En nuorempana pitänyt Suomesta. Toivoin usein, että
asuisimme edelleen Amerikassa. Olen myöhemmin kuitenkin oppinut arvostaa
Suomea: kaunista luontoa, aitoja ihmisiä, ruisleipää, karjalanpiirakkaa, saunaa
ja hassuja tapojamme. Sitä, että Suomessa kaikki on tuttua ja turvallista. Toki
Suomessa on paljon vikojakin, mutta niin on jokaikisessä toisessakin maassa.
Suomi on huonoista säistään ja juroista ihmisistään huolimatta todella ihana
paikka, ja nykyään minua ärsyttää meidän suomalaisten taipumus vähätellä Suomea.
“Ei tääl oo mitää, onneks Stadii sentää avattii se Staarpaksi” –tyyliin.
Tätä tismalleen samaa asennetta on havaittavissa täällä
virolaistenkin keskuudessa. Ja tiedättekö, virolaisten Viron vähättely ärsyttää
minua mahdollisesti vielä enemmän kuin suomalaisten Suomen vähättely. Kai se
johtuu siitä, että itse olen niin innoissani tästä maasta ja elämästäni täällä,
ja sitten joku tulee ja töksäyttää “miksi ihmeessä olet tullut kaikista
paikoista tänne?”
Toissa viikonlopun ja laulujuhlien myötä tämä asenne
kuitenkin katosi Viron ilmakehästä kuin tuhka tuuleen. Tallinnaan laululavalle nousi 20,000 henkinen kuoro laulamaan kansanlauluja, mitä koko maa seurasi
innokkaana. Laulujuhlia vietettiin ensimmäistä kertaa Tartossa vuonna 1869, ja
tapahtuma on siitä lähtien toistettu joka viides vuosi. Alunperin juhlat
saivat alkunsa kansallisesta heräämisestä, ja sitemmin laulua on käytetty
osoittamaan kansan mieltä vallan aikana. Kyseessä on siis erittäin
tunnerikas ja merkittävä tapahtuma virolaisille. Ystäväni Ivo kuvaili laulujuhlia näin: “Laulujuhlat ovat hieno
tapahtuma siksi, koska niihin kiteytyy koko Viron historia. Ne alkoivat ennen
ensimmäistä itsenäisyyttä, jolloin laulettiin paljon vanhoista ajoista ja
virolaisuudesta. Myöhemmin on laulettu Tanksan, Saksan, Ruotsin ja Venäjän
vallasta. Nykyään saamme laulaa myös Neuvostoliitosta.”
Itse tapahtuma oli kaksipäiväinen. Juhlat alkoivat
lauantai-iltana avajaisseremonialla, jossa laulettiin Viron kansallislaulu (on
muuten niin outoa, kun sävel on sama kuin Suomenkin kansallislaulussa),
sytytettiin juhlatuli ja kuunneltiin presidentti Ilveksen puhe.
Ystäväni Kelli: “Minusta on todella hyvä, että pääsit
kokemaan laulujuhlat. Juhlat ovat niin iso osa meidän kulttuuriamme. Tänä
vuonna laulujuhlat olivat vieläpä erityisen suuret ja kivat.”
Työkaverini Ainy: “Tänä vuonna paikalla oli paljon enemmän
ihmisiä, kuin muutamana aiempana vuonna. Varmasti osittain hyvien säiden takia.
Panin myös merkille, että tänä vuonna paikalla oli myös paljon ulkomaalaisia.
Englantia, ruotsia ja suomea kuului puhuttavan paljon.”
Minulla tuli laulujuhlien väenpaljoudesta samanlainen
absurdi olo kuin Kiinassa Tian’anemin aukiolla. Yleisö koostui n 150,000
ihmisestä. Se on 10% koko Viron väestöstä. Ihmisiä tulee Tallinnaan kaikkialta
Virosta, ja nykyään myös kasvava määrä turisteja.
 |
| Kansan asuja, kukkaseppeleitä, lettipäitä ja sini-valko-mustaan pukeutuneita ihmisiä näkyi paljon. |
Sunnuntaina laulujuhlat kestivät yli seitsemän tuntia.
Laulujuhlat olivat kuin suuri piknik, jossa yksinkertaisesti juteltiin,
kuunneltiin kuorolauluja, laulettiin mukana ja heiluteltiin Viron lippuja. Tunnelma kohosi molempina päivinä loppua
kohden. Ihmiset alkoivat laulaa mukana enemmän, ja lopulta koko areena seisoi
ja keskittyi lauluihin täysin.
 |
| Laulujuhlissa myytiin ihan kaikkea. Kaverini oli nähnyt jopa 2nd hand kirjakaupan juhla-alueella. Myytävät ruoat olivat kuitenkin perinteistä virolaista keittiötä, mikä oli mielestäni hauskaa. |
Ystäväni Karmen: “Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun en ollut
laulamassa. Oli ihanaa nähdä laulujuhlat lavan toiseltakin puolen. Olin lähellä
lavaa, ja aloin itkeä lempilaulujeni aikana.”
Työkaverini Ainy: “Laulujuhliin tulee mentyä, vaikka
tietäisikin sen olevan hieman tukalaa. Olin itse paikalla muutaman tunnin,
minuun tarttui tunnelma, ja sitten oli kiva lähteä kotiin katsomaan loput
TV:stä.”
Suurimman osan elämästään ulkomailla asunut virolainen
ystäväni Pat oli aivan innoissaan, kun pääsi ensimmäisiin laulujuhliinsa. “It
has been pretty awesome.”
Ulkomaalaiselle laulujuhlat eivät varmasti tunnu samalta,
kuin virolaisille. Seurailin itse laulujuhlissa olevien lasten meininkiä.
Paikalla olevat aikuiset ovat laulujuhlista niin innoissaan juuri siksi, että
heille on sitä vauvasta asti hehkutettu. Mietin, että onkohan pienillä lapsilla
oikeasti hauskaa tapahtumassa. Sain vastauksen ystävältäni Liisalta: “Pian
kuusi vuotta täyttävä siskon poikani jaksoi keskittyä ehkä pariin lauluun,
mutta sitten huomio herpaantui täysin. ‘Voitaisiinko tehdä jotain muuta’,
‘mennäänkö leikkimään’, ‘tää on ihan tylsää’.”
Liisan siskon poika on seuraavissa laulujuhlissa 11-vuotias.
On hyvin mahdollista, että hän pääsee koulunsa ja 20,000 muun kuorolaisen kanssa
lavalle esiintymään. Esiintyipä tai ei, veikkaan silti, että tämä poika seuraa
viiden vuoden päästä laulujuhlia jo aivan erilaisella mielenkiinnolla.
Kävikö joku muukin laulujuhlissa? Millaiset fiilikset jäivät pintaan?
Nyt soi: The Kooks - Stormy Weather
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti