torstai 11. huhtikuuta 2013

Throwback Thursday 20130411

Pelkään vähän eläimiä. Välillä pahimmissa paniikkikohtauksissani kierrän kadulla tallailevat koiratkin kaukaa. Lapsuuteeni mahtui muutamia huonoja kokemuksia elukoista (koiran puremia ja kissan raapimisia..), mitkä säikyttivät pientä tyttöä. Suurin syy pelkooni johtuu kuitenkin siitä, etten ole yksinkertaisesti tottunut eläimiin. Lapsena harvemmin tapasin eläimiä, sillä ei naapureilla, sukulaisilla, tai muillakaan tutuilla oikein ollut mitään lemmikkejä. Eikä meilläkään niitä ollut - ennen kun kesä 2010 (ja äidin ikäkriisi?;) toivat mukanaansa kilpikonnan.


Äidilläni oli ollut 18-vuotiaaksi asti kilpikonna, jonka uudelleen hankkimisesta hän alkoi puhumaan kesän 2010 alussa. En koskaan kuvitellut hänen olevaan tosissaan, ennen kun äitini ja pikkuveljeni aivan tavallisena arkipäivänä kiikuttivat kotiimme kilpikonnan. Olin lievästi sanottuna hämmentynyt, ja taitaa tämän yllätykseni ilmaiseminen olla kaikkien aikojen tykätyin FB-statukseni. Eläinkammoni takia en edes koskenut tuohon otukseen ainakaan sen ensimmäisenä viikkona meillä - pelkäsin kai pudottovan sen tai sen alkavan rimpuilemaan tai sen purevan tai muuten vaan käyttäytymään oudosti.

Loppujen lopuksi totuin kilpikonnaamme ja meistä tuli kaverit. Ei se kyllä mikään maailman aktiivisin kaveri ollut - kierteli vaan päivät pitkät olohuoneemme seiniä pitkin yrittäen kiivetä niitä ylös. Isäni sanoi sen yrittävän karata. Ulkona se innostui ruohonleikkurista, ja juoksi megavauhtia sen perässä. Minulla oli myös yhdet kengät, joita se tuli aina ihmettelemään niiden ollessaan jaloissani. Se myös söi vaikka mitä, kerran se haukkasi vahingossa pipariakin. Ainoastaan rukolat eivät kelvanneet (enkä edelleenkän tajua miksi niitä piti tuhlata sille? Puhumattakaan mansikoista, äitini kun syötti sille niitäkin!) Ystävälläni Juliella on pieniä traumoja, kun kilpikonna oksensi hänen syöttämänsä banaanit. Nams... Oli tällä kilpparilla nimikin, vaikkei sitä kukaan koskaan käyttänytkää. Nimi tuli teenage mutant ninja turtleitten johtajan jälkeen - Rafaël. (Nuo e:n päällä olevat pisteet ovat tärkeät.)


Rafaëlille kävi lopuksi todella ikävästi, se katosi isovanhempieni mökillä seuraavana kesänä :( Meidän suvussame on näitä kilpikonnia ollut aiemminkin, ja kaikki ovat karanneet tuolla mökillä. Voi raukkoja.

Tulipas oikein kilometri postaus kilpikonnasta, joten kiitoksia vaan kaikille, jotka tämän hömpän jaksoivat lukea!! :D

Nyt soi: Koop - Koop Island Blues

2 kommenttia:

  1. Haha! Annina eikä oot ihana, piristit mun päivää tällä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha !! :D kiitos Venla kun laitoit kommentin, piristit sillä ite mun päivää!! <3

      Poista