I'm going back to Turkey, but first…let me take a selfie! Postauksen kaksi ensimmäistä kuvaa ovat Hüseynin läkisäisistä. Nämä olivat ensimmäiset kunnolliset "Karu kitchen partyt" minulle. Karu on siis yliopistomme asuntola, jossa useimmat koulumme Erasmus-vaihtarit asustavat. Heillä on tapana järjestää keittiöissään juhlia, joissa meno on kuin silleillä purkissa. Oli hauskaa päästä kokemaan tällaisetkin. Propsit muuten sille, joka löytää minut alemmasta kuvasta.
Tallinnan jokavuotinen "Lille festival" eli kukka festivaali on alkanut tämän vuoden osalta. Erilaisia kukkaluomuksia pääsee ihailemaan Tornide väljakulle, joka on vanhan kaupungin pohjois puolella sijaitseva puisto.
Aloin hetki sitten Greenpeacen lahjoittajaksi. Olen usein miettinyt alkavani jonkun hyväntekeväisyysjärjestön lahjoittajaksi, ja tällä kertaa Helsingissä vastaan tepasteleva Greenpeacen feissaaja vakuutti minut täysin. Olen muutenkin miettinyt, että haluaisin lahjottaa nimenomaan luonnon suojeluun. Jos luonto katoaa, sitten katoaa kaikki muukin tästä maailmasta.
Äiti teetti Manhattanin M&M -kaupassa karkit veljeni 18-vuotissynttäreille. Ihan supersiistejä, mielestäni!
Muutama viikko takaperin kävimme Skyparkissa, joka on vähän HopLopin tapainen lasten keskus... :) Vaikka meidän porukkamme nosti paikalla olevien keski-ikää reippaasti, oli meillä ihan hullun hauskaa. Kahden tunnin juokseminen ja hyppiminen kävi sitä paitsi kunnollisesta treenistä - meillä taisi kaikilla olla paikat ihan mäsänä seuraavina päivinä.
Viime keväänä kävin kurssin nimeltä "Estonian Culture". Aihe oli siis todella laaja, ehkä hitusen epämääräinenkin. Kurssilla oli lähinnä vaihto-oppilaita, ja loppuessee oli kirjoitettava oman maansa ja Viron kulttuurillisista suhteista. Aika hankalaa malesialaiselle kurssilaiselleni, mutta suomalaisenahan ei tarvinnut hirveällä tuskalla lähteä metsästää kirjoitusaihetta. Kirjoitin itse Suomen ja Viron neuvostoaikaisista suhteista. Keskityin esseessäni siihen, kun neuvostoaikaan Pohjois-Virossa katsottiin salaa suomalaisia televisiota. Meidän televisiolla oli yllättävän suuri vaikutus täällä. Näkyvin vaikutus on kuuluisasti se, että jotkut Pohjois-Virolaiset osaavat puhua suomea suomalaisen television ansiosta. Tämän takia kyseisen kurssin luennoitsijakin osaa suomea, ja sovimme hänen kanssaan, että saan kirjoittaa esseeni suomeksi. Tämä oli oikeastaan elämäni ensimmäisen essee suomenkielellä, sillä olen päiväkodista lähtien käynyt kai kouluni englanniksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti