Ruoanlaitto on tällähetkellä ehkäpä tärkein harrastukseni. Saan ruoanlaittoon inspiraatiota mm. ystäviltäni, blogeista tai ihan vain käymällä ruokakauppojen tarjonnan hieman perusteellisemmin läpi. Erityisen helposti inspis iskee ulkomailla, kun pääsee totutusta tarjonnasta aivan uusienkin raaka-aineiden äärelle. Kuullostaa ehkä hassulta, mutta ulkomailla käydessäni haluan aina ehdottomasti käydä jossakin paikallisessa supermarketissa. Tykkään vain katsella erilaisia ja uusia ruokia ja mietiskellä mitä niistä voisi valmistaa, vaikken mitään ostaisikaan. Erityisen kivaa on sitten käydä kauppahalleissa tai vastaavanlaisilla ruokatoreilla - niin jännien ruokien kuin halleissa vallitsevan fiiliksenkin puolesta.
Pekingissä kummitätini vei meidät Sanyuanlin kauppahalliin, jota on kuulemma muokattu hieman länsimaalaisten tottumuksien mukaiseksi. Jos kuitenkin tekee ruokaostoksensa pääosin Tallinnan sataman Rimissä, tuntuu marketti aika eksoottiselta. Harvemmin sitä näkee mm. syötäväksi tarkoitettuja kilpikonnia, kanan varpaita, vaaleanpunaisia siemeniä, kaiken maailman mallisia ja kokoisia hedelmiä ja tuhansia eri teelajeja.
Katselin ja kiertelin kauppahallia todella innoissani siis, mutta tälläkertaa tarttui mukaani ihan kotiinviemisiäkin. :) Ostin kolmea eri teelajia, sillä ne tuoksuivat niin hyviltä ja olivat sitäpaitsi kauniitakin. Ostin myös macadamiapähkinöitä, sillä en ole niitä Tallinnasta löytänyt ja Suomessakin ne ovat tuhottoman kalliita. Lisäksi löysin kuorellisia cashewpähkinöitä, jotka maistuivat paljon paremmilta kuin kuoritut versiot. Lisäksi ostin szechuanin pippureita ja niistä tehtyä öljyä, sillä ajattelin kokeilevani Little Yunnanin vihreiden papujen valmistamista itse. Tuottoisa shoppailureissu siis! Pekingissä olessa suosittelen Sanyunalin marketissa piipahtamista niillekin, jotka eivät välttämättä ole ihan yhtä ruokafanaatikkoja kuin minä.
Suoraan sanottuna, taidan olla maailman huonointa seuraa eläintarhoihin. Pelkään eläimiä aivan kuollakseni, vaikka ne olisivatkin häkeissä tuhansien lukkojen ja kaltereiden takana. Saatan siis välillä eläinten lähettyvillä säikkyillä ja kiljua, vaikkei ne (muiden mielestä) mitään erityisen uhkaavaa tekisikään. Tämän lisäksi keskityn yleensä eläimien ihailun sijasta päivittelemään niiden huonoja elinolosuhteita. Varmasti ärsyttävää, mutta siltikin äitini ja veljeni halusivat ehdottomasti nähdä kanssani pandoja Pekingissä ollessamme.
Hyvä kun halusivat, sillä heidän ansiosta innostuin minäkin eläintarhaan lähdöstä. Ja oli tosiaankin aika siistiä nähdä neljä söpöä pandaa! Tämän lisäksi näin elämäni ensimmäistä kertaa myös kenguruja, sarvikuonoja ja virtahevonkin. Enkä edes kiljunut koko reissun aikan, paitsi ehkä kerran apinahäkillä.
Pekingin eläintarhassa oli siis vaikka mitä hienoja eläimiä, joita oli tällaisen eläinpelkurinkin mielestä kiva katsella. Eläintarha ihan itsessäänkin oli todella iso ja kaunis puisto, jossa olisi ollut kiva viettää aikaa ihan vaikka eläimiä näkemättäkin. Totta puhuen oli Pekingin eläintarha kivoin eläintarha, jossa olen käynyt. Äiti ja pikkuveli olivat samaa mieltä.:) Voin siis hyvin mielin suositella eläintarhassa käymistä, etenkin, jos Pekingissä viettää hieman pidemmän ajan, tai jos on mukana on lapsia.
Nyt soi: Train - 50 Ways To Say Goodbye
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti