Inspiroiva. Siinä adjektiivi, jota viljellään blogimaailmassa mielestäni aivan liikaa.
"Tähän vuodenaikaan koen tuoksukynttilät erittäin inspiroiviksi."
"Inspis iski edullisten nettikauppojen paljettiräteistä."
"Minua inspiroi ketjukuppilan pahvimukit."
Eikä siinä mitään - ehkä joku kokee kuin kokeekin nuo asiat inspiroiviksi. Välillä vaan kaipaisin selitystä: mitä nuo asiat oikein inspiroivat tekemään. Minusta tuntuu enemmän ja enemmän siltä, ettei sanaa enää käytetä kuvaamaan asioita, jotka herättäisivät uusia ideoita tai haastaisivat omaa tekemistä ja ajattelua. Sanaa käytetään laajemmin ja rennommin kuin koskaan aiemmin. Eikä siinäkään oikeastaan mitään - sanat ovat tarkoitettu käytettäviksi ja väistämätöntä on, että sitä mukaan joidenkin merkitys ja niihin liittyvät mielleyhtymät muuttuvat. Sanoihin rakastuvana minua vain häiritsee, että 'inspiroiva' on minulle nykyään varsin moniselitteinen ja tyhjä sana.
En haluaisi sanoa, että viime viikonloppu oli 'inspiroiva', vaikka kyseinen sana ehkä parhaiten kuvaisikin sitä. Viikonloppua tähditti ystäväni Mulan, joka oli luonani käymässä Suomessa ja Virossa.
Tutustuin Mulaniin neljä vuotta sitten Ruotsissa. Oli kesä, jonka jälkeen olimme molemmat aloittelemassa viimeistä IB-vuottamme. Ruotsissa järjestettiin kahden viikon pituinen IB-kertauskurssi, johon olimme molemmat päättäneet osallistua - tosin hyvin erilaisin perustein. Itselläni koko IB:n läpipääsy oli huteralla kuin kiikkulauta, joten näin hyväksi lähteä kertailemaan itselleni vaikeimpia aineita kesälomallakin. Lisäksi näin kertauskurssin mahdollisuutena tutustua uusiin ihmisiin ja vanhempien maksamaan ulkomaanmatkaan. Mulan taas veteli kokeista ja esseistä parhaimpia arvosanoja jo ennen kertauskurssia, mutta halusi siltikin tulla kahdeksi viikoksi kertailemaan oppimaansa - ainahan sitä on parantamisen varaa. Mulan oli edellisenä kesänä ollut valokuvauskurssilla, josta hänelle ei ehkä ollut jäänyt elämänsä parhaimmat muistot. IB-kurssille ei siis tultu niinkään seurustelemaan, vaan nimenomaan oppimaan.
Asuimme nuo kaksi viikkoa samassa huoneessa. Kurssilla käytiin päivisin oppitunneilla, ja joka ilta oli jotakin yhteisaktiiviteettia. Mulan ei aluksi osallistunut ilta-aktiiviteetteihin, vaan jäi huoneeseemme tekemään oppitunneilta saamiaan lisätehtäviä. Iltaisin palattuani juttelimme ennen nukkumaanmenoa- joka ilta pidempään ja pidempään. Meillä oli ollut kovin erilaiset elämänpolut ennen kun ne kohtasivat Ruotsin Sigtunassa. Taisimme molemmat olla vaikuttuneita toistemme tarinoista. Kurssin viimeisellä viikolla Mulan sai minutkin (= kurssin epämotivoituneimman opiskelijan) jättimäisille punaisille sohville tekemään fysiikan lisätehtäviä, ja minä sain hänet mukaani ilta-aktiiviteetteihin.
Viime viikonloppuna näimme kolmannen kerran sitten tuon kertauskurssin. Olen tehnyt itselleni hieman epätavallisia juttuja sitten Mulanin lähdettyä. Varasin pienen pakomatkan Riikaan, kun kuuntelin Mulanin kertomuksia hänen lukuisista reissuistaan. Minulla on ollut "tyhjän paperin kammo" piirtämisen kanssa, vaikka olenkin siinä ihan hyvä. Katseltuani Mulanin piirroksia Lissabonista ostin lahjakortilla Guides for Idiots - Drawing -oppaan, jota olen täytellyt päivittäin. Ajatukseni ovat hyrränneet ja olen saanut paljon varmuutta tekemisiini ja suunnitelmiini, kiitos ystävän kannustuksen. Onnistuin myös omasta mielestäni kuvaamaan Tallinnaa itselleni uusista kulmista, vaikka luulin jo kyllästyneeni tallentamaan vanhaa kaupunkia kameralle.
Mulan on tekevä ja ajatteleva, vahva ja rohkea ihminen. En oikein keksi kuvata häntä toisella, kuin tällä 'moniselitteisellä ja tyhjällä' sanalla: inspiroiva.
Nyt soi: James Blake - Not Long Now
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti