkemään Juliea. Toisesta oppii niin paljon kahden viikon aikana maassa, joka on molemmille täysin vieras.


Nyt lähden metsästämään taksia Julien kanssa ja antamaan hänelle viimeiset halit. Näemme seuraavan kerran kesällä, Julie kun viettää vielä muutaman kuukauden Austraaliassa.


Hei ja vielä yviä uutisia Bali-vinkkejä kaipaaville: ajattelin vielä jossakin välissä tarinoida Gili T:stä ja siitä Michelin tähden illallisesta, sekä jakaa muutaman hostellivinkin. Siihen asti siis, nyt menen etsimään itselleni seafood platteria!


Nyt soi: Haim - The Wire