Salt

Vietimme jo muutamia viikkoja sitten Emman ja Ineksen kanssa tyttöjen iltaa ravintola Saltissa. Salt oli aivan ihana ja tunnelmallinen ranskalaistyylinen ravintola, jonne voisin palata syömään uudestaan ihan koska tahansa.

Ravintola sai ranskalaispisteet myös ranskalaiselta ystävältämme Inekseltä, joka heti sisään astuessaan sanoi tuntevansa kuin olevan takaisin kotona Ranskassa. Niin miellyttävän intiimi tunnelma täpötäydessä Saltissa avokeittiöineen oli - aivan kuin Ranskan ravintoloissa tosiaankin.

Ruokaa saa Tallinnasta halvemmallakin, mutta harvoin kovinkaan paljon parempaa. Niin ensiluokkaista oli japanilaistyylinen kalakeittoni ystävällisen tarjoilijan suositteleman viinin kera. Ja tuosta alla näkyvästä suklaapavésta ei varmaankaan tarvitse erikseen mainita, miten herkkua oli. Keitto oli muuten alkuruoka-annos, mutta ison lounaan jälkeen koin pärjääväni sillä ja jälkiruoalla. Keitto maksoi siis hieman yli 10€ ja suklaapavé tasan 5€.

Kadriorgissa sijaitseva Salt saa minulta lämpimät suositukset. Paikka sopi mitä mainioimmin tyttöjen ilta -viettoihimme, mutta sopisi varmaan vielä sitäkin paremmin treffipaikaksi. :) Salt on saanut paljon kehuja osakseen ja on kovin suosittu ravintola täällä Tallinnassa, joten kannattaa ehdottomasti varata pöytä. Saltin löydät osoitteesta Vase 14.

Nyt soi: The xx - Chained

Mehhiko kõrvitsasupp

Nyt kurpitskauden ja kylmenevien iltojen kunniaksi ajattelin jakaa tulisen meksikolaisen kurpitsakeiton reseptin. Tein tätä keittoa jo ajat sitten, mutta oli se niin hyvää, että ohje on pakko arkistoida - jos vaan ihan omaksi ilokseni. Suosittelen tosin kaikkia kokeilemaan, tämä hunajalla ja limelle maustettu kurpitskeitto kidney-pavuilla oli nimittäin todella herkullista.

Kurpitskeitto
Ainekset:
3 jalapenoa, siivuttuina
1/2 tl cayenne pippuria
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl kuminaa
2 valkosipulinkynttä
5 dl kasvislientä
2 dl kurpitsapyreetä
2 rosamunda perunaa, kuutioituina
1 punasipuli, silputtuna
1 rkl hunajaa
1 limen mehu
Kourallinen korianteria, silputtuna
Tölkillinen kidney-papuja
Suolaa
Pinnalle: limen ja avokadon siivuja, korianterin lehtiä..

Ohjeet:
1. Paista öljytyllä kattilalla jalapenoja, sekoita mausteet mukaan.
2. Purista joukkoon valkosipulinkynnet.
3. Lisää kattilaan loput aineksista. Anna keittyä puoli tuntia, kunnes perunat ovat pehmentyneet.
4. Tarkista suola ja koristele keitto limen ja avokadon siivuilla ja korianterin lehdillä.

Head isu!

Nyt soi: Vaiko Eplik ja Eliit - Lühidalt Supernoovadest

Maiasmokk

Vein toiseksi viimeisimmät vierailijani Suomesta aamiaiselle Maiasmokkiin, jota on useaan otteeseen rinnastettu Helsingin Ekbergiin. Kuvittelin Maiasmokissa viikonloppuisin olevan Ekbergin tavoin jonkinlainen aamiaistarjoilu, mutta samat leivokset ja leipäset siellä näyttää olevan päivästä toiseen. Se ei tosin ainakaan itseäni harmita laisinkaan, sillä kaikki Maiasmokissa tarjottava syöminen on todella hyvää.

Meille valikoitui aamiaseksi kroisantteja ja quiche'ia, pullia ja pavlovaa, mehua, cappuccinoa ja vihreää teetä. Kaikki maistuivat meille hyvin, emmekä jääneet ikävöimään minkään muunlaistakaan aamiaista. Aamiainen muuttui vaan ehkä hieman odotettua kalliimmaksi, kun kaikki piti tilata yksitellen. Tästä johtuen suosittelisin Maiasmokkia ennemminkin päiväkahvitteluun kuin aamiaistamiseen.

 Itse kahvilana Maiasmokk on todella symppis. Kahvila omaa pitkän historian, ja on ollut paikoillaansa yli 100 vuotta. Sisustus on siis söpöllä tavalla vanhanaikaista ja nostalgista. Vaikkei kahvihammasta kolottaisi, kannattaa Maiasmokin sisällä piipahtaa kuitenkin ja vaikkapa ostaa marsipaanihahmoja kotiinviemiseksi. Maiasmokk löytyy Vanhan kaupungin keskeltä, osoitteesta Pikk 16.

Nyt soi: Angus & Julia Stone - Yellow Brick Road

Tšau esmaspäev

Opiskelumotivaatio ja positiivisuus eivät kadonneet tänäänkään, vaikka  näin maanantain kunniaksi satoikin ja tuli tehtyä turha reissu töihin. Kotiin saavuttuani ja kuivat sukat päälle vaihdettuani sain paljon kouluhommia tehtyä ja kokkailin lohta lounaaksi. Seuraavaksi onkin viron tunti ja illemmalla toivottavasti kavereiden kanssa hengailua. Aika kiva maanantai minulla siis.:) Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

1. Tämä nainen heittäytyi ihan avuttomaksi, kun tölkinavaaja irtisanoi itsensä. Minne meni isä? 2. Emman sanoin: "Jospa se ruoka saisi käydä suun kautta ennen sinne vatsaan menoa..?" Haha 3. Lisää omenia Haapsalun sukulaisiltani! 4. Tervetulijaislahja työpaikaltani.

Superhyvää aamiaista! Turkkilaista jogurttia, raejuustoa, täysjyvä muroja, manteleita, tyrnimarjoja ja itse tehtyä omenahilloa.

Kesäpalatsilla Pekingissä!

Nyt soi: The National - Afraid of Everyone

IKI

Jo lentokoneessa matkallamme Kiinaan äitini kertoi minulle ja veljelleni miten hän Chicagossa asuessaan rakasti korealaista BBQ:ta. Emme veljeni kanssa olleet koskaan maistaneet sellaista, mutta innostuimme ideasta testata korealaista BBQ:ta, jos sitä vain Pekingistä löytyisi. En tiedä oliko se sitten telepatiaa vai mitä, kun kummitätini ehdotti ensimmäiseksi illallispaikaksemme korealaista IKIä, ennen kuin olimme ehtineet edes sanallakaan maininneet koko porukan kiinnostusta korealaista BBQ:ta kohtaan :)

Lähdimme siis illalliselle IKIin, joka melkeinpä sai minulta täydet pisteet pelkästään sisään astuessamme. IKI oli rento, mutta tyylikäs loft-tyylinen ravintola. Sisustus oli aika modernia, muttei mitenkään yli. Todella viihtyisä ravintola siis, jossa varmasti kaikki tuntisi olonsa kotoisaksi.

Itse tämä korealainen BBQ toimi niin, että pöytään tilattiin kaikille yhteiseksi erilaisia mausteisia lihoja, kaloja ja kasviksia, jotka sitten kypsennettiin pöydän keskellä olevassa grillissä. Ruokien kypsynnettyä kerättiin ne omille lautasille annoksisiksi erilaisten lisukkeiden ja kastikkeiden kanssa. Todella hauska syömismuoto, ja ruoka oli aivan mielettömän hyvääkin! Me innostuimme taas tilailuissamme, ja lopulta grillissämme paistui kanaa, sikaa, lammasta, munakoisoa ja ankeriasta.

Hauskuus ei loppunut lyhyen, kun jälkiruoaksi sai vielä paistaa vaahtokarkkeja grillillä!

Jos Pekingissä ollessaan haluaa välillä muutakin kuin kiinalaista ruokaa, en suosittelisi suuntaamaan eurooppalaisiin ravintoloihin. Vaihtelua saa muista Aasian maiden keittiöistä - ne kun ovat kaikki keskenään kovin erilaisia. Minä tykästyin erityisesti tähän korealaiseen BBQ:hun, joten olipas kiva kuulla korealaisilta ystäviltäni täällä Tallinnassa, että täältäkin sitä saa Gotsu -nimisestä ravintolasta, joka sijaitsee osoitteessa Pärnu mnt 62 A. Sinne on mentävä uusinta kierrokselle! Jos on kuitenkin ennen seuraavaa Tallinnan matkaa tiedossa reissu Pekingiin, löytyy ravintola IKI osoitteesta Shuanghuayuan Nanli Sanqu 102-24.

Nyt soi: Imogen Heap - Just For Now

Positiivsus!

On vähän sellainen aika vuodesta, että uskallan epäillä, etten ainakaan ihan yksin ole kadonneen työmotivaation ja yleisen positiivisuuden puutoksen kanssa?

Sorry 1,25m skidit :(

Luin eilen Cupcakes and Cashmere -blogin Emilyn ajatuksia, joihin pystyin samaistua aivan täysin:

"These last couple of weeks have started to catch up to me and I've been fighting off some sort of bug for the past few days. There's something about this time of year that makes me lose track of my schedule - I tend to overcommit, eagerly say 'yes' to events when I should be finishing work, and find little time to simply do nothing."

Tältä on tuntunut täälläkin, ja erityisen hälyttävää on minulle ollut viimepäivinä se, että olen tuntenut itseni todella negatiiviseksi ja väsyneeksi. Olen yleensä nimittäin ehkä hieman ärsyttävänkin pirteä energiapakkaus.

Harvinaisen tasainen kiipeilypaikka se olisikin!

Kun tehtävää tulee joka tuutista, on minun hieman hankala kerää itseni ja keskittyä yhteen juttuun kerrallaan. Tämä yleensä johtaa siihen, etten lopulta saa oikein mitään aikaiseksi ja hommat sen kun kaasaantuvat kasaantumistaan. Ja sitten onkin taas entistä vaikeampi motivoida itseään aloittamaan yhtään mistään. Aloin tässä jo tuntea pientä epätoivoa, kunnes eilen koin suorastaan jonkunlaisen valaistumisen.

I would really, really hope so

Juttelin armeijassa olevan ystäväni kanssa, ja voin vain sano, että aika rankkaa vaikuttaa Viron varusmiehillä olevan. Lyhyesti: ystäväni sai kuukausi sitten 12 tunnin varoitusajan palveluksen alkamisesta, hän on täysin kiinni kasarmilla jouluun saakka, eikä perheen vierailuaikojakaan ole kuin 1 x 1,5 tuntia, joka on jo mennyt sekin. Silti - ystäväni sanoi, ettei auta kuin pysyä positiivisena ja keskittyä palvelusajan hyviin puoliin. Hän kertoi minulle nykyisestä arjestaan, ja olin aika vaikuttunut siitä, miten hyvä asenne hänellä voikaan olla. Mietin, että jos tämäkin kaveri jaksaa pysyä positiivisena siellä sateisen pimeässä metsässä rämpiessään, niin sitten ehdottomasti minäkin!!

????

Eilen mietin myös toista juttua. Olen aika harvinaisen onnekas yksilö, että ylipäätään saan opiskella. Monilla tässä maailmassa ei ole alkuunkaan varaa opiskella, tai rahasta riippumattakaan siihen mahdollisuuksia. Tämän lisäksi saan opiskella juuri sitä mitä haluankin, eivätkä esimerkiksi vanhempani painosta minua suuntaan tai toiseen opintojeni kanssa, vaan kannsutavat minua valinnoissani täysin.  Yksi ystävänikin kerran sanoi minulle, että miten ihanaa, kun insinööri-isälläni on niin kannustava asenne minun humanistisia opintojani kohtaan. Kai minulla vain on erityisen fiksu insinööri isänäni :)

Kyltti samaisella tekstillä oli puiston jokaisessa puussa...

Tämän tajutessani opiskelumotivaatio tuli kuin kohisten takaisin. Käytin tänään pitkästä aikaa kunnolla aikaa opiskeluilleni, ja oli oikeasti kivaa lukea itseäni kiinnostavasta aiheesta (joka oli muuten Rousseaun ajatuksia opiskeluinstituutioiden korruptiosta yksilöä kohtaan - hieman ironista, haha!). Tuntuisi suorastaan väärydeltä, jos en nauttisi elämäntilanteestani täysin. Opiskelen alaa, joka kiinnostaa minua todella paljon, parhaiden mahdollisten opiskelukavereiden kanssa, minulla ei ole minkäänlaisia rahallisia huolia, ja lisäksi tiedostan tämän kaiken, mikä saa minut tuntemaan itseni aivan naurettavan onnelliseksi. Syysmasennus selätetty. :)

Nyt soi: Imogen Heap - Headlock

Sanyuanli Market ja Pekingi loomaaed

1. Sanyuanli Market

Ruoanlaitto on tällähetkellä ehkäpä tärkein harrastukseni. Saan ruoanlaittoon inspiraatiota mm. ystäviltäni, blogeista tai ihan vain käymällä ruokakauppojen tarjonnan hieman perusteellisemmin läpi. Erityisen helposti inspis iskee ulkomailla, kun pääsee totutusta tarjonnasta aivan uusienkin raaka-aineiden äärelle. Kuullostaa ehkä hassulta, mutta ulkomailla käydessäni haluan aina ehdottomasti käydä jossakin paikallisessa supermarketissa. Tykkään vain katsella erilaisia ja uusia ruokia ja mietiskellä mitä niistä voisi valmistaa, vaikken mitään ostaisikaan. Erityisen kivaa on sitten käydä kauppahalleissa tai vastaavanlaisilla ruokatoreilla - niin jännien ruokien kuin halleissa vallitsevan fiiliksenkin puolesta.

Pekingissä kummitätini vei meidät Sanyuanlin kauppahalliin, jota on kuulemma muokattu hieman länsimaalaisten tottumuksien mukaiseksi. Jos kuitenkin tekee ruokaostoksensa pääosin Tallinnan sataman Rimissä, tuntuu marketti aika eksoottiselta. Harvemmin sitä näkee mm. syötäväksi tarkoitettuja kilpikonnia, kanan varpaita, vaaleanpunaisia siemeniä, kaiken maailman mallisia ja kokoisia hedelmiä ja tuhansia eri teelajeja.

Katselin ja kiertelin kauppahallia todella innoissani siis, mutta tälläkertaa tarttui mukaani ihan kotiinviemisiäkin. :) Ostin kolmea eri teelajia, sillä ne tuoksuivat niin hyviltä ja olivat sitäpaitsi kauniitakin. Ostin myös macadamiapähkinöitä, sillä en ole niitä Tallinnasta löytänyt ja Suomessakin ne ovat tuhottoman kalliita. Lisäksi löysin kuorellisia cashewpähkinöitä, jotka maistuivat paljon paremmilta kuin kuoritut versiot. Lisäksi ostin szechuanin pippureita ja niistä tehtyä öljyä, sillä ajattelin kokeilevani Little Yunnanin vihreiden papujen valmistamista itse. Tuottoisa shoppailureissu siis! Pekingissä olessa suosittelen Sanyunalin marketissa piipahtamista niillekin, jotka eivät välttämättä ole ihan yhtä ruokafanaatikkoja kuin minä.

2. Pekingin eläintarha

Suoraan sanottuna, taidan olla maailman huonointa seuraa eläintarhoihin. Pelkään eläimiä aivan kuollakseni, vaikka ne olisivatkin häkeissä tuhansien lukkojen ja kaltereiden takana. Saatan siis välillä eläinten lähettyvillä säikkyillä ja kiljua, vaikkei ne (muiden mielestä) mitään erityisen uhkaavaa tekisikään. Tämän lisäksi keskityn yleensä eläimien ihailun sijasta päivittelemään niiden huonoja elinolosuhteita. Varmasti ärsyttävää, mutta siltikin äitini ja veljeni halusivat ehdottomasti nähdä kanssani pandoja Pekingissä ollessamme.

Hyvä kun halusivat, sillä heidän ansiosta innostuin minäkin eläintarhaan lähdöstä. Ja oli tosiaankin aika siistiä nähdä neljä söpöä pandaa! Tämän lisäksi näin elämäni ensimmäistä kertaa myös kenguruja, sarvikuonoja ja virtahevonkin. Enkä edes kiljunut koko reissun aikan, paitsi ehkä kerran apinahäkillä.

Pekingin eläintarhassa oli siis vaikka mitä hienoja eläimiä, joita oli tällaisen eläinpelkurinkin mielestä kiva katsella. Eläintarha ihan itsessäänkin oli todella iso ja kaunis puisto, jossa olisi ollut kiva viettää aikaa ihan vaikka eläimiä näkemättäkin. Totta puhuen oli Pekingin eläintarha kivoin eläintarha, jossa olen käynyt. Äiti ja pikkuveli olivat samaa mieltä.:) Voin siis hyvin mielin suositella eläintarhassa käymistä, etenkin, jos Pekingissä viettää hieman pidemmän ajan, tai jos on mukana on lapsia.

Nyt soi: Train - 50 Ways To Say Goodbye