sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Lisboa


Reilu pari viikkoa sitten palasin Lissabonista, jossa kävin juhlimassa vuodenvaihdetta siellä asuvien kaverieni kanssa. Kävin pienenä paljon mammani loma-asunnolla Portimãossa, mutta kyseinen asunto myytiin pois noin 15 vuotta sitten. Ennen tätä Lissabonin matkaa viimeisimmät muistoni Portugalista olivat peräisin noilta Portimãon ajoilta - muistan eläintarhan, jossa sain pidellä papukaijaa olkapäillä, ensimmäiset syömäni katkaravut, kahdesta nojatuolista tehdyn sänkyni, maailman pisimmältä tuntuva liukumäen, Pingo -jätskin ja vesipuiston. Oli varmaan ihan paikallaan käydä päivittämässä mielikuvaani Portugalista.


Ajattelin ensin lähteä uutta vuotta pakoon jonnekin lämpimämpään ja eksoottisempaan kohteeseen. Portugaliin minut kuitenkin houkutteli hyvä ystäväni Mário ja Tallinnasta sinne lähtevät suorat ja edulliset lennot. Ja onhan Portugali joka tapauksessa huomattavan paljon lämpimämpi ja valoisampi kuin tämä meidän pohjolamme tähän vuoden aikaan. Sitä paitsi, jos Portugalin lämpötilat kelpaavat appelsiineille, niin sitten myös kelle tahansa Tallinnassa asuvalle espoolaistytöllekin.


Sään lisäksi oli kaikki muukin Lissabonissa kohdallaan. Rakastuin portugalilaiseen elämänmenoon - pyykit roikkuivat ihmisten parvekkeilla keskellä suurkaupunkia, kaduilla myytiin hedelmiä ja soitettiin kitaraa, maalattuja kaakeleita oli joka talon julkisivussa ja vaikka yleensä maahan heitetyt roskat saavat vereni kiehumaan, niin Lissabonin rentoon meininkiin sopivat jopa nekin.


En tällä kertaa nähnyt kovinkaan montaa must-see kulttuurikohdetta, eikä neljässä päivässä paljoa ehdikään. Kävimme kuitenkin muutamilla näköalapaikoilla ja Gulbenkianin museossa ja sitä ympäröivässä puistossa. Ensi kertaan jää varmasti monien hehkuttama Sintra ja ehdottomasti myös jokin Fado-klubi. Tällä kertaa oli mukavaa vaan käppäillä rauhassa ympäri kaupunkia ja nauttia välimerellisestä elämänilosta.


Lomamatkasta tulee aina täysin erilainen, jos sitä saa viettää paikallisten kanssa. Asuin Márion ja hänen kolmen kämppiksensä kanssa heidän soluasunnossaan. Kaikki olivat niin ihania ja minut otettiin todella hyvin vastaan; tunsin neljän päivän jälkeen olevani solukämpän vakituinen asukas <3


Paikallisten kavereiden ansiosta ei myöskään tarvitse arvailla mikä itseään portugalilaiseksi väittävä ruoka on oikeasti autenttista. Minä sain kattavan opastuksen portugalilaisen ruokaan kadulta ostettujen kastanjoiden, pasteis de nata -leivosten, caldo verde -keiton, bacalhau -kalan, ginja-shottien ja vinho verde -viinin muodossa. Opin myös, että Super Bock -olutta juodaan Portossa ja muissa Portugalin pohjoisosissa, kun taas etelässä asuvat vannovat Sagres -oluen nimeen. Kaikista erikoisin maistamani ruoka oli juurikin oluen kanssa naposteltavat suolaiset lupiinin siemenet.


Olen aina pitänyt kaikista Etelä-Euroopan maista, mutta tämä reissu vei Portugalin ihan ykkössijalle. Ennen ykkössijaa taisi pitää Italia - jokunen vuosi sitten minulla oli suuri Italia-ihastus. Portugali oli jotenkin Italiaa paljon vapaammalta ja leppoisammalta tuntuinen ja haluaisin kovasti tutustua Portugalin pienempiin kaupunkeihin ja maaseutuihin. Ehkä joskus vielä palaan pysyvämmin Portugaliin - ellen rakastu johonkin toiseen maahan enemmän ennen sitä.


Sanotaan, että tuleva vuotesi tulee olemaan sellainen, millaisena sen otit vastaan. Jos tähän on uskomista, tulee vuosi 2015 olemaan minun osaltani aika mielenkiintoinen. Aattona nimittäin laulelin pimba-lauluja kultaisessa glitteripaidassa, pelasin Never-Have-I-Ever -juomapeliä rannalla, katselin ilotulituksia kaverin olkapäiltä, kuuntelin brasilialaisen rap-laulajan demo-biisejä, juoksentelin Praça do Comérciolla skumppapullo kädessäni ja pääsin Portugalin TV:seen. Jos tämä ennuste ei takaa hyvää tulevaa vuotta, niin sitten ei mikään!


Yksi lukuisista virolaisista taikauskomuksista on, ettei loppiaisen jälkeen saa enää toivottaa hyvää uutta vuotta. En siis toivota teillä enää hyvää uutta vuotta, mutta hyvää vuoden 2015 jatkoa. Hyvää ja menestykästä vuoden 2015 jatkoa kaikille Annina In Tallinnan lukijoille!


Nyt soi: Marcia - Oceano

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Mulan


Moni ystävistäni asuu ulkomailla. Parasta tässä on tietysti se, että tämän ansiosta olen päässyt matkustamaan paikkoihin, jossa minulla on valmiina yösija, paikallisopas ja tulkki. Melkein parempaa on kuitenkin se, kun pääsen tarjoamaan toiselle nämä samat asiat takaisin.

Kuva: Mulan Hegedüs

Joulukuussa kerroin unkarilaisesta ystävästäni Mulanista, joka tuli vieraillulle luokseni Suomeen ja Viroon. Tämä oli Mulanin ensimmäinen kerta molemmissa maissa, minkä takia olikin aivan erityisen kivaa kierrättää kaveria kotikulmillani.


Jos saan vierailijoita Espooseen, haluan aina näyttää heille kauniit kotiseutuni. Espoon ranta-alue on minulle jotenkin niin erityinen paikka. Olen tallustanut rantapolkuja yksin ja ystävien kanssa, laulanut omaa keksimää rap-laulua keskellä yötä, istunut laitureilla, lenkkeillyt varmaan satoja kilometrejä, itkenyt ja nauranut, saanut joutsenet kimppuuni piknikillä, ajellut mopoautolla 'legendaarisiin' Last Summer Partyihin, mennyt useamman kerran vaatteet päällä uimaan, kirjoitellut tarinoita, yöpynyt aallonmurtajilla, rikkonut karkkikoneen Mellstenin kahvilassa, hengaillut sillan alla ja hypännyt IB-kirjoitusten jälkeen mereen skumppapullon kanssa. Näitä tarinoita on paljon kivempi kertoa niiden tapahtumapaikoillaan.


Kiertelimme myös Helsingin tärkeimmät nähtävyydet läpi ja istuskelimme lempparibaarissani Bar Llamaksessa. Viimeisenä Suomi-iltana teimme äitini kanssa vietnamilaisia riisipaperirullia ja bataatti-kookoskeittoa.


Tallinnassa minulla on käynyt paljon enemmän vierailijoita, joten Tallinnan esittely onkin minulle itseasiassa paljon tutumpaa puuhaa kuin Espoon ja varsinkin Helsingin esittely. Tykkään viedä vierailijani ensimmäiseksi Linnahallille, jonka katolta näkee koko Tallinnan. Vanhan kaupungin kierros on myös pakollinen, kuten myös maanantain Red Emperorin karaoke. Vein Mulanin myös Telliskiven kauppakadulle ja Lendav Taldrikiin syömään, ja sain hänetkin koukutetuksi Must Puudelin kakkuihin (mikä ei tosin ole ollenkaan vaikea tehtävä…).


Tällä hetkellä minua on vaivannut ikävä; hyvästelin juuri ystäviä Portugaliin ja perjantainakin oli kahden vaihto-oppilaan läksiäiset. Kirjoittelin ikävästä ja tällaisesta 'globalisoituneesta' ystävyydestä enemmänkin tänään, ehkä teen joku päivä niistä ajatuksista postauksen. Onneksi välimatka ei automaattisesti tarkoita ystävyyden loppumista - nytkin olen tunnin päästä menossa Skype-treffeille juurikin Mulanin kanssa. Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille!


Nyt soi: The xx - Together

maanantai 5. tammikuuta 2015

Riia


Ennen joulua lähdin yhdeksi yöksi Riikaan. Yksin - suunnitelmissani oli vain esseen kirjoittaminen.



Mieleni on tällä hetkellä hieman palasina. Ennen olisin ahdistunut tällaisesta mielentilasta, mutta nykyään tiedän, ettei tämä kauaa kestä. Tiedän myös, että ajatusten on hyvä antaa harhailla ja karkailla, jotta voi ne voi koota yhteen uudella tavalla.



Olen iloinen ja jopa ylpeä kaikesta, mitä olen oppinut ja saavuttanut täällä Tallinnassa. Alkuaikoina Tallinnassa riitti niin paljon nähtävää ja koettavaa ja mietin, riittääkö kolme vuotta mihinkään täällä. Nyt tiedän, että riittää. Viime aikoina olen kaivannut muutosta. Nautin edelleen erittäin paljon tästä Tallinnan elämästäni, ja uskon, että voisin viettää täällä muutaman lisävuodenkin täysin tyytyväisenä. Mutta nyt haluan jo nähdä jotain uutta, kokea taas uuden maan ja kulttuurin.



Valmistun keväällä mitä todennäköisimmin. Uuden vuoden aattona Portugalissa ystäväni kysyi, missä vietän seuraavan uuden vuoden. Tajusin, ettei minulla ole harmainta aavistustakaan. Valmistumisen jälkeen en tiedä minne suuntaan otan seuraavan askeleeni, en osaa ollenkaan arvata missä maanosassa näen vuoden 2016 ensimmäistä kertaa, tai edes missä maassa asun kesän jälkeen. Ennen olisin ahdistunut tällaisestakin tilanteesta - kun en tiennyt sitä seuraavaa suurta liikettäni. Nykyään tiedän, ettei tämäkään kauaa kestä. En ole huolestunut tulevasta, mutta näinä päivinä olen kieltämättä hieman poissaoleva. Asioilla on tapana järjestyä, jotain uuttaa ja luultavasti täysin odottamatonta on edessäni.



Entäs se Riika? Tallinnaan muutettuani lupasin itselleni, että tulen käymään Riikassa paljon. Tuollaiset lupaukset harvoin pitävät ainakaan itselläni, mutta ennen joulua muistin taas tämän lupauksen. Ajattelin, että Riika olisi juuri nyt mitä täydellisin paikka pienelle pakomatkalle. Ei tuttuja tai tuttuja häiriötekijöitä. Voisin mietiskellä kaikkea aivan rauhassa.



Entäs se essee? Sain sen tehtyä, kiitos Riikan mahtavan kahvilatarjonnan.



Art Nouveau –alueen All Cappuccino –kahvilaan voi mennä lämmittelämään supervaahtoavan karamelli cappuccinon kera ja pelailla tiskin takana odottelevia lautapelejä.



Kuuka Kafen tuorepuristettu appelsiinimehu maksoi alle 4 €. Sunnuntaibrunssin olisi voinut nauttia ikkunanlaudoilla istuen.


Uudehkossa Vest -ravintolassa soi The xx, kun join vihreää teetä tuoreilla mintunlehdillä ja inkiväärillä. Hyvän, paikallisten suosiman ravintolan merkki on yksikielinen ruokalista. Vielä paremman ravintolan merkki on, kun tarjoilija istuu viereesi kääntämään koko listan englanniksi.


Ehkä tänä keväänä ajatukseni karkailevat taas niin, että pääsen vielä kerran keräilemään niitä Riikasta.


Nyt soi: Trading Yesterday - Shattered