Vilnius II

Viimeiset päivät Vilnassa kuluivat kaupunkia ja museoita kierrellessä. Kävin esimerkiksi Vilnan nykytaiteen museon pelipatsailla. Museosta jäi parhaiten mieleen Rosa Barban videoinstallaatiossa vilahtanut lause, joka meni suunnilleen näin: "Your gaze is like a score of music where not a single note can be altered or misplaced."

Spirulina-smoothieta ja raakakurpitsaleipää avokadolla, tomaateilla ja aurinkokuivattujen tomaattien pyreellä. Raakaruokailijoiden kannttaa harkita Vilnaa seuraavaksi matkakohteekseen, sillä ainakin itse bongasin keskustassa jopa kolme raakaruokaravintolaa. Seesteinen RawRaw löytyy vanhasta kaupungista.

Tuo vanhassa kaupungissa sijaitseva katedraalin näköinen rakennus on oikeasti Vilnan keskusvankila.

Halės marketissa myytiin vurstien ja suolakurkkujen lisäksi ihanaa meloni-vihersmoothieta.

Liettuan kansanmurhan uhrien museosta. Museon päänäyttelyssä kerrottiin Liettuan nazi- ja neuvostovallan ajoista, ja samassa rakennuksessa oli Vilnan eniten keskusvankila, joka on viimeksi ollut KGB:n käytössä. Vankilasta tuli kovasti mieleen Tallinnan Patarei, mutta tätä Vilnan vankilaa oli selvästi siistitty museokuntoon. Vilnan KGB:n vankilassa tosin oli tarjolla enemmän tietoa paikan historiasta ja vankien olosuhteista kuin Patareissa. Jos reissaa Baltian pääkaupungeissa, kannattaa mielestäni käydä jokaisen neuvostohistorian museossa. Ne ovat keskenään kovin erilaisia, ja auttavat ymmärtää maiden rankkojen historioiden vaikutusta nykypäivään.

 

Ananas-porkkana-omenamehua Vegafessa. Jos asuisin Vilnassa, tämä olisi varmasti yksi vakkariravintoloistani. Vegafe on ashramin yhteydessä toimiva kasvisravintola, jossa sain tuon ihanan mehun lisäksi munakoisoa ja paneer-juustoa tomaattikastikkeessa. Todella hyvää, ja koko setille tuli hintaa alle 10 €. Vegacafeen tullessa piti riisua kengät jalastaan ja pöydän äärellä syötiin lattialla istuen. Ravintolassa soi meditaatiomusiikki ja suitsukkeet paloivat. Rauhallinen ja rentouttava ympäristö, josta tuli mieleen tammikuinen reissu Ubudin Anand Ashramiin.

Vilnan ainoa seinä, johon on laillista taiteilla graffiteja.

Nyt on kohta jo keskiyö, ja minä istun bussissa matkalla Varsovaan. Perille saavun vasta aamulla. Näitä yömatkusteluja on minulla tämän reissun aikana kolme, joten toivottavasti osaan nukkua ainakin jotenkuten bussissa. Mutta Puola!! Ihan mieletöntä päästä maahan, jossa muutamat tuttunikin ovat asuneet. Muutaman päivän päästä on siis luvassa lisää kuulumisiani, sillä kertaa sitten niistä Varsovan kokemuksistani. Hyvää yötä kaikille, lähettäkää nukkumatti tänne Liettuan ja Puolan välimaastoillekin :)