torstai 30. tammikuuta 2014

Ubud


Kävin yhtenä päivänä Ubudissa ollessamme pitkällä kävelyllä paikallisessa kylässä keskellä riisipeltoja. Oli ihanaa kävellä kaikessa rauhassa niin, ettei koko ajan joku ollut repimässä hihaa milloin tarjoten taksikyytiä tai hindupatsasta "for very good price just for you".


Koko kävelyreissun aikana vastaan ei tullut yhtäkään toista valkoihoista, taisin olla kyläläisillekin melkoinen näky. Kaikki paikalliset tervehtivät iloisesti "Hello!" minun kävellessäni heidän ohitseen ja jotkut pysähtelivät kysymään minulta asioita aidon mielenkiinnon takia - eivätkä siksi, että saisivat viimeisimmänkin erän I Heart Bali t-paidoistaan myytyä. 


Ihmiset asuivat todella kauniissa temppeleissä, joita vahtivat äkäisesti haukkuvat koirat. Joka puolella vilisi kanojen lisäksi skoottereita, joiden kuskeina saattoi toimia alle 10-vuotias. Kylän lapset olivat hurjan suloisia, ja joukko pikkupoikia lähti seuraamaan minua muutaman kymmenen metrin ajaksi.


Vaikka taivaalta pikkuisen ripottelikin, sain mielestäni napattua kivoja kuvia. Antaa niiden kertoa loput tästä pienestä Bali-kylästä.





Kävely oli todella rauhoittava, suorastaan terapeuttinen. Olemme muutenkin viettäneet Julien kanssa lomamme erittäin terveellisissä ja hengellisissä merkeissä, mikä on ollut aivan ihanaa. Menevinä nuorina naisina kuitenkin päätimme eilen, että nyt on aika repäistä ja lähteä kunnollisen kaavan mukaan Gilin yöelämään. Meillä oli ihan superhauska ilta rantaklubeilla tanssien ja yöuinneilla käyden. Tänään olemmekin sitten koomailleet valehtelematta koko päivän bambukattoisessa majassa isojen patjojen ja tyynyjen kera. Kohta voisi ryhdistäytyä ja lähteä seuraavaan hostelliimme. Iltasuunnitelmissa on syödä koko Gilin night market tyhjäksi. Kuullaan taas joskus sen jälkeen! xx


Nyt soi: Bruno Mars - When I Was Your Man

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Ubud restaurants x3

Ubud oli varsinainen raaka- ja kasvisruokavalioita noudattavien ravintolamekka. Olimme Julien kanssa aivan innoissamme kaupungin ravintolatarjonnasta, sillä olemme molemmat kiinnostuneita puhtaasti syömisestä ja syömämme ruoan alkuperästä ja eettisyydestä. Julie on ollut kasvissyöjä jo pidemmän aikaa, ja itsekin syön lihaa vain noin kerran viikossa. Olen kirjoitellut tästä lihan välttelystäni aiemmin jo tässä postauksessa, jos jotakin kiinnostaa tutustua ajatuksiini pikkuisen tarkemmin. :) Mutta pidemmittä puheitta, tässä kolme superihanaa raaka/kasvisruokaravintolaa Ubudissa.




Alchemyn löysimme ashramissa tutustumiemme kanadalaistyttöjen kautta. Heillä oli hauskannäköiset take-away salaattiboksit, ja me tietystikin innostuimme kyselemään mistä he olivat moiset hankkineet. Tytöt kertoivat meille Alchemystä, joka on ainoastaan raakaruokaa tarjoileva ravintola. Heidän tilaamiinsa salaatteihin kuului salaattipohja, johon sai valita neljä täytettä ja yhden kastikkeen. Kaikki raaka-aineet olivat peräisin paikallisilta viljelijöiltä. Eikä yhden salaatin hinta päätä pahemmin huimannut - 2,35€.


Sillä seisomalla päätimme Julien kanssa huomisen lounaspaikkamme. Salaattibaarilla iski suoranainen valinnan vaikeus, kun toinen toistaan herkullisempia täytteitä oli lukematon määrä. Omaan salaattiini valikoitui aasialaista kurkkumiksiä, papulisuketta, kaalisipsejä ja seesamimarinoituja kuivattuja sieniä. Juomaksi otimme vihersmoothiet ja jälkkäriksi raakasuklaapalloja, jotka maksoivat kaikki alle kaksi euroa/kpl. Alchemy sijaitsee hieman Ubudin keskustan ulkopuolella, ja kyseiseltä alueelta olisi löytynyt vaikka kuinka monta kiinnostavan näköistä vege-ravintolaa.





Clear -ravintolankin vinkkasi meille ne samaiset kanadalaistytöt. Ja kun Ubudia kierrellessämme saimme vielä Clearin smoothiekupongit käsiimme, oli meidän lähes pakko käydä testauttamassa tämä lähi- ja kasvisruokaa tarjoileva rafla.


Ja miten ihana Clear kertakaikkiaan olikaan. Sisustus oli seesteettistä ja viimeisen päälle suunniteltua ja hippimäistä tunnelmaa lisäsi hindujumalille tarkoitetut lahjoitukset ja käsky olla paljain jaloin ravintolassa. Ruoka oli todella hyvää - itse otin indonesialaisen nasi goreng -annoksen tofulla. Annos koostui tofun lisäksi riisistä, paistetuista kasviksista ja kananmunasta, cashewpähkinöistä ja sambola-kastikkeesta. Pakotin Juliea ottamaan kuvan hänen mesopotamia -annoksestaan, sillä se oli niin hieno. Mieletöntä oli, että hummus- ja tzatzikidipit olivat puolikkaissa limenkuorissa. Nerokasta! Minun annokseni maksoi 2,10€ ja Julien 3€, noin suunnilleen.





Kanadalaiset uudet ystävämme mainitsivat meille myös Yoga Barnista, mutta tästä joogakommuunista Julie oli jopa lukenut etukäteen. Yoga Barn on siis joogakeskus, hotelli ja ravintola. Joogakeskuksessa on mahdollisuus harrastaa eri joogalajeja kaikilla vaikeusasteilla ja päivittäin on myös yksi ilmaistunti. Me emme ashramissa oleilun jälkeen enää kokeneet tarvitsevamme joogatuntia, mutta Sanurin bussia odotellessamme päätimme kuitenkin mennä hengailemaan Yoga Barniin.



Ja nyt oli nimenomaan hengailusta kyse. Lojuimme ravintolan sohvilla kaksi tuntia lukien ja jatkuvasti lisää ruokaa ja juomaa tilaillen. Julie otti taas salaatteja ja smootheja, kun taas minä tilasin sitruunaruohosorbeeta (0,60€), misokeittoa (1,50€) ja melinjo-sipsejä (0,60€), sekä kookosvettä (1,20€). Olen juonut loman aikana hurjat määrät kookosvettä, minulla taitaa olla pieni addiktio kyseiseen juomaan nykyisin.


Ubudissa on ehdottomasti ollut Indonesian paras ruoka tähän asti. Suosittelen kaikkia Balille matkaavia käymään Ubudissa, jos vaikka vaan ruoan takia.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Tervist Indoneesiast


Moiiiii vaan kaikille meidän matkaa seuraaville (joita pitäisi olla vähintään kaksi, meidän äitimme nimittäin..)! Tällä hetkellä majailemme Lemon House -hostellissa Padang Bailla, ja huomenna aikaisin aamulla matkamme jatkuu kohti Gili T:tä! Meillä on suuren suuret odotukset tuota pientä saarta kohtaan, ja fast boat -lippuja ollaan sitä varten metsästetty kissojen ja koirien kanssa koko päivä.

Superihana lounas: papusalaattia indonesilaisittain

Minun osaltani tämä reissu ei ole sujunut täysin vastoinkäymittä.. Kärsin erittäin pahasta atooppisesta ihottumasta, joka on mennyt erittäin huonoksi auringon ja hikoilun takia. Vietin pari päivää pitkälti sisätiloissa, eikä auta muuta kuin jatkaa saman kaavan mukaan, jotta olisi pieninkin toivo siitä, että pääsisin loppu viikosta snorklailemaan. Täällä kun näkisi ilmeisesti uivia kilpikonniakin..!

Ubudissa tapasimme yläasteaikaista ystävääni Cintaa <3
Minulla on kuitenkin ollut hyvä loma huonoine ihoineni - kaikki on asenteesta kiinni loppujen lopuksi. Ensinnäkin, tällä hetkellä en voisi olla kiitollisempi siitä, että sairastan tätä itselleni tuttuakin tutumpaa ihosairautta kuin vaikkapa dengkuumetta tai malariaa. Ihottumat olivat epätoivottuja, mutta suoraan sanottuna eivät kovin yllättäviä. Minulla on lääkitykset valmiiksi mukana, ja tiedän jo entuudesta, miten nämä saa hoidettua pois. Tilanne voisi siis olla paljon pahempi. Toiseksi, Julie on tähän hätään mitä parhain matkakumppani. Hän on saanut todistaa ihoni temppuilua monesti ennenkin ja tietää siis, mistä on kyse. Lisäksi hän on niin kovin avulias ja tsemppaava koko ajan ilman minun edes kysymättä häneltä mitään apua. :))

<3

Ja vaikka nyt vielä muutamat aamupäivät joudunkin vampyyreilemaan hostellin kattotuulettimien alla, pääsen vallan mainiosti lähtemään ulos iltapäivällä noin kolmen aikoihin, kun pahimmat uv-säteilyt ovat päivän osalta ohi, eikä ilma hiosta enää yhtä pahasti. Keksimme sitä paitsi Julien kanssa vaikka mitä tekemistä illoille, varsin helpostikin haha. Mikä tahansa päivä on nimittäin hyvä päivä (vaikka olisikin makoillut monta tuntia kirvelevän hipiän kanssa sisätiloissa) jos pääsee ilalla kolmen Michelin tähden illalliselle. Siitä ja muista matkavinkeistä lisää myöhemmin. Nyt nukkumaan, jotta jaksan herätä katsomaan auringonnousua.

Arvatkaa vaan kumpi otti tämän kuvan… En itse olisi kuuna päivänä uskaltautunut noin lähelle vauva-apinan äitiä, varsinkaan silloin, kun moinen parvaljakko hengailee lepakkokatoksen kaiteella. Haha

Nyt soi: The Titles - Flame

lauantai 25. tammikuuta 2014

Anand Ashram Ubud


Joogaretriitti oli odottamaamme hieman erilainen. Tutustuttuamme Julien kanssa Anand Ashramin tarjontaan kuvittelimme, että olimme sulkemassa itsemme kolmeksi päiväksi sivistyksestä, ettemme saisi liikkua hiipimistä nopeammin tai keskustella kuiskimista kovemmin, ettemme muuta kuin joogaisi ja meditoisi päivät pitkät ja että söisimme ainoastaan superterveellistä ja hifiä vegeruokaa.


Väärässä olimme. Ashramista saa mennä ja tulla miten lystää (kunhan palaa huoneeseensa ennen klo 22), ruokaa saa tuoda ulkopuolelta (me jo murskasimme monta hyvää riisikakkua piilottaessamme ne syvälle laukkuihin) ja elää saa ihan normaalisti (kriisitilanteissa, kuten jättikokoisia ampiaisia kohdatessa, kiljuminen on siis ihan ok).


Vaikka säännöt olivat odottamaamme hieman lepsummat, päätimme kuitenkin haastaa itseämme. Eläisimme kaksi päivää vaan ashramissa tarjottavan ruoan voimin, emme poistuisi ashramin läheisyydessä olevia riisipeltoja kauemmaksi, kävisimme jokaisella meditaatio- ja joogasessiolla, sulkisimme puhelimemme ja läppärimme koko ajaksi, ja olisimme muutenkin mahdollisimman hiljaa ja hengellisesti seuraavat muutamat päivät.

Aamiainen

Näillä säännöillä jaksoimme elää vuorokauden. Heräsimme klo 5:30 meditaatioon, josta jatkoimme tulenpolttoseremonian kautta joogatunnille, ja viimein klo 8 saimme aamiaista. Olo oli virkeä ja keskittynyt. Tuntui, kuin olisin voinut tehdä ihan mitä vain. Ainoa ongelma oli, etten yhtään tiennyt mitä olisin tehnyt koko loppupäivän. Uin pyhässä altaassa, kävin kahdella kävelylenkillä riisipelloilla, luin, piirsin ja kirjoittelin, kävin ashramin kirjastossa, seisoin suihkussa varmaan tunnin, valokuvailin, kävin päivän kahdella seuraavalla meditaatiosessiolla, venyttelin ja juttelin muiden ashramin asukkaiden kanssa. Päivä kesti ikuisuuden, se ei loppunut koskaan.

Meditaatiotemppeli

Sen voin tosin sanoa, että rentouduin täysin eilisen päivän aikana. Vaikka hieman pitkästyinkin, oli ihanaa ajatella, ettei minun tarvinnut tehdä mitään - lukukauden koulujutut oli vihdoin suoritettu loppuun ja olin hyvin ansaitulla lomalla töistäni. Ja olen viimeksi ajatellut päivässä olevan liikaa tunteja varmaan kymmenen vuotta sitten.

Pyhä allas

Teimme eilen siis teitoisen päätöksen, että tälle päivälle hölläisimme vähän ashram-elämämme sääntöjä. Heräsimme taas luvattoman aikaisin meditaatito-tuliseremonia-joogatunti -kombolle, söimme aamiaista, jonka jälkeen saimme kyydit kilteiltä paikallisilta keskustaan. Kävimme katsomassa apinoita, syömässä ihanassa raakaruokaravintolassa ja treffasimme kaveriani. Kävelimme 3km takaisin ashramille ja söimme muiden kanssa päivällistä. Suunnilleen näin ihmiset viettävät täällä lomiansa noin yleensä.

"kriisitilanne"

Yö ashramissa maksaa n. 7,50€ ja hintaan sisältyy joogatunnit, meditaatiosessiot, tuliseremoniat, sekä altaan ja kirjaston käyttö. Huoneet ovat todella hienoja ja siistissä kunnossa. Ashramissa on oma kokki, joka tekee mielettömän hyvää vegeruokaa. Aamiaiset maksavat n. 1,20€ ja lounaat ja päivälliset n. 1,50€. Juomavettä ja teetä saa ashramissa maksutta. Jos siis kaipaa vähän rauhallisempaa ja hengellisempää Balin matkaa, en voi muuta kuin suositella Ashram Anandia.

Näkymät huoneestamme

Tässä ashramissa ei sen kummempia vaatimuksia siis ollut, kuin klo 22 "kotiintuloaika", päivän kolmesta meditaatiosessioista vähintään yhteen osallistuminen ja olkapäistä polviin peittävä pukeutuminen. Lisäksi lihaa tai alkoholia ei saa ashramalueella käyttää, tai edes olla alkoholin vaikutuksen alaisena. Odottamaamme paljon leppoisampaa siis, mikä taisi loppujenlopuksi olla ehkä ihan hyvä juttu meille noviiseille.

Jooga ootd

torstai 23. tammikuuta 2014

Bali


Indonesiassa alkaa pikku hiljaa stressi hälvenemään ja lomafiilis nousemaan:) Olemme tällä hetkellä Sanurissa, joka ei ole vakuuttanut täysin kumpaakaan meistä Julien kanssa, mutta tämä toimi hyvin "aloituspaikkana". Hostellimme Cafe Locca on todella siisti, yö 8hlö huoneessa maksaa n. 6€, täällä on pieni keittiö, ihana uima-allas, ilmainen wifi ja täällä tapaa helposti uusia ihmisiä. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen siis!


Eilinen oli ensimmäinen kokonainen lomapäivämme, jonka vietimme Julien ja hostelliltamme löytämiemme uusien ystävien kanssa Tanah Lotin temppelialueella.


Ennen temppelialueelle menemistä ostimme tältä suloiselta katukauppiaalta hieman evästä. Meidän viisihenkisestä seurueesta kukaan ei tiennyt mitä nuo siirappilitkua sisältävät vihreät pallukat olivat, mutta päälle ripoteltiin tuttua raaka-ainetta: tuoretta kookosta. Hyviä jokatapauksessa, mitä ne nyt sitten olivatkaan.


Temppelialueella oli myös kaiken maailman turistikojuja ja ruokakioskeja, josta yhdessä myytiin luwak-kahvia.


Luwak on Julien vieressä poseeraava elukka (nolon eläinkammoni vuoksi minä en tietystikään mennyt lähellekään tuota otusta..)


Luwak-kahvi on siitä erikoista, että luwak syö ensin kahvipapuja, ja ulostaa ne kokonaisina. Sen jälkeen ne pestään ja niistä valmistetaan normaaliin tapaan kahvia… Ehkä hieman ällöttävää, mutta hyvää kahvia se oli, ei tosin mitenkään kovinkaan erikoista.


Ego boost: tämä koko rivistö indonesialaismiehiä halusi ottaa kanssani kuvan.


Kookosvettä lounaaksi! 


Hengailimme Tanah Lotilla koko päivän, sillä halusimme nähdä auringonlaskun.


Auringonlaskun jälkeen saimme siunauksen. Joimme kalliosta virtaavaa pyhää vettä, ja otsiimme liimattiin muutama riisinjyvä.


Nyt yritämme löytää bussin - suuntanamme Ubud. Kuullaan yogaretreatimme jälkeen!

Nyt soi: Redrama - Du

maanantai 20. tammikuuta 2014

Burnout zombie siin, tere

Muutaman tunnin päästä istun autossa matkalla kohti Helsinki-Vantaata! Sieltä starttaankin hieman pidemmälle reissulle: ensin lennän Lontooseen, sieltä Hong Kongiin, josta lopulta hyppään koneeseen jonka määränpäänä on Balin paratiisisaari!! Balilla vietän kaksi viikkoa yhden maailman parhaimman ystäväni kanssa, jota en ole nähnyt sitten elokuun. Tiedossa on kiertelyä ympäri saarta, joogailua ja surffailua, rannalla hengailua ja auringosta nauttimista, nähtävyyksiin tutustumista, hyvää ruokaa ja tietystikin koko yön pituisia juhlintoja rantaklubeilla. Jesjes! Tuo 24 tunnin matka-aikakin menee ihan heittäen, kun tietää tällaisen unelmaloman olevan edessä. Sitä paitsi, minulla on pientä puuhaakin tiedossa lennoille. Tälle lukukaudelle minulla on tekemättä enää vain yksi essee, jonka olen varmasti saanut senkin kirjoitettua viimeistään Honkkareihin saavuttuani. Sitten kaikki koulu- ja työhommat ovatkin paketissa kahdeksi viikoksi ja aika nautiskella hyvin ansaitusta hengähdystauosta.


Voin nimittäin tosissaani sanoa, että nyt jos joskus ansaitsen tämän loman. Takanani on hirvein viikko miesmuistiin, en ole varmaan ikinä ennen ollut näin kiireinen ja kantanut näin paljon vastuuta harteillani. Welcome to adulthood, I guess. Viime viikolla minulla oli kaksi tenttiä ja yhteensä kahdeksan esseetä palautettavana, sekä töissä jokaiselle päivälle ainakin yhden pitkän käännös- tai kirjoitustehtävän deadline. Työjutut olisin muuten ehkä kestänytkin, mutta meidän kolmipäisestä copywriter-tiimistä muut häipyivät hieman varoittamattomasti lomailemaan. Minulle jäi siis koko viikon hommat yksin pyöritettäväksi, ja asian laitahan oli vielä niin, että olin aivan ensimmäistä kertaa yksin töissä. Useampia epävarmuuden ja paniikin hetkiä tuli siis koettua toimistolla viime viikon aikana, mikä ei tosiaankaan auttanut jo entisestään rankkaa tenttijaksoa.


Olen tosin aika ylpeä itsestäni, sillä en kertaakaan purannut stressiäni toisiin ihmisiin. Toki valittelin tätä tilannettani ystävilleni, paljonkin, mutta tarkoitan, etten kertaakaan tiuskinut tai muuten vaan ollut happamana ketään kohtaan. Tätä olen nimittäin ennen harrastanut ahkerasti, mutta kai olen tässä vanhennetessani tajunnut, ettei semmoisella saavuteta mitään. Totta puhuen, olen oikeastaan ollut tilanteeseeni nähden varsin positiivinen ja iloinen muita ihmisiä kohtaan. Ja sen voin sanoa, että positiivisuus kyllä kiertää ja tulee vieläpä takaisinkin päin. Kuluneen viikon aikana nautin peräti kahtena iltana kavereiden valmistamista illallisista, yhtenä iltana ystäväni toi minulle tsempiksi siideriä ja suklaata, yksi ystäväni teki varta vasten minulle opiskeluun sopivan playlistin Spotifyihin, sain tietyissä jutuissa korvaamatonta apua Sallalta ja Emmalta, ja sitäkin enemmän tsemppiviestejä ja -haleja monilta kavereilta. Ilman näitä en todellakaan olisi selvinnyt menneestä viikosta yhtä hyvin, ja olen aivan sanaton siitä, miten ihania ja rakkaita ystäviä minulla onkaan. Heille siis jättisuuri KIITOS <3

Ihania ja rakkaita kavereita UVA:na! <3

Loppuun on hyvä todeta, että asioilla on aina tapana järjestyä. Viime viikolla "kävin pohjalla" moneen otteeseen, stressailin ja nukuin aivan liian vähän. Mutta kaikesta selvittiin! Huomasin myös, että syy etenkin kouluhommien kasaantumiseen oli täysin itseaiheutettua - ja minulla on jo monta ässää hihassa välttääkseni tilanteen toistumisen ensi lukukaudella. Loman jälkeen on nimittäin hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä ja lähteä tavoittelemaan parempaa tasapainoa kaikille elämän osa-alueille, minkä kautta pääsenkin varmasti kaikissa tavoitteissani eteen päin. Ennen uusien haasteiden kohtaamista tosin - it's time to hit the beach!

Tammikuu 2013, Dominikaaninen tasavalta

Kuullaan seuraavan kerran Balilta käsin, ja toivottavasti jo paljon rentoutuneimmissa fiiliksissä! Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Nyt soi: Beach House - Norway

2. kuva: http://plumkat.tumblr.com/post/51075772301